sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Olohuoneen uusi matto


Enpä olisi vuosikymmen sitten uskonut, että minulla olisi koskaan asiaa itämaisista matoista. Silloin elämäni oli paljon valkoisempaa ja sisustusmaku karumpi. Mutta nyt minulla on punainen villamatto ja asiaa siitä. Elämä on helppoa, kun antaa itselleen luvan muuttaa mielipidettä ;)

Matto on Ikeasta. (Kyllä, sieltäkin saa käsinsolmittuja itämaisia mattoja.) Ikeaan päädyimme monestakin syystä:

- Nettikaupoissa tuli ei pysty -tunne. Mattojen värit ja sävyt vaihtelevat niin paljon eri valoissa, etten vain pystynyt uskomaan nettikauppojen valokuvia. Se on kuitenkin oikeasti paljon räikeämpi kuin kuvassa.
- Joulukuu. Joulukuussa on helpompi ostaa punainen matto, vaikka muuten punaisen maton ostaminen olikin epämukavuusalueen liepeillä. 
- Mainoksen uhri. Ikeasta tuli tekstari, jossa kerrottiin kaikkien mattojen olevan -20 %. Useampi satanen, 20 prossaa pois, taas tuli pelkkää säästöä ;)


Nyt kelpaa istua sohvalla glögin/rakkaan/läppärin/SingStar-mikrofonin kanssa. Tyytyväisenä. Varpaat pehmeässä ja lämpimässä matossa. Matolla on myös sellainen hieno ominaisuus, että se jotenkin sallii epäjärjestyksen. Ehkä kuvioitu matto on armollisempi huoneen muille tavaroille kuin yksivärinen matto? Ja kyllä tuo työllä ja tuskalla esiin riivitty ja kolmesti maalattu valkoinen lautalattiakin näyttää entistä kauniimmalta punaisen maton kaverina.

Joten varokaas vaan kaikki paperinarumattotyypit. Jonain päivänä rakastutte punaiseen villaan.

torstai 26. joulukuuta 2013

Viettää joulua


Otsikosta tuli tuollainen, koska nyt on niin perusmeininki. Kuusessa palavat kynttilät, vatsat ovat pullollaan ja lahjakirjojen selailu on alkanut. Kohta saamme kavereita kylään ja juomme taas glögiä. Joulu tuntuu soljuvan hyvällä tavalla tavallisesti.



Aatonaattona hain tuollaisen kukkakimpun kukkapylvään päälle. (Niin se aika rientää. Vähän aikaa sitten kukkatolppa oli toisessa kodissa ja ihan toisen näköinen.) Yritin kuvailla myyjälle toiveeni, mutta kun kimppu valmistui, tajusin toivoneeni hääkimppua. Olisi sittenkin pitänyt valita lähtökohdaksi punainen. No, olihan se ihan juhlavaa kantaa häätunnelmaa ruuhkaisen ostoskeskuksen läpi.


Jostain syystä meillä on tehty viime vuosina aika vähän palapelejä. Nyt kun sellainen tuli paketista, koko perhe oli ihan huumassa. Tässä oli 200 palaa. Taidan hakea alennusmyynnistä 400 palaa. Tämäkin on niin joulujuttuja: tehdä pyjamassa palapeliä.


Aattoyönä söimme hra Omppulan kanssa yöpalaa. Oli juu aika romanttista, paitsi että paketista tullut uusi lelu vaati huomiota. Siis todellakin vaati. Tabletissa on joku merkillinen toiminto, joka tarkkailee katsotaanko sitä. Näyttö himmenee, jos sitä ei katso. Sehän on kuin morsian? Tästä morsiamesta on viritetty jo monta riitaa. Taistelu peliajasta. Kyllä, kuuluu ehdottomasti jouluun. Muistan kuuluneen jo 80-luvulla.

P.s. Pienenä joulumiinuksena mainittakoon, että näin viime yönä unta, jossa keräsimme ja lajittelimme kuoriaisia kellarissa. Miehellä oli pinsetit ja minulla pakastepurkki. Vertasimme ötököitä joulupukin tuoman Rakkaat vanhat puutalot, säilyttäjän opaskirja -kirjan kuviin. Sit mä heräsin.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!


Kävimme tänään hakemassa joulukuusen. Niitä(kin) kasvaa vanhempieni kotona. Keli oli erittäin märkä. Joulu kumisaappaissa ei ole joulu huopikkaissa, mutta eipä tämä lämpö minua häiritse.


Puun valinta ja sahaaminen oli perheen pienimmän tehtävä. Ja kun ukki kaivoi taskustaan karkkia sahauspalkkioksi, taisi joulumieli kivuta korkealle. Meillä pidetään normaalisti karkkipäivää kerran viikossa, mutta jouluna... Saa syödä kuusiretkellä ja yölläkin.


Vanhempani asuvat rannassa. Merivesi oli tosi korkealla. Ja tuuli oli niin navakka, että oli pakko vetää huppu päähän. Nähtäväksi jää, milloin meri jäätyy.

 Mikä kanava radiossa soi?

Huomenna iso kuusi kannetaan sisään, ja pikkujoulukuusi muuttaa yläkertaan. Huomenna meille tulevat myös ensimmäiset jouluvieraat ja juhlinta alkaa.

Odotan joululta mukavaa yhdessäoloa, joulupukkia, katkoa arkisista työkuvioista ja remppaprojekteja. Sain jo eilen yhden paketin, jonka myötä yläkerran kylppäri tulee vihdoin kokonaan valmiiksi. Syksyiset mattopohdinnatkin ovat viimein muuttuneet todeksi ja paljaaksi jäänyt hirsiseinä saanut uuden suunnitelman. Palailen siis aivan varmasti joululomalla kertomaan remppakuulumisia, mutta nyt toivotan oikein ihanaa neljättä adventtia ja joulua kaikille!

tiistai 17. joulukuuta 2013

1,5 euron joulurauhakeittiöpyyhe


Keep Calm and Carry On -tekstijuliste taitaa olla jo melkoinen sisustusklisee. Olen jossain kuvissa nähnyt iskulauseen jopa makuuhuoneen tauluna :D Tekstijulisteista voi toki pitää ihan vain kauniin typografian vuoksi.

Lomamatkan takia jouluhommat ovat meillä vielä ihan alkutekijöissä. Ei ole siivottu, ei hommattu lahjoja, ei mietitty ruokia. Sen verran kuitenkin tein, että kaivoin Kanarian tuliaispussista tuliaisen itselleni. Joulurauhapropaganda tuokoon stressittömän joulun. Keep Calm it´s Only Christmas.

Aloitin jo stressittömyyden: en silittänyt pyyhettä, vaikka ryppyraidat vähän silmiin särkevätkin. Tällä mennään kohti joulua!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Feliz Navidad!


Viimeksi kirjoitin siitä, kuinka laajennusbudjetti ahdistaa. Nyt kirjoitan Kanarian jouluvaloista. Ristiriitaa? Eipä juuri. Norwegianilta sai edullisen kyydin aurinkoon. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa kunnolla valoa. 

Auringon ohella valoa tarjoili hotellimme puutarha. Joulusomistus noudatti more is more -linjaa. Pohdin ääneen, pitäisikö meidänkin kieputtaa ompputarha valoihin, mutta mies vastasi mulkaisemalla oudoksuen. Muksu oli puolestaan sitä mieltä, että valoporot olivat ihan "törkeen hienoja". (Mahtaako sellaisia edes saada Suomesta?)




Valon lisäksi hyvään lomaan kuuluu lukeminen. Minäkin kuulun niihin lukemisesta paljon pauhaaviin ihmisiin, jotka kuitenkin käytännössä lukevat lähinnä joulun ja loppiaisen välillä. Tiedättehän: välipäivät, villasukat, suklaat, kirjat. 

Lomalla luin aurinkotuolissa/rannalla/lentokoneessa/sängyssä kolme kirjaa, joista yksi oli Tuomas Vimman (Kusti Miettisen) Raksa. Työkaverini sitä suositteli, joten nappasin sen lentokentän pokkarikaupasta. Enkä katunut. Aivan mielettömän hupaisa ja osuva kuvaus korjausrakentamisen ja rakkauden maailmasta. Toivokaas pukilta, niin tiedätte!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulumarkkinat - ja ajatusten todellinen laita


Kävimme eilen Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla. Sieltä ovat myös nuo yllä olevat kännykkäkuvat. Paitsi viimeinen kuva oikealla, joka on kotoa. (Markkinoilla tihutti jäätävästi.)

Ennen kuin olimme edes päässeet markkinapaikalle, bongasin kuistin. Paljon muuta ei tunnu juuri nyt remonttiajatuksiin mahtuvan. Meillä on käynyt kaksi arkkitehtiä katsomassa taloa ja antamassa suunnittelutarjouksen. Kolmannen arkkitehdin tarjous on parhaillaan työn alla. (Kuistihaaveista kirjoittelin aiemmin näin.)

Arkkitehtien visiitit selvensivät ainakin yhden asian: laajennusosan tekeminen on k a l l i s t a. Tai siis s i k a k a l l i s t a. Hinnan ymmärtäminen saa todella pohtimaan vaihtoehtoja. Meillä olisi myös kellaritilaa, jota voisi syventää ja ottaa asuinkäyttöön. Laajennusosaan verrattuna kellarin kaivaminen olisi suorastaan ilmaista, vaikka paljon työtä vaatisikin. Emme tiedä maaperästä tai anturan olotilasta tai muusta vielä mitään, joten syvennyssuunnitelmakin vaatisi vielä paljon harkintaa.

Toisessa ääripäässä on yhden arkkitehdin visio siitä, että taloa olisi fiksuinta laajentaa täyskorkealla lisäsiivellä. Tässä suunnitelmassa talo jatkuisi pihalle päin kokonaisella täyskorkealla "toisella talolla", jonka mansardikatto leikkaisi vanhan puolen katon kanssa suorassa kulmassa. Uuden osan alakertaan tulisi uusi iso keittiö pariovilla puutarhaan ja yläkertaan yksi makuuhuone lisää. Ja siinä uudessa makuuhuoneessa olisi pääty kohti omenatarhaa ja aivan mahtava näköala ja paikka vaikka parvekkelle ja.... Ja hintaa niin paljon, että pankkitätikin voisi nielaista tyhjää.

Ja sitten on se moottorisahalla aukko olohuoneeseen vaihtoehto. Ensiapuikkuna, joka toisi lisäaikaa laajennuspohdintaan.

Joulumarkkinoilla oli myynnissä muksun mielestä (ja minunkin mielestäni) ihania pääkallokukkaroita. Katsokaas millä hartaudella valintaa tehtiin. Sukuvika.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Kannattaa kuunnella

Vaula Norrena Taustapeilin vieraana.
Kuva: Yle

Pikainen tervehdys Omppulasta! Tulin vain vinkkaamaan mielenkiintoisesta radio-ohjelmasta, jota kuuntelin yhtenä päivänä autossa. Merkitystutkija Vaula Norrena pohtii nostalgiaa, muotoilua, mainontaa, ruokaa ja taloussuhdanteiden mukana muuttuvaa kulutuskulttuuria Taustapeili-ohjelmassa. Voittaa kaupallisten radiokanavien loppumattoman Poski-potpurin 100-0.

Tästä kuuntelemaan, klik

maanantai 25. marraskuuta 2013

Aspö, kauneus ja osmoosidiffuusio

Muistan kyllä, että olen luvannut palata eteisen tiilisuunnitelman lopputulokseen, mutta nyt on pikkujoulukausi. Joten kirjoitan siitä. Sitä paitsi tämän aiheen kuvatarjonta päihittää aivan varmasti eteisnäkymät.


Pikkujoulusesongin avasi talviretki saaristoon. Purjepaattimme on puoliksi meidän ja puoliksi kaveripariskunnan, ja vuoden lopuksi käymme aina kimppavenepikkujouluissa. Tänä vuonna suuntana oli Aspö, jonne matkustimme yhteysalus Eivorin kyydissä. (Tiesittehän muuten, että yhteysaluksilla saa matkustaa maksutta. Saaristoon päästäkseen ei tarvitse omaa venettä, eikä edes rahaa matkalippuun!)

Aspö on pikkuruinen ulkosaariston saari, jossa on suunnilleen tusinan verran ympärivuotisia asukkaita. Heidän punaisten talojensa lisäksi saarella loistaa upea 1950-luvulla rakennettu valkoinen kalkkikivitiilinen kirkko.


Tiiliin liittyy tämäkin postaus sen verran, että on pakko käyttää pari riviä kirkon tiililattioiden ihasteluun. Vanhat kirjavat tiilet ja kalanruotoladonta kuuluvat ehdottomasti tiiliasioiden top kolmoseen. Niin kaunista.


Kesäisin Aspö on suosittu satamapaikka, mutta talvella saarella saa kävellä omissa oloissaan. Lyhyt luontopolku johtaa kalliolle, josta näkee horisonttia jokaiseen ilmansuuntaan.

 

Kun pimeys oli jo laskeutunut, me saunoimme ja paljuilimme tähtitaivaan alla. Joskus neljännellä paljutunnilla pohdinta saavutti pikkujoulutason. Mikä on ihmisen suolapitoisuus? Mikä on paljussa lämmitetyn ja tuntikausia höyrystyneen meriveden suolapitoisuus? Onko olemassa sellaista sanaa kuin osmoosidiffuusio?


tiistai 19. marraskuuta 2013

Kirppislöytö: Jartsan Paja



Makkarin ikkunalaudalla tuikkii kynttilä uudessa kipossa. Se löytyi kirppikseltä yhden euron hintaan. Metallijalustassa on hauskalla tavalla ripaus itämaista fiilistä, kotikutoisuutta, rujoutta ja koreilua. Lopullisen ostopäätöksen ratkaisi pohjassa oleva tarra. Siinä lukee Jartsan Paja Oy, Levysepänkatu.

Jartsan Paja. Siinä on nimi ilman kikkailua. Kuinka mälsää olisi, jos pohjassa lukisi vaikka Candle4U. (Oli pakko googlettaa, josko tämä irvailumielessä keksimäni nimi onkin totta. Ja onhan se.)

Jartsan Pajassa ei ole pohdittu kansainvälistä klangia, mutta sielläpä onkin osattu tehdä mukavan tunnelman ja hienot varjot luovia kynttiläkippoja.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Ongelmia ja ratkaisuja


Vanhassa talossa asumiseen liittyy monenlaisia ongelmia. Toiset ovat suuria ja toiset pieniä. Suuri on esimerkiksi tuo kuvassa oleva ulkohuonerakennus/kanala. Sille pitäisi ehdottomasti tehdä jotain.

Vähän pienempi on se, että eteisessä ei ole riittävästi tilaa kengille. Sillekin pitää tehdä pian jotain.
Aloitin jo.


Ulkohuonerakennuksen seinustalla olevat tiilet, joiden alkuperästä tai käyttötarkoituksesta meillä ei ole tietoa, saavat uuden elämän kenkätelineenä. Suunnitelma on vielä vähän kesken, mutta aloitin putsaamalla savet ja sammaleet tiilien pinnasta. Uskon, että tästä tulee ihan hieno juttu. Tai sitten universumin kauhein kenkägrilli.

Tänään oli kiva keli puhdistaa tiiliä. Samalla tuli vähän haravoitua. Aurinko paistoi niin lämpimästi, ettei tuntunut ollenkaan marraskuulta. Ilmeisesti myös kukkasipulit luulevat kevään saapuneen, koska sipulipenkki näytti tältä:

 

Kuvassa olevat vihreät korret eivät ole rikkaruohoja. Uhka vai mahdollisuus? Hatarat puutarhataitoni eivät riitä kertomaan, mitä kukkasipulit yrittävät kertoa.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Oikein rajattuna pelkkää aurinkoa







Montakohan kertaa olen miettinyt, ettei tämä maa ole tehty asumista varten... Pimeinä kuukausina ehkä kahdesti päivässä. Noin 240 kertaa vuodessa? Mahtaako edes riittää.

Nomen est omen: eläkkeellä aion viettää talvet auringossa. Siihen asti tyydyn nauttimaan niistä hetkistä, jolloin pohjoisessakin pilkahtaa talvivalo. Tällä viikolla sitä on onneksi näkynyt ilahduttavan paljon.

Kuvissa on maanantai, jolloin sain ihastella keskipäivän valoa kotona. Tyhjensin makuuhuoneeseen tuotuja laatikoita, ja mallasin taulua anopilta pitkäaikaislainaan saadun lipaston päälle. Kun on tehnyt remonttia ja maalannut seiniä, taulujen seinään ripustaminen tuntuu valtavan lopulliselta. Toistaiseksi kaikki taulumme nojailevat. 

Lumimarjat ovat oman pihan pensasaidasta. Lehdet ovat jo tippuneet, mutta marjat sinnittelevät. Minäkin sinnittelen. Ja ensiavuksi lavastan kuvia, joissa näkyy pimeyden ja purkamatta jääneiden laatikoiden sijaan pelkkää aurinkoa.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Tekojalkaisen kummisedän kaappi


Olipas hyvä pyhä: täynnä kermaa ja tohinaa. Kirsikaksi kivaan viikonloppuun saimme vanhan vitriinikaapin. Se oli aiemmin omassa huoneessani lapsuudenkodissani. Sitä ennen se kulki äitini matkassa. Nyt kaappi pääsi kolmannen sukupolven käyttöön.


Kaapin on tehnyt äitini kummisetä Heikki. Silloin elettiin 1950-lukua, kuten kaapin väristäkin voi päätellä. Maali on alkuperäinen. Heikki oli puuseppä, ja hänellä oli kotitalonsa pihassa verstas. Äitini sanoo, että hän muistaa Heikin vähän äkkivääränä ja pelottavanakin. Heikki oli haavoittunut sodassa ja menettänyt toisen jalkansa. Toisinaan Heikki irrotti tekojalkansa ja laittoi sen nojailemaan muuria vasten. Kummitytölleen lapseton puuseppä nikkaroi monenlaisia käyttöesineitä. Viitseliäisyys ja se, että kaapin vetonupit ovat punaiset, taitavat olla merkkejä kovia kokeneen puusepän pehmeämmästä puolesta :)   


Lasiovien taakse pärisivät kunniapaikalle traktorit. Muutama vuosi sitten ne kiisivät koko ajan pitkin mattopeltoa, mutta nyt traktorivaihe on laantunut. Muksu ei ole kuitenkaan koskaan sanonut, että traktorit pitäisi antaa pois. Joistain muista "yhden vaiheen leluista" hän on halunnut luopua.


Muksu on kerrannut innokkaasti kaapin tarinaa. Hänkin taitaa pitää tekojalkaista kummisetää vähän jännittävänä hahmona. Parasta on kuitenkin se, että kaapin vetolaatikoissa on salainen lukitussysteemi. Eikä siitä sitten tietenkään enempää ;)


Mukavaa uutta viikkoa! Olkoon tässä viikossa enemmän ehjiä lauseita ja valoa kuin viime viikossa oli.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Kun arjesta tulee ranskalainen viiva


- Olisi ihanaa, kun ehtisi ottaa valoisana aikana kasan valokuvia. Ja kirjoittaa rönsyilevästi.
- Nyt kuitenkin vain viivoilla.
- Ostin eilen olohuoneeseen intialaisen käsinsolmitun maton. Huomenna palautan sen. Ei toiminut.
- Pimeys on ihan hirveä. Ostin myös S-valokirjaimen.
- Auton toinen etulamppu on sökönä.
- Auto on täynnä hiekkakuramössöä.
- Meillä ei ole paikkaa, jossa voisi pestä kurahaalareita.
- Tarhassa on täitä.
- Töissä on organisaatiouudistus. (Päitä raavitaan.)
- Kotona on huonekalu-uudistus. Paikkoja haetaan vimmatusti.
- Täyspuinen lipasto on uusi kahvakuula. Raput ylös, raput alas.
- Nyt takassa palaa tuli. Keittiö odottaa raivaajaansa.
- Itsestään siliävät paidat roikkuvat kirjahyllyssä. Kesällä ne olivat ulkona.
- Sunnuntaina on isä ja melkein kesä: arkkitehti nro 1 tulee katselemaan taloa ja miettimään, miten saisimme puutarhanäkymän sisälle.

- Mitäs teille? 

torstai 31. lokakuuta 2013

Omppulan uusin asukas


On luuranko. Ihana, kiltti, huumorintajuinen ja viisas luuranko, joka osaa muun muassa haravoida, sytyttää takan ja leipoa Halloween-keksejä tarhan nyyttäreihin. Luurangon äiti ei olisi millään halunnut ostaa kamalaa viikatetta, mutta luuranko sanoi sen olevan maatalousväline. Pakkohan se oli sitten hankkia.

Luuranko haluaisi ostaa myös 35 euroa ja sentit päälle maksavan Star Wars -joulukalenterin. En uskalla edes miettiä, mitä tuollainen kalenteri olisi markka-aikana kustantanut. Ainakin niin paljon, etten olisi sellaista edes kehdannut pyytää. No, olen hiihtänyt kouluun ja sitä rataa, joten ajatukseni eivät ole aivan ajantasaisia.

Ostan kyllä kalenterin, mutta ennen ensimmäistä luukkua käytän tilaisuuden hyväkseni. Ensi viikonloppuna luuranko saa kärrätä lisää lehtiä tuohon kasaan, joka täyttää jo nyt tontin takakulmasta jättimäisen alan. Viimeksi sain haravoinnista hirveän niskajumin. Harava on ehdottomasti Halloween-viikonlopun kamalin kapistus/maatalousväline.

Pelottavaa viikonloppua!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Ekomatti


Kävin tänään ensimmäistä kertaa Turun Hirvensalossa Ekomatin tavarakaaoksessa. Paikan omistaja ja jokaisen tavaran paikan tietävä Ekomatti kertoi, että hän havahtui parikymmentä vuotta sitten. "Ei tämä maapallo jaksa enempää." Sitten Ekomatti päätti, että vanha laitetaan kiertoon.

Ja sitä vanhaa oli... paljon. Tajuttoman paljon. Oikeastaan käsittämättömän paljon. Vanhan koulurakennuksen isot luokat pullollaan. Vessatkin olivat täynnä tavaraa. Yhdessä luokassa istui asiakas tuolilla laatikko sylissään. Laatikossa oli avaimia. Asiakkaalla oli vanha lukko, johon hän etsi sopivaa avainta. Työnsi ja käänsi, työnsi ja käänsi, uudelleen ja uudelleen. Yksijalkaiset nuket, tuntemattomien öljyväritaiteilijoiden teokset ja egyptiläisparin eroriidassa hylätty pinkki sohvakalusto odottelivat tyynenä uutta omistajaa.   

En löytänyt etsimääni peiliä, mutta ostin naulakon eteiseen. Naulakko ei ole erityisen tyylikäs, mutta onhan sillä ainakin yksi hieno ominaisuus :)

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Tämä sukupolvi haluaa nähdä puutarhaan (eli laajennushaaveita)

 Pieni pystyikkuna on eteisessä. Umpinainen osa seinää on olohuoneen länsipääty.

Kun kävimme viime keväänä ihan ensimmäisen kerran katsomassa Omppulaa, ajattelimme heti laajennusosaa. Niin olivat tehneet myös talon edelliset omistajat, mutta ajatus ei ollut koskaan muuttunut todeksi. Talon ulkoseinät ja ikkuna-aukot ovat alkuperäisillä paikoillaan, mikä toi epäröintiä laajennuspohdintaan. Onko meidän asiamme mennä muuttamaan julkisivua pysyvästi? Toisaalta vanhoissa taloissa on tosi usein siipiä, kuisteja ja laajennuksia, jotka ovat eri vuosikymmeniltä tai jopa eri vuosisadoilta päärakennuksen kanssa. Tyylikkäästi tehtynä laajennusosakin voi olla ihan ok, eikö?


Laajennushaave näkyy katkoviivalla talon länsiseinustalla. (Punaiset täplät ovat omenoita.)

Sähelsin kosketushiirellä parissa minuutissa kuvan tontista. Talo on tontin itälaidalla kadun vieressä. Sijainti on loistava: talon taakse jää iso suojaisa piha. Aikaisia aamutunteja lukuun ottamatta pihalle paistaa aurinko koko päivän. Ongelmana on se, ettei sisältä näe puutarhaan. Ainoastaan eteisessä on pieni ikkuna. On vähän vaikea keksiä, miksi talon pihanpuoleinen sivu on melkein kokonaan ummessa. Ehkä talon rakennuttanut omenakauppias ei jaksanut katsella omenatarhaan työmaalleen? Vai olivatko ikkunat niin arvokkaita, että niitä laitettiin vain paraatipuolelle kadulle päin?

Haluaisimme taloon lasikuistimaisen laajennusosan, joka avaisi näkymät sisältä puutarhaan. Haaveilen siitä, että laajennusosan toiseen päähän tulisi eteinen ja toiseen päähän uusi keittiö, josta olisi suora käynti ulos. Sellaiset vanhat lasiset pariovet, tiedättehän :)  Ajatuksena on, että uuden "ulokkeen" seinät olisivat miltei kokonaan ikkunoiden peitossa. Jos jostain löytyisi vaikka puretun kuistin ikkunat...

Nykyinen koppikuisti, joka sekin on jälkikäteen tehty, tulee noin 190 senttiä talosta ulos. 
Paljonkohan senttejä voisi laittaa lisää keikauttamatta taloa nokalleen? 

 Etelästä katsottuna laajennus tulisi talon vasemmalle puolelle.

Talomme on aika kapea, joten laajennuksen toteuttaminen saattaa olla hankalaa. Jos ulokkeesta tulee liian pitkä, keikahtavat talon mittasuhteet vinksalleen. Ja jos laajennuksesta tulee liian pieni, sen hyödyntäminen on vaikeaa. Toiveenamme olisi saada myös yksi lisähuone, joka tulisi nykyisen keittiön paikalle.

Joku siellä miettii, että eikös puutarhaan näkisi puhkaisemalla ikkuna-aukon olohuoneeseen. Juu, niinhän se on, mutta kun ne lasiset pariovet suoraan keittiöstä pihalle. Keittiöstä vaan kuuluu nähdä pihalle.

Nyt pitäisi siis löytää hyvä suunnittelija laajennukselle. Mieluusti kuulen myös kaikenlaisia kommentteja suunnitelmasta ja kokemuksia laajennuksista :)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ylös, ulos ja lehdelle


Lehdessä oli kuulemma juttu siitä, kuinka pitäisi haravoida. En ehtinyt lukea, kun lehtiä oli niin monta. Postikasa ja piha täynnä lukemattomia lehtiä. (Joko alkaa ärsyttää? En voi tälle ikuiselle sanojen vääntelylle ja kääntelylle mitään.)

Mies kertoi, että oli nähnyt töihin fillaroidessaan jonkun heiluttavan lehtipuhallinta, joka piti vain vaimeaa ääntä. Sähkökäyttöinen kuulemma. Yritin kuulostella, onko tarinassa hankintasävy. Oma kantani on meinaan jääräpäisen ehdoton: tällä tontilla lehtiä ei puhalleta. Ne haravoidaan niin, että olkapäät kipeytyvät. Ihan kamalan jumituksen iskiessä voi kiivetä puuhun pitämään taukoa. Tai napsia kännykällä kuvia, kuten minä tein. Kesäilta-filtterillä olkapääkipu vaihtuu ihanan valoisaan haravaidylliin. Niin kätevää :)

Ja onhan se oikeastikin aivan ihanaa, kun on ensimmäistä syksyä omassa pihassa. Päivääkään, lehteäkään enkä päivän lehteäkään vaihtaisi pois. Nyt luen sen jutun, miten olisi pitänyt haravoida.