tiistai 30. heinäkuuta 2013

Muuttomatka ilman Turun seksimessuja



Ystäväni totesi minulle perjantaina, että muutto on kakkosena stressaavampien asioiden listalla. Listan ykköstä, avioeroa, en ole kokenut. Muuton stressaavuuden tiedän. Tällä kertaa lisäpaineita tuli vielä siitä, että muuttoviikko piti sisällään myös remontti- ja työviikon. Näiden kolmen yhdistelmästä syntyi happivaje, jota paikkailen nyt kesäloman turvin.

Onneksi muuttotuskat hälvenevät ja muistot kultaantuvat. Naureskelimme miehen kanssa eilen muuttomatkalle, jonka teimme vajaa kymmenen vuotta sitten. Asuimme silloin Tukholmassa. Edessä oli kotiinpaluu meren toiselle puolelle, ja mies hommasi muuttorekan Suomesta. Sen piti tietysti olla mahdollisimman edullinen. Jostain rekkojen saattohoitolasta mies löysi ajopelin, jonka hän ajoi Turussa laivaan. Siihen ajaminen sitten loppuikin. Tukholman Södermalmin laivaterminaalissa rekka ei enää käynnistynyt. Mies ja lankomies pyysivät satamassa kieppuneen vetomestarin apua, ja rekka saatiin hinaamalla käyntiin.

Koska rekkaa ei pystynyt itse käynnistämään, se oli pakko pitää käynnissä koko monituntisen pakkaamisen ajan. Siinä se hörisytti tuskaista dieselmoottoriaan ja yski mustaa savua kotikatumme Katarina Bangatanin reunassa. Olin niin nolo. Södermalm oli jo silloin hipsterikulttuurin täyttämä kaupunginosa, jonka olemukseen rekkaa huudattavat suomalaiset sopivat varsin huonosti. Saimmekin tuulilasin pyyhkijän alle lapun, jossa kerrottiin, että rekan voi sammuttaa lastaamisen ajaksi. (No kun ei voi!) Nolotustani ei vähentänyt se, että rekan kyljessä oli teippaus Turun seksimessut.

Pakkaamisen jälkeen ajoimme rekan terminaaliin ja varmistimme, että vetomestari tulee apuun laivan lähtiessä. Illalla rekka vedettiin laivaan ja aamulla Turussa ulos. Turussa rekka ei käynnistynyt edes vedettäessä. Lopulta joku sataman avuliaista ahtaajista pamautti moottoria lekalla. Monta kertaa. Kuritus tehosi. Kun lopulta saimme rekan määränpäähänsä, lastin ulos autosta ja auton takaisin vuokraajalle, totesimme vuokran kuitatuksi kärsimyksillä. Halpa oli, juu.



Tällä kertaa meillä oli muuttoautona valkoinen tuliterä pakettiauto. Ensimmäisenä muuttopäivänä otimme auton lisäksi kaksi kantajaa tuntipalkalla. Syitä oli kaksi: yläkerran rappusia alas raahattava 98 kiloa painanut pesukone ja piano. Ihan putkeen ei mennyt tämäkään. Palkatut muuttomiehet olivat kesähessuja, jotka eivät jaksaneet kantaa pesukonetta. Pianohihnat he olivat puolestaan unohtaneet ottaa mukaan. Onneksi oli muitakin apuvoimia muutossa mukana, ja kaikki tavarat löysivät tiensä uuteen kotiimme. Toisena päivänä muuttopakua täyttivät ja purkivat iso joukko sukulaisia ja ystäviä.



On kiva olla kotona. Luotan siihen, että pikkuhiljaa huoneita alkaa valmistua ja pääsen fiilistelemään myös sisustusasioiden parissa. Juuri nyt tarjolla on vain epähallittua kaaosta ja todisteita muksun nopeasta kotiutumisesta: lelut ovat vallanneet kohdat, joissa ei ole muuttolaatikoita. Olohuoneen lautalattiakin on jo saanut ensimmäiset hotwheelskolhunsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti