maanantai 11. marraskuuta 2013

Tekojalkaisen kummisedän kaappi


Olipas hyvä pyhä: täynnä kermaa ja tohinaa. Kirsikaksi kivaan viikonloppuun saimme vanhan vitriinikaapin. Se oli aiemmin omassa huoneessani lapsuudenkodissani. Sitä ennen se kulki äitini matkassa. Nyt kaappi pääsi kolmannen sukupolven käyttöön.


Kaapin on tehnyt äitini kummisetä Heikki. Silloin elettiin 1950-lukua, kuten kaapin väristäkin voi päätellä. Maali on alkuperäinen. Heikki oli puuseppä, ja hänellä oli kotitalonsa pihassa verstas. Äitini sanoo, että hän muistaa Heikin vähän äkkivääränä ja pelottavanakin. Heikki oli haavoittunut sodassa ja menettänyt toisen jalkansa. Toisinaan Heikki irrotti tekojalkansa ja laittoi sen nojailemaan muuria vasten. Kummitytölleen lapseton puuseppä nikkaroi monenlaisia käyttöesineitä. Viitseliäisyys ja se, että kaapin vetonupit ovat punaiset, taitavat olla merkkejä kovia kokeneen puusepän pehmeämmästä puolesta :)   


Lasiovien taakse pärisivät kunniapaikalle traktorit. Muutama vuosi sitten ne kiisivät koko ajan pitkin mattopeltoa, mutta nyt traktorivaihe on laantunut. Muksu ei ole kuitenkaan koskaan sanonut, että traktorit pitäisi antaa pois. Joistain muista "yhden vaiheen leluista" hän on halunnut luopua.


Muksu on kerrannut innokkaasti kaapin tarinaa. Hänkin taitaa pitää tekojalkaista kummisetää vähän jännittävänä hahmona. Parasta on kuitenkin se, että kaapin vetolaatikoissa on salainen lukitussysteemi. Eikä siitä sitten tietenkään enempää ;)


Mukavaa uutta viikkoa! Olkoon tässä viikossa enemmän ehjiä lauseita ja valoa kuin viime viikossa oli.

8 kommenttia:

  1. Oi wau! Juuri kaappiin liittyvä tarina tekee siitä Erityisen kaapin, ja että vielä salainen lukitussysteemi! Ei ole pelkästään jokaisen pienen pojan kihisemään saava juttu, kyllä tällainen 4-kymppinenkin lämpeää moiselle ajatukselle.;)
    Samoin mukavaa, sujuvaa viikkoa!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukapa ei innostuisi ajatuksesta, että voi piilottaa karkkinsa, eikä tarvitse pelätä perheen karkkirohmuja... :D

      Poista
  2. Kaappi tosiaan sopii hienosti paikkaansa - hyvät kuvat myös! On mukavaa, kun jotkut esineet säilyvät muistoineen yli sukupolvien. Aivan erityisesti mieltä ilahduttaa lapsen kiinnostus kaapin historiasta.

    Terv. mummu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se just passeli tuohon leluhyllyn päälle :)

      Poista
  3. Olipa hieno tarina ja saa minutkin katsomaan kunnoittavasti vitriiniä, ilman että olisin hakemassa maalipurkkia ja maalaa sutauttaisin valkoiseksi. Jotain kannattaa aina elämässä säilyttää kunhan osaa asettaa vähän rajaa. Kuvat ovat kuten tavallisestikin tosi hyviä. Joku kun vaan on niin taitava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiken ei tarvitse olla valkoista :D Vaikka on meilläkin kyllä aika paljon. Ehkä vähän liikaakin.

      Poista
  4. Ihana tarina ja kuvat. Ja kaiken lisäksi vielä salalokerokin :)
    Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näitä juttuja ei saa kaupasta uusina.

      Poista