maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulumarkkinat - ja ajatusten todellinen laita


Kävimme eilen Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla. Sieltä ovat myös nuo yllä olevat kännykkäkuvat. Paitsi viimeinen kuva oikealla, joka on kotoa. (Markkinoilla tihutti jäätävästi.)

Ennen kuin olimme edes päässeet markkinapaikalle, bongasin kuistin. Paljon muuta ei tunnu juuri nyt remonttiajatuksiin mahtuvan. Meillä on käynyt kaksi arkkitehtiä katsomassa taloa ja antamassa suunnittelutarjouksen. Kolmannen arkkitehdin tarjous on parhaillaan työn alla. (Kuistihaaveista kirjoittelin aiemmin näin.)

Arkkitehtien visiitit selvensivät ainakin yhden asian: laajennusosan tekeminen on k a l l i s t a. Tai siis s i k a k a l l i s t a. Hinnan ymmärtäminen saa todella pohtimaan vaihtoehtoja. Meillä olisi myös kellaritilaa, jota voisi syventää ja ottaa asuinkäyttöön. Laajennusosaan verrattuna kellarin kaivaminen olisi suorastaan ilmaista, vaikka paljon työtä vaatisikin. Emme tiedä maaperästä tai anturan olotilasta tai muusta vielä mitään, joten syvennyssuunnitelmakin vaatisi vielä paljon harkintaa.

Toisessa ääripäässä on yhden arkkitehdin visio siitä, että taloa olisi fiksuinta laajentaa täyskorkealla lisäsiivellä. Tässä suunnitelmassa talo jatkuisi pihalle päin kokonaisella täyskorkealla "toisella talolla", jonka mansardikatto leikkaisi vanhan puolen katon kanssa suorassa kulmassa. Uuden osan alakertaan tulisi uusi iso keittiö pariovilla puutarhaan ja yläkertaan yksi makuuhuone lisää. Ja siinä uudessa makuuhuoneessa olisi pääty kohti omenatarhaa ja aivan mahtava näköala ja paikka vaikka parvekkelle ja.... Ja hintaa niin paljon, että pankkitätikin voisi nielaista tyhjää.

Ja sitten on se moottorisahalla aukko olohuoneeseen vaihtoehto. Ensiapuikkuna, joka toisi lisäaikaa laajennuspohdintaan.

Joulumarkkinoilla oli myynnissä muksun mielestä (ja minunkin mielestäni) ihania pääkallokukkaroita. Katsokaas millä hartaudella valintaa tehtiin. Sukuvika.

8 kommenttia:

  1. Oi, ei ole helppoa olla tavallinen pulliainen, joka joutuu miettimään, mihin rahat riittää. Rakennusaika oli sellaista "katkeransuloista" aikaa, osa haaveista toteutui, mutta osalle oli pakko sanoa heipat...:) Onpahan niitä sittenkunvoitanlotossa-haaveita, muuten ei varmaan päävoitolle mitään kohdetta keksisikään.:P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän ajatella niin, että rajalliset resurssit ovat hyvä juttu. Joutuu karsimaan jotain, mutta toisaalta se valittu ja saatu tuntuu sitten arvokkaalta. Tietysti samalla, kun yritän ajatella näin, elättelen toivoa pohjattomasta (pääkallo)kukkarosta ;)

      Poista
  2. Kyllä se ratkaisu ajan päälle löytyy, on hyvä, kun eri vaihtoehdot on selvillä ja pystyy ajan kanssa punnitsemaan niiden toteuttamismahdollisuuksia.
    On ihanaa kun arjessa on haaveita, pääkallokukkaroita ja tulisija, jota voi lämmittää.

    T. mummu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakluuni on kyllä ihana :) Hohkaa pitkään lämpöä. Haaveetkin ovat tietysti ihania, mutta olisin kyllä taitava keksimään uusia, jos tämä laajennusasia saataisiin järjestykseen :D

      Poista
  3. Ymmärrän Sinun tuskasi, sillä talonne on ihana ja ajatus siitä, että saisi siihen sen viimeisen silauksen on varmaan houkuttava. Toisaalta tilaakin on jo nyt. Olisiko siinä kuitenkin mieltä, että hiljaa hyvää tulee ja tutustutte rauhassa alakerran mahdollisuutten ja puhkaisette vain nyt yhden uuden ikkunan .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen niin, että jotain aikalisää on otettava. Vaikka haluaisinkin nyt heti kaikki mulle :)

      Poista
  4. En osaa auttaa remonttipohdinnoissa, omissa vastaavissa on tarpeeksi eikä niihin oikeaa vastausta ole. Luultavasti pankin täti auttaa oikeaan suuntaan ;D. Mutta kiitos nauruista, joita aiheuttivat harras pussukanpohdinta sekä Jartsan paja. Aion myös kuunnella linkkaamasi radio-ohjelman. Joulua sinne!

    VastaaPoista