lauantai 30. maaliskuuta 2013

Tervetuloa Omppulaan

Kävin tänään pääsiäiskävelyllä. Tiet olivat jäiset, tuuli hyytävä ja kumisaappaat liukkaat, mutta määränpää kaikesta hoipertelusta ja liukumisesta huolimatta selvä.

Piti kävellä katsomaan taloa. Olen jo nimennyt sen mielessäni Omppulaksi, koska piha on täynnä omenapuita. Omppulassa on joskus asunut torikauppias, joka myi omenoita.

Talon nykyiset asukkaat olivat kotona. En kehdannut kovin pitkään tuijottaa taloa ja pihaa, mutta huomasin auringon sulattaneen rappujen edustan. Maa oli likaisen vihreää. Kesällä samalla kohdalla taitaa olla nurmikkoa, johon tallaantuu askelista polku.

Mietin kävelyllä, kuinka paljon olen jo nyt puhunut miehelleni, ystäville ja sukulaisille talosta, vaikkemme ole vielä edes muuttaneet. Minusta on pikavauhtia tulossa rasittava tyyppi, joka täyttää arkisen kauppareissun,  työpaikan lounastauon, kuntosalin pukuhuoneen ja suvun kahvihetken loputtomalla talopuheellaan. Pitäisi muistaa, etteivät hirret, kattopellit, kylpyhuoneremontit, paperitapetit, kaakelit ja juuri oikeanlainen fasettihiottu vanha peili ole asioita, jotka jaksavat kiinnostaa loputtomasti jokaista vastapäätä olevaa.

Siksi blogi. Täällä saan mellastaa vapaasti, ja tänne voin ohjata he, joita talokuulumiset oikeasti kiinnostavat. Toivon, että blogin kautta saan myös vinkkejä konkariremontoijilta, jotka ovat jo omissa projekteissaan oppineet. Tervetuloa Omppulaan!