sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Missä 1920-luvulla käytiin pesulla?

 kuvat kopion täältä

Missä 1920-luvulla käytiin pesulla? Siinä päivän kysymys. Omppulan osalta vastaus taitaa löytyä pesuvadista ja kaupunginosan yleisestä saunasta. Talossa alkoi virrata vesi vasta 1970-luvulla. Nykyään Omppulassa on yksi kylpyhuone, kaksi pikkuruista vessaa ja kellarissa matala saunantapainen tila, jossa on edelleen vesipata muttei kiuasta tai lauteita.

Kun muuttaa vanhaan taloon, ei voi odottaa nykytalon toimintoja. Näinhän sitä aina sanotaan. Kylppäri on kuitenkin asia, josta tinkiminen tuntuu mahdottomalta. Meillä on myös pottakaappi, mutta se saa palvella jatkossakin yöpöytänä ja Vene-lehtien säilytyspaikkana.

Koska talossa ei ollut alun perin kylppäriä, remontissa ei voi noudattaa talon alkuperäistä tyyliä. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat tyylillisesti yhtä hyviltä tai huonoilta. Reilusti moderni olisi konstailematon valinta, joka ei yrittäisi olla mitään muuta. Minusta olisi kuitenkin mukavaa, jos saisimme uuteen kylpyhuoneeseen vanhanajan tunnelmaa. Kylppärin lattiaa pohdiskelin jo aiemmin täällä.

Tänään googlailin inspiraatiokuvia. Melkein kaikissa on kylpyamme. Se olisi ihana, mutta mies vastustaa ajatusta. Hänen mielestään suihku ja amme pitää olla erikseen, koska ammeessa suihkuttelu on jotenkin hankalaa. No, onhan se, en voi väittää vastaan. Mutta minusta käytännöllisyydestä voi aina vähän tinkiä... Ehkä saan vielä joskus ammeen, jos remontoimme kellaria.




kuvat kopioin täältä

Vanhanaikaisissa hanoissa on kylmä ja kuuma erikseen. Tämäkin on kuulemma ihan typerä idea, kun kerran sekoittaja on keksitty. Missäköhän se muuten on keksitty? Tuntuu, että muualla päin maailmaa kylmät ja kuumat valutetaan nykyäänkin aika usein erikseen, mutta täällä pohjoisessa käytetään lähes pelkästään sekoittajilla varustettuja hanoja.

Kuvahaku kaakeleista tuottaa selkeän tuloksen: tiililadonta mielletään 1920-luvun tyyliin sopivaksi. Tulos olisi voinut olla sama 2010-luvun kaakeleitakin hakemalla. Tiililadontaa tuntuu olevan juuri nyt tosi paljon. Jokaisesta sisustuslehdestä löytyy ainakin yksi koti, jossa on "metrolaattaa" tiililadonnalla. En kyllä ihmettele, koska peruslaatta neliönä tai suorakaiteena tiililadonnassa on kiva ja ajaton vaihtoehto.
 


kuvat kopioin täältä

Ystävä totesi minulle kuluneella viikolla, että yksi remontoinnin suurimmista haasteista on vaihtoehtojen loputon määrä. Kahdesta olisi helpompi valita, hän sanoi. Niinhän se on, mutta kyllä tämä pähkäilykin on hauskaa :) 

torstai 25. huhtikuuta 2013

Nuuskimassa mittoja, pihaa ja vanhaa huussia

Omppulassa otettiin torstaina askel kohti 2000-lukua, kun paikalle saapui rakennusinsinööri mittoineen. Hän piippaili mittakoneen kanssa ympäri taloa. Omppulasta on onneksi olemassa alkuperäiset vuonna 1921 tehdyt piirustukset, mutta ne ovat melko ylimalkaiset. Päätimme teettää uudet tarkemmat piirustukset ja saatella Omppulan digiaikaan.


Mittausvisiitti antoi meille oivan tilaisuuden nuuskia kulmia. Tontilta löytyi paljon punaisia alkuja: tulppaaneja, pioneja, raparperia. Omenapuiden lisäksi tontilla on ainakin luumupuita, koivuja ja iso saaristolaismänty. Myös syreenejä oli paljon. On vaikea etukäteen kuvitella, miltä piha näyttää kesällä, kun kaikki kukkii ja vihertää. Pientä vihjettä antoivat sinivuokkojen nuput syyrenipensaan alla.
 

Pihassa on myös alkuperäinen ulkorakennus. Piirustuksissa sen nimi on ulkohuonerakennus. Taitaa tarkoittaa huussia. Ulkohuonerakennus on tosi hieno pikkuruutuisine ikkunoineen, mutta se kaipaa hieman korjausta... En ole (vielä) kovin pätevä remontoija, mutta luulisin, että maassa kiinni oleva laudoitus ei ole kovin hyvä juttu. 


maanantai 22. huhtikuuta 2013

Parasta juuri nyt (ja vinkki kiisselitunareille)



Ensimmäinen palkinto: aurinko. Viime viikon sateet sulattivat kinokset, ja viikonloppuna aurinko tuli esiin. Kävelin päivällä Omppulan ohi ja tuijottelin pihaa niin pitkään kuin kehtasin. Talon vierestä puski esiin jotakin. Krookuksia? Tulppaaneja? En tiedä. On piinallista pysytellä kadun puolella, kun tekisi mieli loikata tontille tutkimaan kevään tuliaisia.

Toinen palkinto: Kaj Kalin. Glorian Koti -lehden kolumnisti Kaj Kalin ei petä huhtikuussakaan. Kun moni muu sisustuslehtien kolumnisti huokailee syyskaudella torkkupeittojen ihanuutta ja kevätkaudella ikkunoiden likaisuutta, Kaj Kalin tykittää kiihkeällä rytmillään mielipiteitä aivan muista aiheista.

Kolmas palkinto: mansikka ja mustikka. Meillä on vielä runsaasti viime kesän satoa pakastimessa. Kaava on aina sama: syksyllä syömme säästeliäästi, että herkkuja riittäisi koko vuodeksi. Kesän lähestyessä huomaamme ajan loppuvan kesken. Tänään tein mansikka-mustikkakiisseliä. Tekemissäni kiisseleissä on se vika, että niissä on klimppejä. Tällä kertaa vältin klimpit, koska luin perunajauhopurkin kyljestä, että suuruste pitää sekoittaa vatkaimella. Sähkövatkain esiin, kiisselitunarit!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Maailman kaunein esine



Netti on pullollaan inspiroivia remontti- ja sisustusblogeja. Kaimani Suvin Valkoista Harmajaa olen seurannut jo pidempään. Bongasin sieltä Maailman kaunein esine -haasteen. Päätin tarttua siihen. 
Maailman kaunein esine kuulostaa aika mahtipontiselta. Mutta niin kuulostaa myös piano, jos valitsee oikeanlaisen kappaleen! Valintani on siis piano, jota olen muutenkin miettinyt paljon viime aikoina.

Pianolle paras paikka on sisäseinä, koska piano ei pidä lämpötila- ja kosteusvaihteluista. Nykyisessä kodissamme pianolla on luonteva paikka olohuoneessa. Seinän takana on naapuri, mutta onneksi heilläkin on piano. (Naapurin puolella on myös erittäin taitava pianon soittaja.)

Kun muutamme kesällä Omppulaan, pianolle on vaikea löytää paikka. Yläkerran rappuset ovat kapeat ja jyrkät, eikä makuuhuone ole muutenkaan paras paikka pianolle.

Piano jää alas. Alakerta(kin) on pieni, ja väliseinät ovat lyhyitä oviaukkojen rikkomia pätkiä. Voi olla, ettei maailman kaunein pääse sisäseinää vasten. Silloin diivan pitää tehdä tuttavuutta vetoisen hirsiseinän kanssa.

Monessa kodissa pianolla on aikakausia, jolloin siitä tulee enemmän huonekalu kuin soitin. Silloin piano ei soi sesongin musiikkia, mutta pianon päälle asetellut ja unohdetut joulukortit, pääsisäistiput, laskupinot ja Angry Birds -raketit pitävät pianon kiinni arjessa.

Pianon kauneus on musiikissa, mutta on pianolla myös ulkomusiikillisia ansioita. Sisustusmielessä parasta on tietenkin mustan ja valkoisen rivistö. Piano oli blogimatto jo ennen kuin blogimatto keksittiin!

ps. Ne eivät ole jouluvalot. Ne ovat kausivalot.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kun kirppikseltä saa myös ostaa


 


No niin, nyt on Omppulan ensimmäinen uusi huonekalu hankittu. Se on kirppikseltä ja maksoi 8 euroa. Tuntuu kivalta, kun saa pitkästä aikaa myös ostaa kirppikseltä. Muutama vuosi on kulunut niin, että olen kierrellyt kirpputoreja huokaillen ja haaveillen, koska nykyiseen kotiimme ei mahdu sovinnolla yhtään uutta vanhaa tavaraa.



Kukkapylvään uuden värin valitsi Muksu. Hän puntaroi kaupassa, ottaisiko punaisen vai mustan maalipurkin. Minua pelotti, että hän päätyy punaiseen. Kirkas punainen on kyllä hieno väri, mutta sopii minusta paremmin jouluun kuin kukkapylvääseen.
Edukas kukkapylväsprojekti sai Muksulta ylistävän arvion. ”Äiti, maalaaminen on ihan ylikivaa.”
En malta odottaa seuraavaa kirppiskierrosta.




maanantai 8. huhtikuuta 2013

Ensimmäinen valinta: kylppärin laattalattia

Valitse kylpyhuoneen laatat. Kuulostaa yksinkertaiselta, eikö? Mutta kun ryhtyy katselemaan laattoja, löytää kymmeniä ihanuuksia. Meille on vielä vähän epäselvää, tuleeko kylpyhuoneeseen laatoitetut vai maalatut seinät. Suihkukaapin takia molemmat ovat teknisesti mahdollisia vaihtoehtoja. Lattiaan tulee kummassakin tapauksessa laatat, joten olen aloittanut projektin lattialaattojen katselulla.


Luonnonkivilattia olisi ihana, siitä tulisi aito fiilis. Luonnonkivilaatoissa on myös ihania lämpimiä sävyjä. Nämä sopisivat mielestäni vanhaan taloon. Mutta paljonko likaa nuo kolot mahtavat kerätä? (Ja miten saumauslaastin saa koloista pois?) Nämä laatat ovat Bauhausin valikoimasta.


Pukkilan perinteinen kuusikulmainen laatta sopisi tyyliltään vanhaan taloon. Tässä mietityttää asennus... Ei taida olla ihan helpoin laatta?


Tässä kuusikulmainen laatta mosaiikkina. Myös vieressä oleva pennimosaiikki olisi passeli tyylinsä puolesta.


"Marokkolaislaattoja" olen ihastellut jo vuosia. Tämä kuva on Rakennusapteekin liikkeestä, jossa kävimme viikonloppuna. Laatat ovat betonia ja melko paksuja. Suihkukaapin ja osittain vinon katon takia tarvitsemme jokaisen sentin, joten saattaa olla, että nämä ovat liian paksuja tilaan.

Pelkoni on, että päädymme lopulta hailakan väriseen kymppilaattaan... Toivottavasti emme.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Rouva visioi, mies excelöi




Sisustuslehdissä toistuu usein sama lause, jossa kerrotaan perheen rouvan suunnittelevan uudistuksia kotiin ja miehen toteuttavan ne. Meillä tuo ajatus taitaa toteutua niin, että minä visioin ja mies excelöi.

Minusta on kiva lukea sisustuslehtiä, selailla blogien ja netin kuvatulvaa, katsella television sisustusohjelmia, kiertää kaupoissa ja kirpputoreilla hipelöimässä tavaroita ja luonnostella tussilla ruutupaperille huoneita.
Mieskin pitää tuosta kaikesta jossain määrin, mutta kun hän jää valvomaan muiden nukahdettua, se ei tapahdu Koti ja keittiö -lehden inspiroivan artikkelin takia. Hän jää näpyttämään kannettavan tietokoneen kajastuksessa Exceliä.Taloremppamme ensimmäinen vaihe on yläkerran pienen kylpyhuoneen uusiminen. (Siitä on tuo surkealaatuinen talonäytöllä räpsäisty kuva.) Excelistä löytyy jo projektisuunnitelma, jossa kaikki työvaiheet on listattu ja aikataulutettu.

Liityimme myös toisistamme tietämättä kahteen yhdistykseen. Oma valintani oli Rakennusperinteen Ystävät ry. Yhdistys on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vanhojen rakennusten säilyttämisestä ja korjaamisesta, ajattomasta rakennustavasta uudisrakentamisessa, pihapiireistä, miljöistä, kortteleista.
Miehen valinta oli Pientalorakentamisen Kehittämiskeskus ry. Yhdistyksen sivuilta löytyy muun muassa kustannuslaskuri.