perjantai 31. toukokuuta 2013

Syreeni vai sireeni?




Itse taidan käyttää sujuvasti molempia muotoja. Kumpikohan on virallisesti oikein? Vai onko kyse murteista? Olipa nimi mikä tahansa, kukka on kaunis. Nämä valkoiset kuvasin rivaripihassamme. Kuukauden vaihtuminen tarkoittaa sitä, että aivan pian pääsemme Omppulan pihaan. Niin jännittävää!

tiistai 28. toukokuuta 2013

Synteettinen ihmetys



Olen viime aikoina yrittänyt perehtyä asiaan nimeltä lattiamaalit. Meillä olisi tarkoituksena riipiä Omppulan lattioista kokolattia- ja muovimatot pois, paljastaa ihanat puulattiat (?) ja maalata ne valkoiseksi. En tiedä lattioiden kunnosta, mutta kyllä sieltä puuta löytyy.

Perehdytysreissu jättimäiseen rautakauppaan oli pettymys. Tarjolla oli kahta puulattian maalia: Teknoflooria ja Betoluxia. Näiden lisäksi oli vahaa. Siis kaikkiaan kolme vaihtoehtoa kaupassa, jonka käytävät ovat niin leveitä, että niissä mahtuisi ajamaan kaksi henkilöautoa rinnakkain.

Olen niitä ihmisiä, joiden pitää saada hiplata tuotteita ennen ostopäätöstä. Olisin halunnut sivellä puupaloja, jotka on maalattu eri maaleilla. Ja toivoin, että tarjolla olisi ollut myös pellavaöljymaalia.

En päässyt näkemään ja kokemaan, joten googletin. Opin, että pellavaöljymaalit ovat joustavia ja hengittäviä, mutta vaaleat sävyt saattavat kellastua. Muovimaalit puolestaan pitävät sävynsä, mutta lohkeilevat helpommin. Perinnerakentamiskoulukunnalle muovimaalit ovat melko mahdoton ajatus, koska ne tekevät puun pintaan tiiviin kalvon. Itse en ole aivan varma, onko reikäisessä lautalattiassa maalin hengittävyydellä niin suurta merkitystä. Opin onneksi myös sen, että läheltä meitä löytyy sellainenkin rautakauppa, jonka valikoimaan kuuluvat myös pellavaöljymaalit.

Maaliosaston pettymyksen jälkeen rullasin kärryt keskiverto-omakotitalon kokoiselle tapettiosastolle. Toiveet eivät olleet suuret, mutta ajattelin huvikseni selailla muutaman mallikirjan läpi. Onhan se eri asia nähdä tapetti oikeasti kuin arvailla kuvion kokoa tietokoneen ruudulta. Kysyin myyjältä, onko valikoimassa perinteisiä paperitapetteja. No, eipä tietenkään. Suuntasimme ulko-ovelle, jossa huikkasimme heipat muovista tehdylle alakuloiselle blondille.

Jos linjoilla on lattiamaalivalintaansa tyytyväinen lukija, nyt olisi mitä parhain hetki kirjata vinkit kommenttilootaan :)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Naapurilla oli tulipunaiset silmät



Olimme viikonloppuna kesän ensimmäisellä purjehduksella. Kelluva 3h+tupakeittiö kuskasi meidät yhdeksi yöksi mustakurkku-uikun naapuriin. Lintupariskunta oli tehnyt pesänsä aivan laiturin viereen, vaikka lintukirja väittää lajin olevan piilotteleva. Kuulimme rannassa, että joku oli edellisviikonloppuna ajanut veneellä pesän yli. Nyt uuden pesän rakennuspuuhat olivat jo loppusuoralla, ja jälkikasvuakin oli tekeytymässä. Oli hauskaa seurailla lintujen rakennustöitä ja taitavaa sukeltelua.


Vaikka oma koti onkin maailman paras paikka, vieraissa kortteleissa näkee ja kuulee laajemmin. Mustakurkku-uikutkin viettävät talven muilla mailla.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Edistystä monella rintamalla



Kevään ensimmäinen raparperipiirakka - tehty ja syöty.


Paatti - puunattu ja pudotettu.


Ja ennen kaikkea: Omppulan yläkerran minikylppärin laatat on nyt tilattu. Lattiaa mietittiin, ja sitten mietittiin vähän lisää. Miehelläkin on paljon mielipiteitä, vaikka luulin, että saisin valita pintoja yksinvaltiaan elkein. Viime viikolla mies oli työporukan kanssa ulkona ja palasi kotiin kuvia kännykässään. Kuvat olivat juuri remontoidun ravintolan vessasta, jossa oli hänen mielestään hienoja ratkaisujaNoista peilin puukehyksistä tulee kivasti lämpöä



Laattapohdinnat tiivistyivät kahden kaupaksi: hexagon vai octagon? Mies kannusti kuusikulmaista, minä kahdeksankulmaista. Kovin kiivas taisto ei ollut, koska kummatkin laatat ovat molempien makuun. Kuusikulmainen voitti tämän erän, mutta sain lupauksen, että kahdeksankulmaista laattaa laitetaan remontin jatkuessa johonkin muualle. Tämä oli hyvä ratkaisu, koska nyt saan lisäaikaa pohtia väriyhdistelmää. (Mallilaatan sininen+harmaa oli sattumaa, ei valittua.)

Kylppäriin tulee siis Pukkilan vaaleanharmaata mehiläiskennoa lattiaan ja kiiltävää valkoista perusneliötä tiililadonnalla seinään. Ei mitään tänään muodikasta ja huomenna epämuodikasta, vaan vuosikymmeniä tuotannossa olleita peruslaattoja. Sopivat mielestäni hyvin vanhaan taloon. Kuukauden päästä laatoituksen pitäisi olla käynnissä.. Saas nähdä :)

perjantai 17. toukokuuta 2013

Kaksi kertaa kirppislöytö


En tiedä, onko se vanha säilykepurkki, kynttiläkippo vai maljakko, mutta totesin ensisilmäyksellä sen olevan täydellinen valkovuokoille.



Arabian Miniflora-kulho on uusin tulokas parittomien, epäkäytännöllisten, käyttötarkoitukseltaan epämääräisten mutta ainakin kerran vuodessa tarpeellisten kaappitilasyöppöjen joukkoon.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Vähemmän kranttu kuin oliivi



Vielä hetken aikaa pihamme on muutaman neliön kokoinen laatoitettu alue. Jos tähän tilaan haluaa pöydän ja tuolit, istutuksille ei jää paria ruukkua enempää lääniä. Viime keväänä päätin täyttää pihaa ainoaan mahdolliseen suuntaan: ylöspäin. Ensin harkitsin (kaunista ja muodikasta) oliivipuuta, mutta googletuksen jälkeen hylkäsin idean. Oliivipuu vaatii talvehtimiseen viileän ja valoisan paikan. Meillä oli tarjolla vain jääkylmä pimeä ulkovarasto ja lämmin valoisa huoneisto.


Aloin katsella erilaisia puuvartisia kasveja, ja (epämuodikas ja marjaisa) mustaherukkapuu vei voiton. Se sai kasvupaikakseen ison ruukun. Puun juurelle ruukkuun voisi perustaa vaikka pienen yrttitarhan tai minimansikkamaan, jos haluaisi hyödyntää joka sentin.

Herukkaviljelyn alku vaikutti lupaavalta, kunnes muurahaisten jono ryhtyi marssimaan puun vartta ylös ja alas. Lehdissä oli kirvoja, joita muurahaiset kävivät "lypsämässä". Noin viikon ajan suihkuttelin puuhun laimennettua mäntysuopaa ja nypin kirvoja lehdistä, ja lopulta lehmien joukkotuho karkotti muurahaiset. Syksyllä herukkapuusta sai suunnilleen yhden pakasterasiallisen marjoja. Aika kalliita siis olivat... No, kauneudelle ei lasketa kilohintaa. Ikkunan edessä kasvava puu näyttää kivalta myös sisälle.


Talven tullessa pohdin, miten herukkapuun mahtaa käydä. Puutarhamyymälän täti oli varoitellut, ettei se välttämättä talvehdi ruukussa. Maahan istutettuna puu olisi kuulemma takuulla monivuotinen, mutta ruukussa pakkanen voisi purra sen hengiltä. (Tämä maa/ruukku -jako on minulle mysteeri. Eikö maa muka jäädy?)

Nyt viimeistään on todistettu, että herukkapuu kestää ruukussakin miltei 30 asteen pakkasen. Puu on jälleen täynnä pikkuruisia lehtiä. Mäntysuopapulloni on ladattu.



Miksi muuten niin moni häätää sammalta pihaltaan? Minusta sammal on kaikessa viherpehmopulleudessaan ihanaa.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Panu Kaila for Dummies




Ihmistohtori antoi minulle tällä viikolla lääkemääräyksen ja lepokäskyn. Ajattelin, että nyt on hyvä hetki möllöttää sängyssä Talotohtorin kanssa. Arkkitehti Panu Kailan klassikkoteos on varmasti hyvä opus, mutta puolikuntoisena kirja tuntui liian painavalta. Onneksi moderni maailma tarjoaa paitsi mahdollisuuden tappaa pöpöjä penisilliinillä myös tilaisuuden vaihtaa kirja vähemmän aivokapasiteettia vaativaan sähköiseen vaihtoehtoon. Olen jo aiemmin hankkinut Perinnemestari-ohjelman dvd:n, ja nyt töllöttelin sitä. (Perinnemestari-sarjan nettisivut löytyvät täältä.) Jokaisen jakson lopussa ääneen pääsee myös Kaila. Kirjasin lyhyesti muistiin muutamia hänen teeseistään. Josko näillä opeilla saisi viriteltyä remonttiajatukset oikeaan taajuuteen.

Tee tunne edellä.
"Vanhassa talossa tunteella on suuri merkitys. Jos menee järjen mukaan ja erehtyy, on pöllö. Jos menee tunteen mukaan ja erehtyy, niin se ei ole niin vakavaa." (Tämä kyllä luonnistuu minulta!)

Reikäinen ei ole lämmin.
"Hengittävyydestä on useilla väärä käsitys, että se on reikäistä ilmanläpäisyä. Vaatteenkin pitää pystyä imemään hikeä ja säilyttämään lämpimyytensä, eikä reikäinen vaate ole lämmin. Talon rakenteet ovat ihmisen toinen vaate."

Vanhan korjaus ei ratkaise energiakysymyksiä.
"Energiankulutuksesta puhutaan paljon. Yli 50 vuotta vanhojen talojen kokonaismäärä on niin pieni, ettei niillä ole merkitystä energiankulutuksen kannalta. Asetusten mukaan vanhoissa taloissa ei ole pakko noudattaa nykyisiä rakennusmääräyksiä, mutta usein rakennusvalvonta kuitenkin vaatii niin."

Pieni muutos on suurta parempi.
"Muutostöissä omat vaatimukset pitäisi saada talon kanssa sopusointuun. Onnellisia tapauksia ovat ne, joissa tyydytään siihen, mitä jo on." (Tämä tulee olemaan vaikeaa, tiedän.)

Älä heitä vettä seinille ja lattialle.
"On väärä linja, että sertifioidaan märkätila-asentajia. Parempi olisi, jos lattiakaivot kiellettäisiin lailla. Märkätilan ei tarvitse olla tiivis, kun vesi on suihkukaapissa tai kylpyammeessa. Näinhän suurin osa Eurooppaa elää. Eihän hullukaan kaada vettä lattialle."

Vaihda lahonnut kuivaan.
"Lahovaurio ei vaadi hysteriaa, mikäli se on vain paikallinen. Silloin vaihdetaan tilalle kuiva puu ja katsotaan, että se myös pysyy kuivana." (Jos ja kun Omppulasta löytyy lahoa, olen satavarmasti hysteerinen...)

Älä rakenna falskia historiaa.
"Ei ole itsestään selvää, että rakennuksen palauttaminen vanhempaan asuun parantaa sitä. Mitä ei voi oikeasti palauttaa, on tänään tehtynä uusvanhaa. Se, että tekee falskia historiaa ja vaikka koristelee kauheasti ilmeeltään yksitotista rakennusta, ei ole kivaa. Silloin pitäisi löytää talo, joka vastaa paremmin omia mieltymyksiä."

tiistai 7. toukokuuta 2013

Naapuri tekee sen paremmin

Hain tänään kylppärikuvia netistä. Sköna Hem -lehdellä on hyvä kuvapankki, josta kopioin kaikki alla olevat kuvat. Kyllä ne ruotsalaiset osaavat! Koska ärhäkkä kevätpöpö sumentaa ajatteluani, jääköön teksti tällä kertaa näin lyhyeksi. Tässä kylppärikarkkia vanhasta tyylistä pitäville:













Tämä viimeinen ei ole vanhanajan kylpyhuone, mutta se pomppasi esiin kuvatulvasta. En oikein osaa päättää, onko se kamala vai ihana. Mitä mieltä olette?




maanantai 6. toukokuuta 2013

Lautakasasta löytyi Johnson Brothers




Perunat maahan ja laituri veteen, salaojaputkille parempia linjauksia ja anopilla uudet verhot ripustamista vailla. Meillä ei ole omaa mökkiä, mutta sukulaisten kesäpaikoissa ovat ovet auki. Tarjolla on tietysti myös puhdetöitä, joita etenkin mieheni rakastaa. Itse poukkoilen mukana puoliksi turistina. Toisten tiluksilla tuntuu hankalalta olla erityisen oma-aloitteinen. Onneksi fiilis on kuitenkin aina hyvä, enkä koe paineita mökkisuoriutumisesta. Mökkikauden tärkeimmät suoritteet ovat kirjat, valokuvaus ja kylmät juomat. Saunominen ja uiminen eivät yllä listalle, koska vesi on nykyään kylmää. Miten se olikin lapsuuden kesinä aina uimakelpoista...

Viikonloppuna päätimme appiukon rivakasti johtamien perunatalkoiden jälkeen penkoa nurkkia siinä toivossa, että löytäisimme jotain kivaa Omppulaan. Kiertelimme ulkorakennuksia ja vinttejä. Kevätvalo tulvi vanhoihin hirsirakennuksiin ja valaisi pölyn ja vanhojen huonekalujen lisäksi yhden ison yllätyksen.






Aivan kierroksen päätteeksi kolusimme epämääräistä lautojen, tuolien ja romun kasaa, kun näin valkoista posliinia lautojen välissä. Ei mennyt kovin montaa sekunnin sadasosaa, kun ajatukset olivat tulevassa remontissa. Mitä mitä mitä, onko tuolla lavuaari vai mikä se on?!



Lavuaarihan se oli. Tosi pieni ja tosi vanhan näköinen. Kiikutimme sen nurmikolle pestäväksi. Muksu oli innoissaan, kun sai suorittaa kevään ensimmäiset vesiläträykset. Pesuainekaapista nappasin mäntysuopaa, etten vain vahingoittaisi allasta liian väkevillä myrkyillä. Paikalla ollut sukulaisraati ei osannut varmaksi sanoa, mistä allas oli peräisin. Soittokierroksen jälkeen vahvistui, että se on mieheni tädin vanhasta asunnosta, joka oli 1920-luvun kerrostalossa. Talossa oli tehty putkiremontti, ja täti muisteli, ettei putkifirma suostunut laittamaan vanhoja altaita takaisin. Jos allas on 1920-luvun kivitalosta, onkohan se ollut huoneistossa alusta alkaen vai asennettu myöhemmin?



Altaassa on paikat kahdelle hanalle, mutta reikiä ei ole varmaankaan koskaan käytetty, koska alkuperäisen näköiset "paikkapalat" ovat edelleen paikoillaan. Hana on ilmeisesti ollut seinämallia. Mustaa kumia oleva tulppa taitaa olla uudisosa.



 
Lavuaarissa lukee imported by O/Y T. V. LILJA A/B. Pesuhommissa huomasimme, että myös altaan alapinnassa on iso leima. Siinä lukee Johnson Brothers Hanley Limited. Leiman kuvassa on lintu (kotka?) ja jonkinlaisia lippuja tai purjeita.

Googlesta löytyi paljon tietoa Johnsonin veljeksistä, mutta T.V. Liljasta en onnistunut löytämään mitään. Millä vuosikymmenellä yritys on mahtanut maahantuoda tätä allasmallia? Löytyisikö blogin lukijoista etevä sherlock?

perjantai 3. toukokuuta 2013

Maailmassa monta on ihmeellistä (ja turhaa) asiaa



Jos asuisimme jo Omppulassa, kuluisi vapaa-aika tällä hetkellä remontissa ja puutarhatöissä. Ei ehkä tulisi mieleen lähteä kokonaiseksi päiväksi kiertämään naapurimaakunnan kirpputoreja, vanhan tavaran liikkeitä ja romuparatiiseja. Nyt tuli mieleen, ja toteutimme kahden ystävän kanssa kieputuksen ihmeellisten tavaroiden maailmassa. Löysimmekin muutamia kivoja juttuja, mutta en kerro niistä nyt. (Kerron sitten myöhemmin. Eikö kaikissa kunnon blogeissa harrasteta tätä panttaamista?)

Yksi pysähdyspaikoistamme oli Kasvihuoneilmiö. Se on vanhan ykköstien varrella Nummi-Pusulassa. Kasvihuoneilmiössä käyneet tietävät, millainen sekamelska tyylisuuntia, värejä, muotoja ja hintahaitarin ääripäitä paikka on. Tarjolla on kaikkea mahdollista talonpoikaisantiikista armeijapaitojen kautta superpalloihin ja karttakopioihin. Minusta Kasvihuoneilmiössä on kiva käydä. Siellä on mm. hyvä valikoima sisustus- ja remonttikirjoja. Joka kerta siellä kiertäessäni tunnen kuitenkin myös pakokauhun sekaista epätoivoa. Onko paikan sisäänostajalla poikkeuksellisen erikoinen maku vai täydellisen kiero huumorintaju? En tiedä. Tässäpä teille viikonlopun iloksi/kauhuksi muutama poiminta:

Nyt alkaa olla jo kiire, mikäli haluaa kesäksi rantakuntoon. 
Mikä olisikaan vähäkalorisempi vaihtoehto kuin muoviset salaatinlehdet?

Muovisen salaatin kaveriksi voi valmistaa Made In China -lajikkeen sieniä. Vain 15 euroa!

Tämä amerikkalaista intiaania kuvaava patsas (1 400 euroa) uppoaa suomalaiskodin sisustukseen kuin lihaliemi vegaanifestarien juhlakansaan. (Kissakiven voi mahdollisesti tinkiä samaan kauppaan?)


Jos intiaani tuntuu liian vaisulta valinnalta, voi panostaa monitaitoiseen naiseen. Hän on samaan aikaan monihaarainen lamppu ja tekoriikinkukonsulkaa heilutteleva seuraneito. Hintalapun 3 700 euroa pistää pohtimaan nollavirhettä. Eikö tämän ihanuuden pitäisi maksaa 37 000 euroa?

Ja lopuksi vähän ikivihreää puutarhan puolelle. Miksi nähdä vaivaa omenapuiden kanssa ja tuhlata aikaa koivunlehtien haravointiin,  kun voi ihastella muovista puuta ympäri vuoden?

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Juhannusheilaa herättelemässä



Vappupäivänä meillä on tapana kunnostaa venettä. Tänä keväänä hommat olivat pitkään täysin jäässä kylmän sään takia, mutta vapuksi päästiin taas herättelemään paattia talviunilta. Kesää ajatellen mietityttää tietysti se, paljonko merelle ehtii. Omppulan remppa ja muutto vievät paljon lomapäiviä. Onneksi vene on kaveripariskunnan kanssa yhteinen, joten purjeet nousevat ilman meitäkin. Venetalkoidemme muonat ovat yleensä linjaa hernekeittoa ja leipää, mutta vappuna pitää tietysti syödä vappuruokaa.

 

Kuten kuvista näkyy, sää oli mitä parhain. Tuuli söi paljon auringon lämmöstä, mutta suojaisissa paikoissa oli jo ihanan kesäistä. Myös rantakivikon asukkaat matelivat koloistaan ottamaan aurinkoa.