torstai 27. kesäkuuta 2013

Päivä 14: ensimmäinen laho

Meillä ei ollut suunnitelmaa repiä keittiötä remontin ensimmäisessä vaiheessa. Putkimies kuitenkin pyysi poistamaan muutaman kaapin, jotta hän pääsisi paremmin käsiksi putkiin. Keittiön yläpuolella on yläkerran kylpyhuone, jonka laitamme kokonaan uusiksi. Kylppärin rakenteet olivat täysin kuivat, joten emme osanneet varautua tähän:



Kuten kuvista voi nähdä otsallaankin, putkilinjan vieressä on lahoa hirttä. Etenkin putkien oikealla puolella on toiseksi ylimmässä hirressä kohtia, joihin puukko uppoaa kuin veitsi voihin. Myös vasen puoli on tummunut, mutta puu on edelleen melko kovaa. Vasemmalla puolella on talon ulkoseinä, joten vähän mietityttää, onko vaurio levinnyt myös sinne. Keittiön toisella puolella on olohuone. Revimme seinän auki myös siltä puolelta:


Olohuoneen puolella hirret olivat paremmassa kunnossa. Pahimman vauriopaikan kohdalta hyvää puuta oli tosin aivan ohut kerros ja välitilkkeet olivat hapertuneet.

Timpurillamme ei ollut vahvaa näkemystä, kuinka tämä kohta pitäisi korjata. Ei ole meilläkään. Ilmeisesti nyt on tuumaustauon paikka.


keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kaksi kamalaa muovimattoa ja yksi ihana lattiamies


On ilmoja pidellyt! Hiki on virrannut, kun Omppulan lattioita on kuorittu muovisten muotivirtausten alta esiin. Olohuoneessa muovimattokerroksia oli kaksi: uudempi jäljitteli vaaleaa parkettia ja vanhempi jotakin tummaa puulajia. Molemmat matot painoivat vähintäänkin riittävästi. Jaksoin rullata niitä kasaan, mutta huusin apuvoimia kantamiseen. Kahden painavan valepuumuovimaton alla oli kovalevyä, jonka alta paljastui ihan oikea ja hyväkuntoinen lautalattia. Se on jopa suorassa, mikä on mielestäni hieno saavutus 90-vuotiaalta.




Mies oli jo aiemmin soitellut lattiatyyppejä läpi. Kun lattiamies tuli visiitille, hän totesi heti, että lattioissa on sitä kaikkein karmeinta ruskeaa. Hän ei ottanut kantaa värisävyyn, vaan viittasi maalin sinnikkyyteen. Hiomakoneella pääsee ruskeaa pitkin kuulemma kaksi metriä, minkä jälkeen paperi pitää vaihtaa. Kun muut maalit hilseilevät ja muuttuvat pölyksi, tämä maali muuttuu lämmön vaikutuksesta kuin liisteriksi. 

Mies oli pestannut lattiamiehen sillä perusteella, että hän kuulosti puhelimessa hyvältä tyypiltä. Sellaiseksi hän totisesti myös osoittautui. Kun juttelimme lattian väristä, maalinpoisto-operaatiosta ja hiotun lattian pintakäsittelyvaihtoehdoista, lattiamies kuunteli enemmän meitä kuin eurojen kilinää.


Minulla oli toiveena, että lattia säilyttäisi edes osan kolhuistaan ja vanhasta tunnustaan. Sitä, tuleeko pintaan maali, vaha, lakka tai jotakin muuta, emme olleet lyöneet lukkoon. Lattiamies totesi, että jos lattia hiotaan kunnolla esimerkiksi lakkauskelpoiseksi, siitä tulee kuin uusi. Kaikki lommot, kolhut ja vanhan laudan pyöreys häviävät. Hän näytti kännykästään kuvia tekemistään lattioista. Ne olivat upeita, mutta näyttivät tosiaan kuin uusilta.


Tulimme keskustelun päätteeksi siihen tulokseen, että lattiaa hiotaan vain sen verran, että sen voi maalata uudelleen. Vähäinen hionta sulki muut pintakäsittelyvaihtoehdot pois. Kun pyysimme lattiamiestä tekemään kevythionnan, hän totesi sen olevan niin helppo homma, että meidän olisi turha maksaa työstä. Konevuokraamosta saisi kuulemma hyvät pelit ja vehkeet, eikä työ veisi kauan. No, me vähän epäilimme asiaa. Remonttihommia on muutenkin paljon, muutto lähenee, emmekä ole koskaan hioneet lautalattioita. Pohdimme kuitenkin, että voisihan sellaisen koneen hakea testiin.

Lattiamies ehdotti, että lähtisi saman tien mieheni kanssa konevuokraamoon katsomaan välineitä. Parinkymmenen minuutin päästä olkkarin lattialla oli jo hiomavempele. Ja koska tämä lattiamies oli hyvä tyyppi, hän opetti meitä käyttämään konetta.


Vauhdikkaiden käänteiden jälkeen jäin pohtimaan paitsi lattiamiehen avuliaisuutta myös sitä, pitäisikö lattia hioa kuitenkin käsin, koska kone nappaa enemmän laudan keskikohdasta. Miehen mielipide oli, että koneella mennään. Hän lupasi hiomatuloksen olevan joka tapauksessa varsin epämääräinen. Kelpaa minulle :) Nyt pitäisi päättää maali ja väri...

Lattiaremppakuvien kylkeen tälläsin kukkakuvia. Olenko jo sanonut, että puutarhamme on ihana ;)

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Ei nyt sentään juhannuksena



No, kyllähän se mielessä kävi. Siis se, että olisikin jäänyt kaupunkiin ja tehnyt remppaa. Onneksi niin ei kuitenkaan tapahtunut. Uusi kotitalo repsottavine kulmineen on lumoava, ja juhannus olisi varmasti sujunut hyvin myös omassa pihassa. Mutta se ei olisi ollut sama asia kuin keskikesän purjehdus ihanien ystävien seurassa.  





Yhden remppajutun pakkasin kuitenkin juhannusputkikassiin: Rakennusapteekin käsikirjan. Nyt pitäisi saa miettiä tapetteja. Mielessäni pyörivät ruusukuviot. Lisäksi etsin maalia, joka kävisi pinkopahvien maalaamiseen. Ja kylppärin suihkukaappi, allas ja hana täytyy laittaa tilaukseen. Sekä pikkuvessojen kaakelit... Luulen, että remppajuttujen lista ei lopu lähivuosina. Eikä uusiin rantoihin hyppääminen.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Positiivisia yllätyksiä

Jos nyt hehkutan liikaa, tuleeko tornado ja pyyhkäisee koko torpan kartalta? En tiedä miksi, mutta hyvien asioiden tapahtuessa alan usein pelätä, että kohta rysähtää. Nyt uhmaan tuota tunnetta ja kirjoitan: remontti on alkanut mahtavan loisteliaan iloisissa merkeissä!


Vaikka tanssimme viikonloppuna yhdet ihanat häät ja suoritimme alkuviikolla muita velvollisuuksia, Omppula alkaa näyttää pölyineen ja pihalla lojuvine rakennustarvikkeineen aivan raksalta. Yläkerran minikylppäri on talon potentiaalisin kosteusvauriopommi, mutta ainakin toistaiseksi rakenteet ovat sisältäneet lähinnä kuivaa pintaa. Seinässä laattojen alla ollut kipsilevy oli suihkun kohdalta pehmennyt, mutta kosteus ei ollut edennyt levyä pidemmälle. Kylpyhuoneen lattian piikkaus on vielä kesken. Lattiassa on jonkinlainen bitumista tehty allas, joka on toivottavasti pitänyt veden poissa välipohjasta.



Koska keli on niin sateinen ja kolea, haaveilimme remppatöiden lomassa takkatulen lämmöstä. Meillä on olohuoneessa vanha kaakeliuuni, keittiössä perinteinen hella, yläkerrassa keittolevyn ja kaakeliuunin välimuoto sekö kellarissa pata ja kiuas. Talon edelliset asukkaat eivät ole juurikaan tulisijoja käyttäneet, emmekä tienneet niiden kunnosta.


Pohdimme, että pitäisi nuohooja soittaa. Mies googletti nuohoojan numeron ja soitti. Ja loppu olikin ehtaa strömsötä: nuohooja oli jo valmiiksi meidän korttelissamme, tuli viidessä minuutissa paikalle, kiipesi katolle ennen kuin ehdin päivää sanoa, tutki piipun ja hormit, tuli alas, tutki talon kaikki tulisijat ja totesi, että talon ikään nähden kaikki näyttää oikein hyvältä. Piippu ei vaadi massiivisia massausremontteja tai muitakaan toimenpiteitä, joita olimme jo keväällä valmistautuneet tekemään.


Positiivisten asioiden listaan voisi lisätä vielä ainakin nämä asiat:

- Oma ja lainattu lapsityövoima pienensi puutarhan etanapopulaatiota useilla kymmenillä yksilöllä. (Mikä riemu voikaan syntyä siitä, kun saa noukkia etanoita ämpäriin.)

- Pikaisten kurkkimisten jälkeen vaikuttaisi siltä, että monessa huoneessa on muovimattokerrosten alla ehjät lautalattiat.

- Puutarhasta löytyi kaksi mätästä metsämansikoita. Tai siis niiden aihioita.

- Skeptisesti talovanhukseen suhtautuneet vanhempani huokailivat visiitillään pihan ja ehkä vähän talonkin ihanuutta.

- Mies, joka vei peräkärryllisen kylpyhuoneroskaa kaatopaikalle, palasi talolle kaksi vanhaa tuolia mukanaan. Voinkin ylpeänä todeta, että kirppislöydöilleni usein silmiään pyöritellyt siippani on ryhtynyt kärräämään kaatiskamaa kotiin!

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Esipuheen loppu (vedet poikki!)



Nyt se on sitten menoa. Minä kävin fiilistelemässä tunnelmaa ja ottamassa kuvia, muksu heittelemässä vesi-ilmapalloja omenapuiden välissä, mies suojaamassa lattioita ja putkimies tulppaamassa kylppärin hanat. Avaimet ovat meillä, ja remontti voi alkaa. Oman puutarhan pionit kukkivat vaasissa keittiön pöydällä. Heinäkuun loppuun mennessä pöytä ja vaasi kannetaan uuteen kotiin.   


Emme yritä saada taloa valmiiksi ennen muuttoa, mutta suihku on saatava kuntoon. Ensimmäisenä remppakohteena onkin yläkerrassa oleva kylpyhuone. Se on tällä hetkellä tyypillinen kasari: ruskeaa monessa sävyssä. Meidän on tarkoitus kaakeloida kylppäri valkoisella ja harmaalla. Sitä ennen rakenteet pitää repiä auki. 80-luku + lattiakaivo + yläkerta on yhtälö, joka voi tarjoilla yllätyksiä... Onneksi asioilla on tapana järjestyä.


Ihanaa viikonloppua kaikille!

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Stringin jouluinen kuulento päättyi

Avaintenodotustärinä yltyy, ja yritän keksiä ajatuksenharhauttajia. Tänään kurkkasin Modernisti Kodikkaan Kertun blogiin. Hän oli järjestänyt keittiön String-hyllyn uudelleen. Meilläkin on keittiössä sama hylly, ja se todellakin kaipasi pientä fiksausta. Inspiroiduin Kertun postauksesta niin paljon, että raivasin hyllyn uuteen uskoon. Tässä lähtötilanne:


Ylähyllyltä löytyy muun muassa enkelikello (mitä, joko joulu meni?), jonka vieressä odottaa lähtölaskentaa lapsen askartelema Angry Birds -raketti. Se pysyy toisinaan ainakin melkein pystyssä. Ylähyllyn radio on pakollinen varustus, koska keittiö ilman radiota on kuin vessa ilman vessapaperia. 

Myös kyniä on oltava, koska hyllyn vieressä on perhekalenteri, johon pyrimme merkitsemään kaikkien menot. Liidutkin ovat pakollisia, jotta seinän liitutauluun pystyy piirtämään. Yläkuvassa liidut ovat punaisessa kalasäilykekäärekekulhossa, joka on matkamuisto Afrikasta. Samalta reissulta ovat myös ylähyllyn kirahvi ja alahyllyn keltainen kanaliemikuutiokäärepurkki.

Valokuvat ja paperit eivät varsinaisesti kuulu hyllylle, vaan ne ovat päätyneet mukaan hätäisen läjityksen tuloksena. Meillä tuppaa kertymään näitä läjityskasoja aivan joka paikkaan.

Tässä siivottu versio:


Kipaisin napsimaan pihasta muutaman syreenin oksan. Ne kertovat vuodenajan paremmin kuin enkelikello. Ylähyllyn uutuus on kirppikseltä löytynyt purnukka, johon laitoin liidut. Keskihyllylle päätyi muutama tuikkukuppi. Katosta roikkuneet lyhdyt otin pois, ja lepovuoroon lähtivät myös afrikkalaiset kierrätyskupit.


Nyt on paitsi siistiä myös ihanan tuoksuista. Kiitos inspiksestä Kerttu!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Vanhan talon paras puoli



Se ei ole natiseva lattia, kaakeliuuni, pikkuruutuiset ikkunat, tummuneet hirsiseinät eikä pinkopahvi. Vanhan talon paras puoli on vanha piha. Se heti valmis rehottava puutarha, jota ei ole yhdelläkään uuden asuinalueen peltotontilla.


Omppulan piha on erityisen ihana, koska sitä on pidetty kunnossa muttei kuitenkaan ylikunnossa. Pihalta löytyy omenapuiden lisäksi paljon muita puita, marjapensaita ja monenlaisia kukkia, joiden nimiä en tiedä. Osa tontista on villiä ketoa, mikä tuo maalaistunnelmaa, vaikka kaupungissa ollaankin. Pihalla ei ole jättilaitureita muistuttavia terasseja, japanilaisia kivikasoja eikä muitakaan nykyajan juttuja, jotka sopivat paremmin moderniin taloon.


Talon avaimia meillä ei ole vielä, mutta otimme pienen varaslähdön pihatöihin. Talon nykyisillä asukkailla oli epäonnea, kun isäntä loukkasi kätensä juuri ennen muuttoa, mikä on hidastanut muuttolaatikkorumbaa. Ehdotimme, että voisimme tulla ajamaan nurmikon, niin heidän ei tarvitse stressata pihan siisteydestä. Pariskunta, jolta ostimme talon, on huippumukava. He lupasivat muun muassa jättää puutarhakoneet meille, koska eivät tarvitse niitä uudessa asunnossaan. Isäntä on myös kertonut meille tarinoita pihan kasvien historiasta. Talon on rakennuttanut 1920-luvulla torikauppias, joka myi omenoita. Vanha omenatarha on vuosikymmenten saatossa muuttunut puutarhaksi, jossa on paljon muitakin kasveja.   


Perheen pienimmän mielestä parasta pihalla oli riipputuoli, jossa voi keinua ja kieppua. Myös omenapuihin kiipeäminen kiinnosti, mutta monessa puussa ensimmäinen haara oli vielä hieman liian korkealla. Ensi kesänä tilanne taitaa olla toinen...


Yritin tutkailla, mitä kukkia pihalla on. Olen tosi huono tunnistamaan niitä. Täytynee pitää ystäville puutarhatuparit, joissa pidetään kukkatietovisa. Niin tumpelo en kuitenkaan ole, ettenkö tunnistaisi pionia. Nappasin niitä kimpullisen fillarin koriin, ja nyt ne ovat vaasissa rivarikotimme keittiössä. Montakohan päivää nuppujen aukeamiseen menee? Saammeko avaimet ennen sitä?

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Odottavan aika on pitkä (köysi)



Sormet rummuttavat pöytää, jalka vispaa hermostuneesti, ja perhoset sinkoilevat sisuskaluissa. Tältä tuntuu nyt henkisesti. Onneksi en ole kuitenkaan moisia fyysisiä oireita saanut. Omppulan nykyiset asukkaat keräilevät parhaillaan viimeisiä tavaroitaan kasaan. Olemme luvanneet heille joustavasti muuttoaikaa, joten tarkkaa päivää avainten luovutukselle ei ole.

Odottavan aika on pitkä, mutta ajalle löytyy kesällä hyvää käyttöä. Veneilykausi on alkanut tänä vuonna poikkeuksellisen aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Viikonloppuna nostimme jopa spinnupurjeen (se pallomainen usein värikäs purje) ylös. Emme ole sitä aiemmin käyttäneet, joten ensin piti säätää pitkät köydet ja puomisysteemit paikoilleen.

On hilpeää, kuinka kesä ja meri marinoivat arkisetkin asiat luksukseksi. Muksu on aivan täpinöissään, kun pääsee pesemään kantta ja tiskaamaan ulos nostetuissa pesuvadeissa. Uudelle tasolle kohoaa myös ruoka. Esimerkiksi talvikauden tunkkainen krapularuoka hampurilainen on aivan eri ruokalaji tuoreista raaka-aineista ulkona tehtynä ja nautittuna.


Taas tuli arkistoon yksi Merellä-tunniste lisää. Toivottavasti pian alkaa Remontti-tunnisteiden ryöppy. 

Loppukevennyksenä vielä puolisukeltaja, joka näytti meille hampurilaispullamössöpuluille, kuinka syödään pää pinnan alla.