tiistai 30. heinäkuuta 2013

Muuttomatka ilman Turun seksimessuja



Ystäväni totesi minulle perjantaina, että muutto on kakkosena stressaavampien asioiden listalla. Listan ykköstä, avioeroa, en ole kokenut. Muuton stressaavuuden tiedän. Tällä kertaa lisäpaineita tuli vielä siitä, että muuttoviikko piti sisällään myös remontti- ja työviikon. Näiden kolmen yhdistelmästä syntyi happivaje, jota paikkailen nyt kesäloman turvin.

Onneksi muuttotuskat hälvenevät ja muistot kultaantuvat. Naureskelimme miehen kanssa eilen muuttomatkalle, jonka teimme vajaa kymmenen vuotta sitten. Asuimme silloin Tukholmassa. Edessä oli kotiinpaluu meren toiselle puolelle, ja mies hommasi muuttorekan Suomesta. Sen piti tietysti olla mahdollisimman edullinen. Jostain rekkojen saattohoitolasta mies löysi ajopelin, jonka hän ajoi Turussa laivaan. Siihen ajaminen sitten loppuikin. Tukholman Södermalmin laivaterminaalissa rekka ei enää käynnistynyt. Mies ja lankomies pyysivät satamassa kieppuneen vetomestarin apua, ja rekka saatiin hinaamalla käyntiin.

Koska rekkaa ei pystynyt itse käynnistämään, se oli pakko pitää käynnissä koko monituntisen pakkaamisen ajan. Siinä se hörisytti tuskaista dieselmoottoriaan ja yski mustaa savua kotikatumme Katarina Bangatanin reunassa. Olin niin nolo. Södermalm oli jo silloin hipsterikulttuurin täyttämä kaupunginosa, jonka olemukseen rekkaa huudattavat suomalaiset sopivat varsin huonosti. Saimmekin tuulilasin pyyhkijän alle lapun, jossa kerrottiin, että rekan voi sammuttaa lastaamisen ajaksi. (No kun ei voi!) Nolotustani ei vähentänyt se, että rekan kyljessä oli teippaus Turun seksimessut.

Pakkaamisen jälkeen ajoimme rekan terminaaliin ja varmistimme, että vetomestari tulee apuun laivan lähtiessä. Illalla rekka vedettiin laivaan ja aamulla Turussa ulos. Turussa rekka ei käynnistynyt edes vedettäessä. Lopulta joku sataman avuliaista ahtaajista pamautti moottoria lekalla. Monta kertaa. Kuritus tehosi. Kun lopulta saimme rekan määränpäähänsä, lastin ulos autosta ja auton takaisin vuokraajalle, totesimme vuokran kuitatuksi kärsimyksillä. Halpa oli, juu.



Tällä kertaa meillä oli muuttoautona valkoinen tuliterä pakettiauto. Ensimmäisenä muuttopäivänä otimme auton lisäksi kaksi kantajaa tuntipalkalla. Syitä oli kaksi: yläkerran rappusia alas raahattava 98 kiloa painanut pesukone ja piano. Ihan putkeen ei mennyt tämäkään. Palkatut muuttomiehet olivat kesähessuja, jotka eivät jaksaneet kantaa pesukonetta. Pianohihnat he olivat puolestaan unohtaneet ottaa mukaan. Onneksi oli muitakin apuvoimia muutossa mukana, ja kaikki tavarat löysivät tiensä uuteen kotiimme. Toisena päivänä muuttopakua täyttivät ja purkivat iso joukko sukulaisia ja ystäviä.



On kiva olla kotona. Luotan siihen, että pikkuhiljaa huoneita alkaa valmistua ja pääsen fiilistelemään myös sisustusasioiden parissa. Juuri nyt tarjolla on vain epähallittua kaaosta ja todisteita muksun nopeasta kotiutumisesta: lelut ovat vallanneet kohdat, joissa ei ole muuttolaatikoita. Olohuoneen lautalattiakin on jo saanut ensimmäiset hotwheelskolhunsa.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Terveiset netittömästä laatikkokaaoksesta

Muutto takana, kaikki muu edessä. Vaikka muutimme nettiliittymän jo etukäteen, yhteys ei toimi. Soneran asiakaspalvelussa piti puhua robotille. Ja nyt kirjoitan kännykällä. Molemmat vastenmielisiä asioita. Palaan blogiin, kunhan saan kaikki kymmenen sormea näppikselle.

Onneksi vessa toimii.



torstai 18. heinäkuuta 2013

Vessa olisi kiva

Kuva: Domus Classica

Muutto lähenee uhkaavasti/lupaavasti, mutta Omppulassa ollaan edelleen ilman vettä. Ja ilman vessaa. Ja ilman kylpyhuonetta. Kylpyhuone odottaa hirsien korjausta, vessat muuttoa edeltävää loppukiriä. Viikon sisällä ainakin toinen vessoista täytyy saada kuntoon.

Olen toivottoman hidas päättämään pintamateriaaleja. Vaihtoehtojen katselu on mieluisaa, mutta vain yhden valitseminen on vaikeaa. Silloin joutuu heittämään hyvästit monille muille hyville vaihtoehdoille. Samalla menettää yhden pähkäilykohteen, mikä aiheuttaa jonkinlaista luopumisen tuskaa. Näitä kivoja päätöksiä haluaisi jemmata.

Vessapäätöksiä ei voi kuitenkaan enää pidättää. Siispä löin lukkoon muutaman valinnan. Ja näihin päädyin. (Siis päädyimme. Miehellä on ainakin omasta mielestään veto-oikeus ratkaisuihin.)

Alakerran vessaan tulee lattiaan sementtilaattaa, jonka kuvioinnissa on vihreän ja harmaan sävyjä. Olen pitkään ihastellut ruotsalaisen Marrakech Design -liikkeen marokkolaislaattoja, mutta painavien ja helposti rikkoutuvien laattojen tilaaminen Ruotsista tuntui riskipitoiselta hommalta. Kun Hämeenlinnassa toimivan Domus Classican valikoimasta löytyi mieluinen laatta, kurvasi mies samalla suunnalla ollessaan laattaostoksille.

Seiniin ei tule laattaa vaan helmiponttipaneelia. Se on valmiiksi maalattua, koska emme ehdi odotella maalin kuivumista. Perinteisemmän ulkonäön olisi tietysti saanut, kun olisi valinnut käsittelemättömän ja maalannut itse pellavaöljymaalilla.


Tällä hetkellä vessa näyttää ankealta, mutta yhteen asiaan olen siinä jo nyt erittäin tyytyväinen. Sijanti portaiden alla on hyvä. Nykyisessä rivarikodissamme on avoportaiden alla hukkaneliöitä, jotka keräävät kuin magneetti tavaraläjiä. Omppulassa portaiden alle ei läjitetä turhia kasoja.

(Tulipas tökerö loppu tähän vessajuttuun :D Kello taitaa olla taas aika paljon ja pää tärpätillä ohennetun lattiamaalin sumentama.)

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Ihanat tyypit raksalla


 Kuluneen viikon alussa meillä oli:
- kymmenen tonnin sorakasa pihassa
- seinät täynnä purettavia putkia, osa asbestilla ja osa ilman
- tummanvihreä makuuhuoneen katto
- merkillinen kräkipöheikkö keskellä pihaa
- yksi ulkorakennuksen huone täynnä sikin sokin olevia polttopuita ja jämälautaa

Nyt meillä on:
- uusi soralla päällystetty ajotie ja parkkipaikka
- putkia tasan nolla
- valkoinen makuuhuoneen katto
- merkillinen kräkipöheikkö silppuna kompostissa
- yksi uudistunut varastohuone ulkorakennuksessa ja polttopuut pinossa pressun alla

Ja tuossa oli vain osa töistä. Jos laskupääni toimii oikein, viikon aikana Omppulassa on uurastanut 4 verokortillista ja 11 talkootyöläistä. Meillä on käynyt näiden molempien ryhmien suhteen mieletön tuuri. Kaikki palkatut ammattilaiset ovat tulleet töihin sovitusti, mikä ei ole kaikista kauhutarinoista päätelleen mitenkään itsestään selvää. Talkootyön määrä on puolestaan todistanut, että lähipiiristä löytyy auttamisen halua ja iloa. On mahtavaa huomata, ettemme ole yksin edes parhaan kesälomasesongin aikana. Eri asia on tietysti, kuinka pitkään sukulaiset ja ystävät tätä jaksavat. Ehkä he huomaavat jossain vaiheessa, etteivät projektit lopu millään...

Tietysti toivomme, että talkootunnit vievät raksausta eteenpäin, mutta parasta on yhdessä tekeminen. Kun merkillinen pöheikkö on pilkottu kompostin täytteeksi, voivat kaikki olla varmoja lopputuloksesta. On niin hauskaa hymistellä yhdessä tyytyväisinä.

Olemme yrittäneet muistaa muutaman säännön: toinen on kaunis kiitos ja toinen täysi jääkaappi. Pallogrilli kuumenee nopeasti, kun työt on tehty tai todettu liian työläiksi. On luksusta kippistellä kertakäyttömukeilla, kun ympärillä on rakkaita tyyppejä. Jos verottaja oikeasti haluaisi selvityksen talkootyön arvosta, piirtäisin lomakkeeseen kyljellään makaavan kahdeksikon.

Tuo kuvan mainos vaatii vielä selityksen: Vanhojen talojen korjaajat löytävät aina ikivanhoja lehtiä, joissa on ihanan söpöjä nostalgisia juttuja ja mainoksia. Näin tietysti myös meillä - paitsi ettei. Ulkorakennuksen klapisekamelskasta löytynyt sanomalehti on vuodelta 1986. Nostalgiasävärit jäivät saamatta, mutta huono huumori naurattaa toki aina.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Tyhmä tyhmä tyhmä äiti sisustaa

 

Muksun huoneen muutos on alkanut. Huoneen tuleva asukas halusi seiniin Star Wars -tapetit. Olisi varmasti pitänyt antaa lapsen toteuttaa luovuuttaan, mutta en antanut. Siispä olen tyhmä tyhmä tyhmä äiti.

Tiukkisäidin elkein raahasin lapsen tapettikauppaan ja esittelin esikarsintani tuloksen: numerotapetin. Annikki ja Ilmari Tapiovaaran suunnitteleman tapetin oikea nimi on 2+3 ja se on vuodelta 1958. Omppulan ikään nähden suorastaan moderni valinta siis. Tapettia tulee kahdelle seinälle, ja kaksi seinää maalasimme harmaaksi. 

Muovimaton alta kuorimme esiin lautalattian, joka olikin uudempaa vuosikertaa kuin muissa huoneissa. Joku on lattian aikoinaan nakutellut paikoilleen, mutta jostain syystä se on jemmattu muovin alle. Lattiaan tulee samaa valkoista pellavaöljymaalia kuin olohuoneessa. 

Onneksi muksukin on innostunut uudesta huoneestaan ja haluaa osallistua ainakin parin minuutin pätkissä remonttiin. Lupasin hänelle Star Wars -julisteen. (Ja olin taas pienen hetken vähemmän tyhmä.)

torstai 4. heinäkuuta 2013

Venyyyyyy eli valkoista pellavaöljymaalia lattiaan


Ai että masentavatko lahot hirret? No ei. Pääsimme aloittamaan olohuoneen lautalattian maalauksen, ja elämä kirjaimellisesti kirkastui. Yläkuvassa alun perin tummanruskea lattia saa juuri toista maalikerrosta pintaansa.

Pyörittelimme maalivalintaa tosi pitkään. Asia ratkesi kuitenkin nopeasti, kun teimme visiitin Salon Angelniemelle Antiikkiverstas Wilmaan. Erittäin hyvä palvelu ja asiantuntevat ohjeet olivat kaikkea sitä, mitä emme olleet perusrautakaupoista saaneet, vaikka osassa niistäkin on pellavaöljymaaleja tarjolla. Antiikkiverstaalta Omppulaan lähti ruotsalaista Gysingen valkoista pellavaöljymaalia, jota taitoimme hitusen ruskealla. Ensin piti tietysti puhdistaa lattia kunnolla ja tankata vielä kerran työohjeet&oluet.



Yksi maalausohjeista jäi erityisesti soimaan päähän: maalatkaa nuukasti. Jos maalaatte paksusti, lopputulos on huono, ja kuivuminen kestää ikuisuuden. Taisimme noudattaa ohjetta enemmän kuin perusteellisesti: kun maalasimme ensimmäisen kerroksen, maalia kului vajaan 30 neliön lattiaan vajaa litra. Tästäkin määrästä osa oli maaliin erikseen sekoitettuja balsamitärpättiä ja serotiinia. Maalin tahkoaminen levityspensselillä ja venyttäminen tasoituspensselillä sujuivat hyvin, mutta roskien kanssa oli välillä ongelmia. Lopulta päädyimme teippaamaan lattian ja seinän välin, koska raosta tunki koko ajan sammaltilkettä ja muuta roskaa lattialle.

Nyt lattia on maalattu kaksi kertaa. Kolmas kerros on vielä tulossa. Ainakin kahden kerran jälkeen lautojen vanha kulunut fiilis on tallella, mutta värimuutoksen myötä koko huone tuntuu paljon valoisammalta ja isommalta.


Kaunista valkoista on tarjolla parhaillaan myös ulkona. Omppulan eteläseinustalla on aloittanut kukintansa sormustinkukka. (Onhan se sormustinkukka?) Talon varjoisalla puolella kukkii jättikuunlilja. Lehdet ovat niin jättimäiset, että kukinnot jäävät osittain piiloon. Kukkapenkit ovat tietysti perinteiseen tyyliin talossa kiinni. Mies sanoo, että jossain vaiheessa remonttia sora korvaa kukkaset... Onneksi kukkia voi siirtää.


Loppukevennykseksi kerron vielä, että kellarin putkityöt etenevät yhteiskunnan jämäkässä valvonnassa. Asbestifirma olisi päässyt purkuhommiin vaikka heti, mutta asbestitöistä pitää ilmoittaa etukäteen aluehallintovirastoon. Ilmeisesti ensi viikolla myös aluehallintovirastolle on ok, että kellarimme putkivetojen asbestieristeet otetaan pois.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Plan B: Kellarin luksuskylpylä



Meillä oli remontin ensimmäiselle vaiheelle yksi tavoite: saada yläkerrassa sijaitseva talon ainoa kylpyhuone valmiiksi ennen muuttoa. Tavoite ei toteudu. Ehkä tähän pitäisi todeta MOT, koska harvemmin vanhojen talojen remontit pysyvät aikataulussa.

Syy aikataulun pettämiseen on lahossa. Kun kaiversimme keittiön seinästä löytynyttä lahoa puukon ja taltan kanssa pois, päädyimme muutaman hirren kohdalla ulkoseinään asti. Googletus toi meille hirsimiehen visiitille. Hän totesi, että hirret voi joko vaihtaa tai seinän voi tukea följareilla. (Samaan lopputulemaan päädyttiin myös tässä Rintamamiestalo.fi-palstan keskustelussa.) Hirsimies oli kallellaan siihen suuntaan, että hirsitalossa vauriot korjataan hirrellä. Eli purkutöitä pitäisi tehdä vielä paljon lisää, ulkolaudoitus avata ja samalla varautua siihen, että purkaessa paljastuisi lisää korjattavaa. Kaikki tämä tarkoittaisi, että aikataulut pettäisivät ja Excelin kustannuslaskelma saisi isonumeroisen uuden rivin.

Puntaroimme. Ehkä vähän edelleen, mutta taitaa tulla hirsitöitä. Työläs, kallis ja aikataulut vesittävä ratkaisu tuntuu lukuisista huonoista puolistaan huolimatta oikealta. (Ainakin nyt, kun emme ole vielä saaneet lopullista aikataulu- ja kustannusarviota.)

Peseytymisen suhteen pitää siis valmistautua vaihtoehtoon Plan B. Se on kellarissa sijaitseva pesutila, jota ei ole käytetty ainakaan 30 vuoteen. Myöskään meillä ei ollut aikomusta ottaa tilaa aktiiviseen käyttöön, vaan olemme pohtineet pihasaunan rakentamista. Jos putkimiehemme saa tehtyä putkityöt niin, että kellarisaunaan saadaan vesi keittiön putkilinjan katkomisesta huolimatta, kyyristelemme muuton jälkeen iltapesulle tällaiseen luksuskylpylään:



Pesuhuoneeseen kuljetaan pukuhuoneen kautta. Tilaa kuvatessa valoisuutta oli pakko luoda keinotekoisesti, mutta älä anna sen häiritä. Oikeasti tunnelma on vähintäänkin hämyisä. Paneloitu pukuhuone henkii entisaikojen tunnelmaa, jonka voi myös aistia jäätävän kylmän lautalattian hivellessä jalkapohjia. Pukuhuone edustaa nyt niin muodikasta koruttoman rouheaa tyyliä. Sama linja jatkuu pesuhuoneessa, jossa paljaat betonipinnat tervehtivät kylpijöitä. Padassa olisi lämmin hehku ja lämmintä vettä, ellei padan sisäosa olisi halki. (Tarinan mukaan padassa yritettiin viime viikolla lämmittää vettä lasten uima-altaaseen, mutta vesi päätyikin halkeaman kautta lattiakaivoon.)


Pesuhuoneessa on myös kylpijän mielikuvitusta helliviä elementtejä. Yksi on vanha kiukaan paikka, jossa todistetusti hyväkuntoinen hormi yhdistyy kylpijän omavalintaiseen kiukaaseen. Mielikuvissaan löylyt voi heittää kivillä täytettyyn verkkoputkeen tai vuolukiviseinämään. Löytyypä pesuhuoneesta myös Marina Dryer -pyykkiteline, jonka hieno nimi vie ajatukset merelle ja siihen, miksi ihmiset ostavat vanhoja räyskiä taloja, kun he voisivat käyttää rahansa vaikkapa purjeveneisiin ja leppoisaan elämään.


Kylpylätunnelman kruunaa asbestieristetty putkilinja, joka on tosin pakko purkaa pois ennen putkitöitä. Nyt pitää löytää asbestimies - ja Plan C.