lauantai 31. elokuuta 2013

Siivouspäivä

Tänään on Siivouspäivä. Ja meikä istuu tietokoneella. Siis välttelee siivouspäivää.

Siivouspäivän osa 1 sujui hienosti. Olimme ystävän kanssa kiertämässä kotikaupungin myyntipaikkoja. Ihana tunnelma, ihana ilma, paljon hyväntuulisia ihmisiä+koiria ja kaupunki kuin postikortti. Ystävä löysi monta vaatetta syksyn rientoihin. Minun kyytiini lähti kaksi Star Wars -leffaa ja kaksi pellavaliinaa. Pellavaiset pöytäliinat olivat myyjän isoäidin vanhoja. Myyjä oli iloinen, kun ne pääsivät jälleen käyttöön, ja minä olin iloinen, kun sain ylellisiä pöytäliinoja kohtuullisella hinnalla.

Kiertelyn lomassa kävimme jokirannassa lounaalla. (En ottanut kuvaa annoksesta, vaikka olihan se toki herkullisen näköinen kasa perunoita ja kalaa). Kuulumispäivityksessä totesimme, että olemme kuluneella viikolla hakanneet samoja sanoja hakukoneeseen. Onnea on ystävä, joka googlettaa samoilla sanoilla :)

Mutta osa 2... Lupasin itselleni kaiken rilluttelun vastapainoksi järjestää myös kotona siivouspäivän. Meillä on esimerkiksi nurmikolla kasa vintistä riivittyä lasivillaa. (Se korvattiin ekovillalla). Keko pitäisi kantaa peräkärryyn. Myös kaikenlaista lautatavaraa ja muuta roinaa odottaa lajittelua. Ja lakastuneet kukkapenkit pitäisi siistiä, ja ja ja...

Sisällä remontti on edennyt mainiosti: kohta kylpyhuone on kaakeloitu. Meillä oli myös toinen kaakeliprojekti tällä viikolla, mutta se osoittautui fiaskoksi. Seuraavaksi ajattelinkin kirjoittaa kaakelikuulumisia. Nyt yritän suorittaa siivouspäivän loppuun.

tiistai 27. elokuuta 2013

Sateenkaari keventää kirjahyllyn


Voiko niin tehdä, eikös se ole vähän arveluttavaa? Suorastaan mautonta? Omassa tuvassa omalla luvalla - joten tein sen. Alistin sisällön värille, hylkäsin hienon lajityyppiluokituksen ja ryhdyin purkamaan kirjoilla lastattuja banaanilaatikoita. Nyt osa laatikoista on purettu, ja kirjahyllyyn on muotoutumassa sateenkaari. Rytmi ja järjestys ovat vielä hakusessa, mutta värit alkavat hahmottua.

Voin jo nyt todeta, että väri on oikein hyvä järjestelyperuste. Se pakottaa kirjat pois tuttujen opusten vierestä. Tunnelma kevenee, kun raskaat faktarivit hajaantuvat fiktion pariin. Ammattikirjallisuus kohtaa purjehdusmuistelot, sanakirjat dekkarit, matkaoppaat runot. Kun jotain kirjaa etsii (ja sitähän saa varmasti jatkossa tehdä), etusormi liukuu väkisinkin yllätyskirjan yli. Ai niin, tämäkin olisi mielenkiintoinen luettava!

Hylly tuli talon mukana. Se on vanhaa Lundiaa. En valitsisi vastaavaa uutena, mutta tuntuisi hölmöltä hylätä ihan kelpo hylly. Se saa kelvata. No, ainakin kunnes kohtaan uuden pakkomielteitä aiheuttavan hyllykaunottaren tai keksin jonkun toisen tavan säilyttää kirjat. Tosin en usko, että itse hylly edes kiinnittää huomiota, kun voi keskittyä taivastelemaan sateenkaarta.


Ps. Olohuone ei siedä yhtään laajempaa kuvakulmaa. Oikeasti meillä on edelleen melkoinen kaaos. Yritin löytää sateenkaaren päästä visuaalista iloa tähän masentavaan näkyyn.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Omenastrategiapäivä


Vielä on kesää jäljellä. Sellainen fiilis oli nyt viikonloppuna, kun päivä paistoi ja madot jylläsivät omenapuissa. Remppa on jättänyt omenat ilman ihmisten huomiota, mutta nyt ryhdistäydyin. Päätin aloittaa homman puhtaalta nurmikolta. Siispä kolme isoa raksaämpärillistä omenoita maasta kompostiin (koska suurin osa oli ehtinyt mennä huonoksi), ruohonleikkuri esiin ja menoksi. Pari tuntia myöhemmin olin lykkinyt nurmikon siistiksi laskeutumisalustaksi, mutta omenastrategia puuttui edelleen. Mitä teemme valtavalla omenasadolla? Ensiavuksi työnsin uuniin omenapaistoksen. Omenoiden päälle tulevaa kaurarasvaseosta oli liian vähän, ja sekin vähä paistui liian tummaksi, mutta menekki oli silti hyvä. 


Kattauksesta voi bongata ulkorakennuksen aarteita: vanha torimyyjän laatikko palvelee nykyään tarjottimena. On muuten älyttömän kivaa, ettei kukaan talon edellisistä omistajista ole tyhjentänyt kokonaan ulkorakennusta. Sieltä löytyy vaikka mitä hauskaa ja hyödyllistäkin vanhaa esineistöä.  


Yritin lähestyä omenaongelmaa pohtimalla, mikä olisi maailman parasta omenaruokaa. Tulin siihen tulokseen, etten tiedä yhtään omenaruokaa. On vain omenajälkkäreitä, omenahilloa, omenamehua, kuivattuja omenoita ja kaikkea sellaista, jossa omenat ovat sokerin kaverina. Kovin suuren omenamäärän syöttäminen perheelle on vaikeaa. Esimerkiksi tomaatteja saisi upotettua tolkuttoman paljon kastikkeisiin ja patoihin, mutta omena ei taida taipua pastan tai perunan kaveriksi.


Yksinkertaisin vaihtoehto voisi olla omenoiden kärrääminen mehuasemalle, mutta montakohan litraa omenamehua jaksaa juoda... Täydellinen omenastrategia vaatii vielä lisäpohdintaa ja muutaman workshopin keittiössä. 

torstai 22. elokuuta 2013

Ikea-antiikkia ja verorahakukkia

 

Omppulassa on menossa vaihteeksi ihana ketjureaktio: Kun sängyt saatiin olohuoneesta muksun makkariin, olohuoneen raivaus on voinut alkaa. Ja kun olohuone saadaan järjestykseen tai edes sen tapaiseen, pianon voi kantaa eteisestä olkkariin. Ja kun pianon saa pois eteisestä, voi perehtyä ulkokuistin kaaokseen. Jne. Kohtahan meillä on kellarikin siivottu ja pitää ryhtyä pohtimaan, jäädäänkö tähän tylsistymään vai ostetaanko uusi remppakohde.


Monessa kodissa olohuoneen tärkein huonekalu on sohva. Näin myös meillä, joten olohuoneen järjestely alkoi sohvasta. Melko mittavan pähkäilyn jälkeen se löysi paikan, joka sallii myös television sijoittamisen järkevästi. Tai siis vielä se ei ole järkevästi, koska taso puuttuu, mutta paikka on kuitenkin valmiiksi katsottuna. Hiukan kyllä mietityttää television tarpeellisuus, kun olemme pärjänneet jo monta viikkoa kokonaan ilman. Pakko töllö on kuitenkin paikoilleen saada, koska Silta. Kaikki hehkuttavat Siltaa, emmekä me ole nähneet jaksoakaan, ja kohta alkaa jo uusi tuotantokausi. Yleissivistyksessä on Juutinrauman levyinen aukko, kun ei osaa nimetä yhtään tanskalaista tai ruotsalaista näyttelijää.


Sillasta saakin hyvän aasinsillan takaisin sohvaan: se on Ikean Tomelilla. Tomelilla on paikkakunta Etelä-Ruotsissa. Aika lähellä Siltaa siis. Tomelilla on jo Ikea-antiikkia, eikä sitä ole myyty vuosiin. Me ostimme sohvan ensimmäiseen yhteiseen (vuokra)kotiimme vuosituhannen alussa. Oli hyvin juhlavaa, kun kuljetusliikkeen miehet toivat sohvan yksiöömme. Sohvassa on vesipestävät päälliset, joita onkin pesty lukuisia kertoja vuosien varrella. Nyt lika alkaa olla niin pinttynyttä, ettei se lähde pois. (Kiitos farkut.) Sohvaa verhoaa päiväpeitto, joka peittää alleen tummentumat - ja samalla koko sohvan irtotyynyjä lukuun ottamatta. Olen ryhtynyt pyörittelemään ajatusta, että pitäisi hankkia uusi sohva. Tätä toivovat myös isovanhemmat, joiden mielestä Tomelillan syvästä syleilystä on vaivalloista kammeta itseään ylös.


Sohvan edessä olevan rahin päällä on auringonkukkia, jotka poimin kaupungin kukkapellolta. Vähän minua mietitytti kukka-asia. Kaupungin on vaikea suoriutua lakisääteisistä tehtävistään, mutta se kykenee kasvattamaan kukkia kaupunkilaisten maljakoihin. Tulin siihen tulokseen, ettei ristiriitaa ole. Kun joutomaalle viskotaan siemeniä, syntyy varmasti rutkasti enemmän iloa kuin kustannuspuolen säästöt toisivat. Vähän sama juttu kuin se, että asuntovelallinen voi ostaa uuden sohvan. Näin ajattelin sanoa miehelle.


Sohvan edustalla oleva matto on opiskelijakämpästäni viime vuosituhannelta. Se on ihan ok, mutta mieleni tekisi vilkuilla sohvakierroksella vähän myös mattoja. Vain vilkuilla. Ihan vähän.

tiistai 20. elokuuta 2013

Kesäloman kirppislöytöjä


Kesälomani on ollut tänä vuonna poikkeuksellinen monellakin tavalla. Purjehdus on jäänyt melkein kokonaan, kun remontti ja muutto ovat taanneet loma-ajaksikin täystyöllisyyden. Lisäksi lomani on loppukesällä, ja lomailenkin edelleen muun perheen jo siirryttyä syksyn arkirytmiin. Olisi hauskempaa lomailla yhdessä kuin yksin, mutta yksi hieno puoli tässäkin tilanteessa on: remppapuuhien lomassa saan kiertää kirppiksiä ihan rauhassa. Ei nurinaa, narinaa, eikä silmien pyörittelyä.

Olen tehnyt mielestäni hyviä löytöjä. Yläkuvassa on koivukehyksinen peili, joka maksoi 38 euroa. Testaan vanhoja huonekaluja nostamalla ne ylös. Painava = hyvä. Peili on paitsi nätti myös superpainava.


Valkoinen pieni lamppu on ainakin omissa mielikuvissani tosi tyypillinen vanhan talon valaisin. Lasiosa on oikeaa lasia ja metalliosat oikeaa metallia. Hintaa tällä oli 15 euroa.


Riihimäen vanhat lasipurkit taitavat olla monen kirppistelijän suosikkeja, minkä vuoksi niissä on yleensä aika suolaiset hinnat. Usein myös kannet puuttuvat. Näissä purkeissa on kannet, eikä hinta hiertänyt. Iso maksoi 8 euroa ja pieni 3 euroa.


Ja sitten tämä (painava) nojatuoli, jota mieheni silmäili epäluuloisen näköisenä - kunnes koeistui. Tuolissa on tosi ryhdikäs mutta mukava istuma-asento. Värin suhteen en ole vielä ihan päättänyt mielipidettäni. Se on kyllä kiva, mutta mahtaako istua muuhun sisustukseen... Tuoli maksoi 36 euroa. Jos vien tuolin verhoiltavaksi, loppusumma on tietysti aivan toisenlainen.

Laskeskelin, että nämä kaikki maksoivat yhteensä tasan sata euroa. Hyvät kaupat tein, eikö?


Aurinkoista viikon jatkoa hyvikset!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Hyvisunia Coruscantin alla


Keskellä remonttia asuminen tarkoittaa sitä, että huonekalut ja tavarat seilaavat huoneesta toiseen. Kun joku nurkka valmistuu, sen voi ottaa käyttöön. Ja putsata viereisen tavarasta. Muuttopäivänä käytössämme oli vain olohuone. Sinne soviteltiin kaikki mahdollinen vaatteista sohvaan ja leluista sänkyihin. Nyt olemme edistyneet sen verran, että saimme sängyt muksun tulevaan huoneeseen. Huoneen pinnat ovat suunnilleen valmiit muutamaa listaa lukuun ottamatta. (Ne listat...) Nyt kun olen lampaita laskiessa tuijotellut huoneen seiniä, olen oikein tyytyväinen. Annikki ja Ilmari Tapiovaaran suunnittelema 2+3 -tapetti näyttää kivalta, ja kahdesta tummanharmaasta seinästä tulee sopivasti vähän rauhallisempaa tunnelmaa.




Muksu on Star Wars -intoilija. Rullaverhon narussa roikkuukin jo Coruscant. Jatkossa huoneeseen tullee paljon lisää aihepiirin mukaista tavaraa. Yksi juliste on jo jemmassa.


Perjantaina näin ruokakaupan kirjaosastolla teoksen, joka kiinnitti huomioni. (Missäköhän vaiheessa kävi niin, että ruokakaupasta tuli kaikkikauppa? Katselen nykyisin jopa vaateosaston tarjontaa. Taidan olla aika vanha. Tai sitten ruokakaupassa haahuilu on sitä kuuluisaa omaa aikaa.) Darth Vader ja poika kuulosti kirjalta, joka sopisi meille iltalukemiseksi. Selailin Jeffrey Brownin teosta, ja se osoittautuikin hämärällä tavalla hauskaksi. Muksu ei tietenkään tajua kirjan kieroa pohjavirettä. Hänestä kirjassa käsitellään hauskasti arjesta tuttuja asioita. Kuten sitä, että pitäisi mennä vessaan. Niin tuttua...


Myös kirjan "hyvis vai pahis" -keskustelu tuntuu todella tutulta. Itsekin olen saanut vastata niin monta kertaa samaan kysymykseen milloin minkäkin hahmon osalta. Darth Vaderin historian tuntevat tietävät, kuinka monimutkainen kysymys on. Itse koen olevani tällä hetkellä vähän pahisäiti. Aina on joku remppaprojekti menossa, eikä frisbeen heittely oikein kiinnostaisi. Toisaalta olen aika hyvis, kun jaksan lukea ääneen.

Blogiini on tullut viime aikoina paljon uusia kävijöitä. Olisi hauska kuulla jotakin teistä uusista ja vanhoista lukijoista. Monessa blogissa on tekstin jälkeen kysymys lukijoille. Itse koen kysymykset välillä vähän teennäisiksi, joten en ole omassa blogissani ottanut sellaista tapaa. Toisaalta olen kyllä hirmu utelias kuulemaan jotakin teistä. Joten teen poikkeuksen ja kysyn: Kuka olet? Oletko hyvis vai pahis?

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Tätä on odotettu: jäähyväiset ulkotiskille



Paljonko lohduttaa, että siitä saa söpöjä valokuvia? No eipä juuri. Ulkotiskaus on kesäisen kuvauksellista, mutta aivan liian epäkäytännöllistä puolilaiskoille ja täyskiireisille tiskareille. Mies oli tyytyväinen, kun löysi piharakennuksesta tiskipöydän, josta sai hyvän pesupaikan vanhan huussin nurkalle. Kovin tyytyväisiä käyttäjiä pöydällä ei ole kuitenkaan ollut. Muksu taitaa olla ainoa, joka ei ole itkenyt tiskikoneen perään.


Nyt tilanne muuttuu, onneksi! Keittiön lahovaurio on korjattu, uudet putket vedetty, seinä levytetty ja keittiökaapit laitettu takaisin paikoilleen. Tänään keittiössä kävi putkari, ja nyt vesi virtaa taas tiskialtaaseen. Miten onneissaan voi ihminen olla, kun näkee keittiössään vettä :) Radio päälle ja tiskaamaan, mitä luksusta! Nyt olisi edessä vielä pientä pintaremonttia. Mitään suurta mullistusta keittiössä ei ole luvassa, mutta ostin kuitenkin kaakelimaalia. Ja uudet vetimet. Ja pehmusteen ikkunapenkkiin. Ja muutaman avohyllyn... Yksi iso puute keittiössä on: tiskikone ei toimi. Sekin asia järjestyy toivottavasti pian. Tiskikoneesta minulle tulee usein mieleen tämä Kätevä Emäntä -sarjan sketsi. Se on niin :D

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Keltainen Kiurujen yö



Meille(kin) tuli makuuhuoneeseen Birger Kaipaisen suunnittelema Kiurujen yö -tapetti. Vaikka markkinoilla on loputon määrä ihania tapettikuoseja, suositut kiurut veivät voiton. Alkuperäinen malli vuodelta 1957 on sininen, mutta minusta keltainen versio on vielä kauniimpi. En tiedä, paljonko vuodenaika vaikutti valintaan. Lämmin keltainen sopii niin hyvin loppukesään. Se tuo mieleen viljapellon. (Ja sinapin. Olemme tänä kesänä grillanneet poikkeuksellisen paljon, kun keittiössä on tehty remonttia.)

Tapettia on vain sänkyseinän päädyssä. Muut seinät maalasin valkoisella, jota on taitettu hiukan ruskealla. Myös lattian valkoista pellavaöljymaalia on taitettu hiukan ruskeaan. Toivottavasti tunnelmasta tulee lämmin kaikesta valkoisuudesta huolimatta.


Wikipedia sanoo näin: Kiuru on ruskeanharmaa ulkonäöltään vaatimaton lintu, joka tunnetaan laululennostaan: koiras nousee jopa 100 metrin korkeuteen ja laulaa sydämensä kyllyydestä.


Makuuhuoneesta on käynti yläkerran kylpyhuoneeseen, joka on edelleen pahasti kesken, joten emme pääse vielä kantamaan tavaroita makkariin. Ajatuksena on myös maalata makuuhuoneen lattia vielä kerran. Kaksikin kerrosta peittää vanhan ruskean maalin melko hyvin, mutta kolmas kerros toisi lattiaan paremman kestävyyden.

Alkavalla viikolla on tiedossa yksi iiiiiiso edistysaskel. Toivottavasti pääsen pian kertomaan siitä :)

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Lahovaurion korjaus



Kuluneella viikolla Omppulassa korjattiin keittiön nurkkaa, josta löytyi remontin alussa lahovaurio. Ajatuksena oli korjata vaurio oikeaoppisesti hirsiä vaihtamalla, mutta päädyimme kuitenkin kevyempään vaihtoehtoon. "Ei tämäkään huono tapa ole", totesi homman tehnyt korjausrakentaja. Hirsien vaihto jäi tekemättä, koska nurkan ulkoseinän hirret olivat pieniä vaurioita lukuun ottamatta hyvässä kunnossa. Jos hirret olisi vaihdettu, olisi ulkoseinien hirsien lisäksi pitänyt avata myös hyväkuntoinen ulkoverhous. Asiaa puntaroidessa alkoi tuntua siltä, ettei hyväkuntoisten ulkoseinien rikkominen ole järkevää osittain lahojen sisäseinien vuoksi.

Teetimme korjaustyön Turunmaan korjausrakentamisosuuskunnalla, jonka palveluun olimme oikein tyytyväisiä. Osuuskuntalaisista paikalle tuli Kaitsu, joka oli vähäeleinen ja tarkka tyyppi. Suuren vaikutuksen teki myös se, että Kaitsun työpäivän jälkeen paikat olivat aina siistit. Olen niin tottunut siihen, että sähkäri ja putkari jättävät jälkeensä lattioilla vellovan roskameren, että siisti työmies tuntui pieneltä ihmeeltä. Turunmaan korjausrakentamisosuuskunnan "järjestelijä", johon olimme tekijää etsiessä yhteydessä, oli myöskin oikein ripeä ja ystävällinen ihminen.


Uudet tukirakenteet tulivat keittiön puolelle. Olohuoneen puolella korjauksen näkee ainoastaan pulteista.


Ehkä tämä ei ollut aivan paras korjaustapa, mutta yksi asia on varma: seinä on nyt tukevampi kuin ennen korjausta. Joku oli aikanaan putkia vetäessään surruttanut iloisesti poikki myös kantavia rakenteita, joita Kaitsu nyt paikkaili uusilla rakenteilla.

Tulevalla viikolla putkari tulee vetämään uudet putket, minkä jälkeen keittiöön saadaan tiskipöytä. Se tietää loppua kertakäyttöastioiden käytölle ja ulkona tiskaamiselle. En valita!

lauantai 3. elokuuta 2013

Jotakin valmista


Kukkapenkkien siistiminen, kompostien kääntäminen, pensasaidan leikkaus ja muut puutarhahommat majailevat toistaiseksi työlistamme lopussa. Kun talossa on täysi kaaos ja sata tekemätöntä työtä, vain pakolliset puutarhatyöt tulevat tehdyksi. Yksi on nurmikon leikkaaminen, toinen on sadonkorjuu. Ja kun ei ole oikein aikaa edes niihin, kutsuimme Mummun apuun. Hän kävi poimimassa marjapensaista lintujen tähteet, lähti ämpärit käsissään ja palasi valmiin mehun kanssa.

Onneksi omenoiden kypsymiseen on vielä aikaa. Suoritimme omenapuiden osalta tarkistuslaskennan. Luulen, että niitä on 20. Talokauppaa tehdessä luku oli muistaakseni vähän suurempi. Taisi olla 25. Viiden puun heitto ei ole ongelma, mutta 20 puun omenoiden säilöminen saattaa olla. Ehkä pitäisi talon alkuperäisen asukkaan tavoin lähteä kauppaamaan niitä torille?