torstai 31. lokakuuta 2013

Omppulan uusin asukas


On luuranko. Ihana, kiltti, huumorintajuinen ja viisas luuranko, joka osaa muun muassa haravoida, sytyttää takan ja leipoa Halloween-keksejä tarhan nyyttäreihin. Luurangon äiti ei olisi millään halunnut ostaa kamalaa viikatetta, mutta luuranko sanoi sen olevan maatalousväline. Pakkohan se oli sitten hankkia.

Luuranko haluaisi ostaa myös 35 euroa ja sentit päälle maksavan Star Wars -joulukalenterin. En uskalla edes miettiä, mitä tuollainen kalenteri olisi markka-aikana kustantanut. Ainakin niin paljon, etten olisi sellaista edes kehdannut pyytää. No, olen hiihtänyt kouluun ja sitä rataa, joten ajatukseni eivät ole aivan ajantasaisia.

Ostan kyllä kalenterin, mutta ennen ensimmäistä luukkua käytän tilaisuuden hyväkseni. Ensi viikonloppuna luuranko saa kärrätä lisää lehtiä tuohon kasaan, joka täyttää jo nyt tontin takakulmasta jättimäisen alan. Viimeksi sain haravoinnista hirveän niskajumin. Harava on ehdottomasti Halloween-viikonlopun kamalin kapistus/maatalousväline.

Pelottavaa viikonloppua!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Ekomatti


Kävin tänään ensimmäistä kertaa Turun Hirvensalossa Ekomatin tavarakaaoksessa. Paikan omistaja ja jokaisen tavaran paikan tietävä Ekomatti kertoi, että hän havahtui parikymmentä vuotta sitten. "Ei tämä maapallo jaksa enempää." Sitten Ekomatti päätti, että vanha laitetaan kiertoon.

Ja sitä vanhaa oli... paljon. Tajuttoman paljon. Oikeastaan käsittämättömän paljon. Vanhan koulurakennuksen isot luokat pullollaan. Vessatkin olivat täynnä tavaraa. Yhdessä luokassa istui asiakas tuolilla laatikko sylissään. Laatikossa oli avaimia. Asiakkaalla oli vanha lukko, johon hän etsi sopivaa avainta. Työnsi ja käänsi, työnsi ja käänsi, uudelleen ja uudelleen. Yksijalkaiset nuket, tuntemattomien öljyväritaiteilijoiden teokset ja egyptiläisparin eroriidassa hylätty pinkki sohvakalusto odottelivat tyynenä uutta omistajaa.   

En löytänyt etsimääni peiliä, mutta ostin naulakon eteiseen. Naulakko ei ole erityisen tyylikäs, mutta onhan sillä ainakin yksi hieno ominaisuus :)

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Tämä sukupolvi haluaa nähdä puutarhaan (eli laajennushaaveita)

 Pieni pystyikkuna on eteisessä. Umpinainen osa seinää on olohuoneen länsipääty.

Kun kävimme viime keväänä ihan ensimmäisen kerran katsomassa Omppulaa, ajattelimme heti laajennusosaa. Niin olivat tehneet myös talon edelliset omistajat, mutta ajatus ei ollut koskaan muuttunut todeksi. Talon ulkoseinät ja ikkuna-aukot ovat alkuperäisillä paikoillaan, mikä toi epäröintiä laajennuspohdintaan. Onko meidän asiamme mennä muuttamaan julkisivua pysyvästi? Toisaalta vanhoissa taloissa on tosi usein siipiä, kuisteja ja laajennuksia, jotka ovat eri vuosikymmeniltä tai jopa eri vuosisadoilta päärakennuksen kanssa. Tyylikkäästi tehtynä laajennusosakin voi olla ihan ok, eikö?


Laajennushaave näkyy katkoviivalla talon länsiseinustalla. (Punaiset täplät ovat omenoita.)

Sähelsin kosketushiirellä parissa minuutissa kuvan tontista. Talo on tontin itälaidalla kadun vieressä. Sijainti on loistava: talon taakse jää iso suojaisa piha. Aikaisia aamutunteja lukuun ottamatta pihalle paistaa aurinko koko päivän. Ongelmana on se, ettei sisältä näe puutarhaan. Ainoastaan eteisessä on pieni ikkuna. On vähän vaikea keksiä, miksi talon pihanpuoleinen sivu on melkein kokonaan ummessa. Ehkä talon rakennuttanut omenakauppias ei jaksanut katsella omenatarhaan työmaalleen? Vai olivatko ikkunat niin arvokkaita, että niitä laitettiin vain paraatipuolelle kadulle päin?

Haluaisimme taloon lasikuistimaisen laajennusosan, joka avaisi näkymät sisältä puutarhaan. Haaveilen siitä, että laajennusosan toiseen päähän tulisi eteinen ja toiseen päähän uusi keittiö, josta olisi suora käynti ulos. Sellaiset vanhat lasiset pariovet, tiedättehän :)  Ajatuksena on, että uuden "ulokkeen" seinät olisivat miltei kokonaan ikkunoiden peitossa. Jos jostain löytyisi vaikka puretun kuistin ikkunat...

Nykyinen koppikuisti, joka sekin on jälkikäteen tehty, tulee noin 190 senttiä talosta ulos. 
Paljonkohan senttejä voisi laittaa lisää keikauttamatta taloa nokalleen? 

 Etelästä katsottuna laajennus tulisi talon vasemmalle puolelle.

Talomme on aika kapea, joten laajennuksen toteuttaminen saattaa olla hankalaa. Jos ulokkeesta tulee liian pitkä, keikahtavat talon mittasuhteet vinksalleen. Ja jos laajennuksesta tulee liian pieni, sen hyödyntäminen on vaikeaa. Toiveenamme olisi saada myös yksi lisähuone, joka tulisi nykyisen keittiön paikalle.

Joku siellä miettii, että eikös puutarhaan näkisi puhkaisemalla ikkuna-aukon olohuoneeseen. Juu, niinhän se on, mutta kun ne lasiset pariovet suoraan keittiöstä pihalle. Keittiöstä vaan kuuluu nähdä pihalle.

Nyt pitäisi siis löytää hyvä suunnittelija laajennukselle. Mieluusti kuulen myös kaikenlaisia kommentteja suunnitelmasta ja kokemuksia laajennuksista :)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ylös, ulos ja lehdelle


Lehdessä oli kuulemma juttu siitä, kuinka pitäisi haravoida. En ehtinyt lukea, kun lehtiä oli niin monta. Postikasa ja piha täynnä lukemattomia lehtiä. (Joko alkaa ärsyttää? En voi tälle ikuiselle sanojen vääntelylle ja kääntelylle mitään.)

Mies kertoi, että oli nähnyt töihin fillaroidessaan jonkun heiluttavan lehtipuhallinta, joka piti vain vaimeaa ääntä. Sähkökäyttöinen kuulemma. Yritin kuulostella, onko tarinassa hankintasävy. Oma kantani on meinaan jääräpäisen ehdoton: tällä tontilla lehtiä ei puhalleta. Ne haravoidaan niin, että olkapäät kipeytyvät. Ihan kamalan jumituksen iskiessä voi kiivetä puuhun pitämään taukoa. Tai napsia kännykällä kuvia, kuten minä tein. Kesäilta-filtterillä olkapääkipu vaihtuu ihanan valoisaan haravaidylliin. Niin kätevää :)

Ja onhan se oikeastikin aivan ihanaa, kun on ensimmäistä syksyä omassa pihassa. Päivääkään, lehteäkään enkä päivän lehteäkään vaihtaisi pois. Nyt luen sen jutun, miten olisi pitänyt haravoida.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Köyhän naisen kuraeteinen ja muuta arkista


Laitoin juuri muksun nukkumaan, kävin tökkimässä keittiön hellan pesää asiantuntijan elkein (palakaas puut kauniisti) ja kaadoin korkeajalkaiseen lasiin flavonoideja. Perjantai-iltaan liittyy aina tietynlainen hilpeys, vaikka nykyisin hilpeyden aiheet ovat tyystin erilaiset kuin joskus aiemmin.

Nyt hymyilyttää se, että mies "rakensi" meille kuraeteisen. Eteinen kokolattiamatolla ei ole erityisen kätevä varuste syyssesonkiin, joten nyt meillä on tuollainen kumikaukalo. Siihen mahtuu kolmet saappaat tai vaihtoehtoisesti kahdet saappaat ja yksi chili. Punaisen chilin ruukussa on reikiä pohjassa. Kun sitä kastelee, vesi valuu läpi, joten chili on aina välillä kuraeteisessä. Isäni kesällä kasvattama chili on jo vähän nuokkuvainen. Pitäisi varmaankin poimia ja kuivattaa sato. Chilin lisäksi kesän sadosta on säilömättä muutama omena. Niistä ajattelin tehdä jotain wallan erityigtä... Kerron sitten joskus. (Ja muutama teistä ehkä arvasikin jo.)

Viikonloppuna menemme ystäville muuttoavuksi. Vaikka muuttaminen on ihan hirveää touhua, tuntuu se myös juhlavalta. Taas muutama banaanilaatikko päätyy unelmien kotiin :) Viikonlopun ohjelmaan kuuluu myös talon julkisivujen valokuvaus. Olen naputellut yhtä suurta suunnitelmaa kirjalliseen muotoon, mutta kuvat puuttuvat vielä.

Nyt ajattelin hiipiä varkaisiin miehen irtokarkkisäkille. Paheiden perjantai.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Pitäkääs tuoleistanne kiinni

 
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta pakko tähän on vähän lausua päälle. Hän, joka on kritisoinut kirppishankintojani, palasi kaatopaikalta kotiin kuvassa olevan lastin kanssa. Kärry on vähintäänkin yhtä täynnä kuin kaatopaikalle mennessä. 
 
Kuulemani mukaan hän näki ensin polttopuiksi kelpaavat kuormalavat ja jämälaudat. Sitten tuli vastaan hieno tuoli, jossa ei kylläkään ole sitä istuinosaa ollenkaan. Ja kas, vielä löytyi kuusi Ikean puutuolia. Meillä on ennestään yksi neljän hengen pöytä ja sen ympärille tyrkyllä 6 Artekin tuolia, 6 talokaupan mukana tullutta antiikkituolia ja 3 feikkiä muurahaistuolia, joten mitäpä muuta olisimmekaan tarvinneet yhtä kipeästi kuin 6 ruokapöydän tuolia lisää!
 
Tiedättekin jo, mitä minä sanoin. "Mies rakas..."
 
Ihanaa viikonloppua kaikille! 

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Lehtikeli


Se taisi olla viime syksynä, kun VR tiedotti junien myöhästelevän lehtikelin takia. Se kuulosti niin hupaisalta. Lapsiperheillä on vuodenaika, jolloin käytetään välikausivaatteita, ja VR:llä on vuodenaika, jolloin lehtikeli yllättää junat.



Tänään lehtikeli yllätti minut. Kun tulin töistä, oli sade piiskannut lehdet puista pihalle. Sille samalle pihalle, joka on jo kahteen kertaan haravoitu. Juu, meillä on koettu pientä haravoinnin alkuhuumaa, mutta nyt on hiukan kauhistunut olo. Eikä tässä vielä kaikki. Osassa puita ja pensaita on vielä vaikka kuinka paljon lehtiä jäljellä.

Onneksi lehtikeli on kaunista katsottavaa. Sisäinen esteetikkoni voitti sisäisen talonmieheni: hain ennen haravaa kameran.




Ps. Myötätuntovajeeni VR:ää kohtaan on kutistunut hieman.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Kepeät heipat muovisämpylöille


Uuden viikon kunniaksi Omppulassa otettiin ihmiskunnalle pieni mutta muovisämpyläjalkaisille suuri askel: kuorimme eteisestä, rappusista ja yläkerran käytävästä suojapahvit pois. Pahvien levittäminen oli kesällä ihan ensimmäisiä asioita, joita teimme. Ja nyt ne ovat veks! (Ainakin toistaiseksi.)

Pahvit oli pakko laittaa, koska näissä tiloissa on kokolattiamatto. Eteisestä matto lähtee aikanaan pois. Kurkimme jo, että alta löytyy lautalattia. Rappusten osalta tuumailemme vielä asiaa. Minulla on mustelmaisia lapsuudenmuistoja maalatuista puurapuista, joita pitkin kiidettiin tahallaan ja tahattomasti peppuliusua alas. Nämä kokolattiamattorappuset ovat aika paljon turvallisemmat. Ja lämpimämmät. Enkä tiedä, ovatko ne niin kamalatkaan kuin sana kokolattiamatto antaa ymmärtää. Sisalmatto on oikeastaan ihan kiva.


Yläaula herättää aina ihastusta niissä vieraissa, jotka asuvat harjakattoisessa talossa. No, aula on oikeastaan aivan liian iso sana kuvaamaan rappusten yläpäätä, mutta mansardikatto tuo joka tapauksessa ahtaaseen tilaan aika paljon ilmavuutta. Rappukäytävässä emme ole tehneet vielä yhtään remonttia. Seinillä on 1980-luvun muistona kiiltäväpintainen tapetti (lasikuitutapettia? hirret tykkää...), ja katonrajassa kulkee koristeboordi. Tuon boordin paikoilleen laittanut henkilö on kyllä ollut aikamoinen akrobaatti. Jossain vaiheessa remonttia pitää kaapia seinät paljaaksi, vaihtaa tapetti ja maalata kaide. Hirsien kunnonkin näkee sitten samalla.

Remontista ja remppamiesten kengistä tuli niin paljon roskaa pahvien päälle, että olemme jatkuvasta imuroinnista huolimatta kulkeneet pahvialueilla feikkicrocsit ja allasläpsyt jaloissa. Niille on helppo heittää hyvästit. Heippa muovikengät, me vaihdetaan villasukkiin!

 Kun jostain luopuu, saa usein parempaa tilalle. Eikös olekin ihanat töppöset?

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Metsään meni (mut ei haittaa)


Eilen veneen tyhjentämistä, tänään metsää. Kausihommat ja mahtavat ulkoilukelit ovat pitäneet huolen siitä, etteivät remontti- tai sisustusasiat ole juurikaan viikonloppuna edistyneet. Oikeastaan se ei edes haittaa. Kaikella on aikansa ja paikkansa, ja tänä viikonloppuna ei vain ollut jiirisahan ja maalipurkin aika. 

Puiden huminaa kuunnellessa tulin siihen tulokseen, että kirkkaina päivinä syksyäkin voi sietää. Lehdet kahisivat tuulessa. Aurinko välkehti matalalla. Minä kuljin hitaasti polkua pitkin. Pää oli tyhjä. Sydän oli täynnä. Termoskannussa oli teetä, ja kotimatkalla oli tyytyväinen olo.


Tästä tulee varmasti hyvä syksy. Remonttilista typistyi kuluneella viikolla niin, että ulkopuolisten tekemiä sisähommia on jäljellä tällä erää vain kaksi. Kun putkari ja sähkäri ovat käyneet vielä yhden kerran, loppu on omissa käsissä. Tai siis jiirisaha ja maalipurkki ovat omissa käsissä. 

Ps. Peili! Missä se peili luuraa?!

perjantai 4. lokakuuta 2013

Kissat, koirat ja TE!

Olen lyönyt pääni seinään etsiessäni peiliä kylppäriin. Olen käynyt läpi lähialueen kirppikset, torit, huudot ja antiikkiliikkeiden sivut. Kissojen ja koirien kanssa. Mutta ei.

Peilin pitäisi olla:

- vanha
- 40-70 senttiä leveä
- kauniisti reunoista hiottu tai ohuilla metallikehyksillä varustettu
- EI kultareunainen

Siis tämän tyylistä:

Miten voi yhden peilin löytäminen olla näin mahdottoman hankalaa? Tai ehkä se ei olekaan? Mietin meinaan, että voisiko joku siellä ruudun toisella puolella törmätä viikonloppuna Omppulan kylppärin peiliin. Tajuaa kirppiksellä, että kas! Osaa kertoa minulle nettisivun, josta se löytyy. Huomaa vintillä, että tuossahan se on. Siispä vetoan teihin, rakkaat lukijat, auttakaa naista peilihädässä! Ja viettäkää ihana viikonloppu :)

torstai 3. lokakuuta 2013

Kevätvalmisteluja


Ennakointi ei ole parhaita puoliani. En kuulu ihmisryhmään, joka hankkii joululahjat kesän alennusmyynneistä ja pakkaa matkalaukut viikkoa ennen lentoa. Mutta voin kuvitella, että ennakoimalla saavuttaa mielenrauhaa. Tai ei ainakaan tarvitse käydä jouluaattona ostoksilla ja etsiä passia tuntia ennen lähtöä.

Uusi omakotitaloelämänvaihe on jo nyt opettanut, että joissain asioissa on pakko ennakoida. Esimerkiksi vanhan puuhellan lämmittäminen olisi aika työlästä, jos pitäisi joka kerta aloittaa homma märkien pöllien pilkkomisella.

Tänään tavoittelin mielenrauhaa ennakoimalla ensi vuoden tapahtumia ja kaivamalla maahan kuoppia. Puun (emme tiedä mikä puu se on) alle syntyi uusi kukkapenkki. Kevät, saa tulla! Olen valmis! Apuna ollut muksu suunnitteli rientävänsä aamulla katsomaan, joko kukkii.


Saattaa tulla vähän tiheä kevät: kukkasipuleja oli yhteensä 120. En oikein osannut valita, joten piti ottaa montaa sorttia. Tulihan se vähän kalliiksi, mutta annoin itselleni luvan kukkasipulialkuhuumaan. Ensi kevät on kuitenkin ensimmäinen keväämme tässä talossa.

Elämäni ensimmäisen kukkapenkkiprojektin lisäksi tänään oli sikäli historiallinen päivä, että putkimies kävi laittamassa suihkukoppiin hanan. Meillä on siis kahta lasiseinää vaille valmis sisäsuihku :)