lauantai 30. marraskuuta 2013

Kannattaa kuunnella

Vaula Norrena Taustapeilin vieraana.
Kuva: Yle

Pikainen tervehdys Omppulasta! Tulin vain vinkkaamaan mielenkiintoisesta radio-ohjelmasta, jota kuuntelin yhtenä päivänä autossa. Merkitystutkija Vaula Norrena pohtii nostalgiaa, muotoilua, mainontaa, ruokaa ja taloussuhdanteiden mukana muuttuvaa kulutuskulttuuria Taustapeili-ohjelmassa. Voittaa kaupallisten radiokanavien loppumattoman Poski-potpurin 100-0.

Tästä kuuntelemaan, klik

maanantai 25. marraskuuta 2013

Aspö, kauneus ja osmoosidiffuusio

Muistan kyllä, että olen luvannut palata eteisen tiilisuunnitelman lopputulokseen, mutta nyt on pikkujoulukausi. Joten kirjoitan siitä. Sitä paitsi tämän aiheen kuvatarjonta päihittää aivan varmasti eteisnäkymät.


Pikkujoulusesongin avasi talviretki saaristoon. Purjepaattimme on puoliksi meidän ja puoliksi kaveripariskunnan, ja vuoden lopuksi käymme aina kimppavenepikkujouluissa. Tänä vuonna suuntana oli Aspö, jonne matkustimme yhteysalus Eivorin kyydissä. (Tiesittehän muuten, että yhteysaluksilla saa matkustaa maksutta. Saaristoon päästäkseen ei tarvitse omaa venettä, eikä edes rahaa matkalippuun!)

Aspö on pikkuruinen ulkosaariston saari, jossa on suunnilleen tusinan verran ympärivuotisia asukkaita. Heidän punaisten talojensa lisäksi saarella loistaa upea 1950-luvulla rakennettu valkoinen kalkkikivitiilinen kirkko.


Tiiliin liittyy tämäkin postaus sen verran, että on pakko käyttää pari riviä kirkon tiililattioiden ihasteluun. Vanhat kirjavat tiilet ja kalanruotoladonta kuuluvat ehdottomasti tiiliasioiden top kolmoseen. Niin kaunista.


Kesäisin Aspö on suosittu satamapaikka, mutta talvella saarella saa kävellä omissa oloissaan. Lyhyt luontopolku johtaa kalliolle, josta näkee horisonttia jokaiseen ilmansuuntaan.

 

Kun pimeys oli jo laskeutunut, me saunoimme ja paljuilimme tähtitaivaan alla. Joskus neljännellä paljutunnilla pohdinta saavutti pikkujoulutason. Mikä on ihmisen suolapitoisuus? Mikä on paljussa lämmitetyn ja tuntikausia höyrystyneen meriveden suolapitoisuus? Onko olemassa sellaista sanaa kuin osmoosidiffuusio?


tiistai 19. marraskuuta 2013

Kirppislöytö: Jartsan Paja



Makkarin ikkunalaudalla tuikkii kynttilä uudessa kipossa. Se löytyi kirppikseltä yhden euron hintaan. Metallijalustassa on hauskalla tavalla ripaus itämaista fiilistä, kotikutoisuutta, rujoutta ja koreilua. Lopullisen ostopäätöksen ratkaisi pohjassa oleva tarra. Siinä lukee Jartsan Paja Oy, Levysepänkatu.

Jartsan Paja. Siinä on nimi ilman kikkailua. Kuinka mälsää olisi, jos pohjassa lukisi vaikka Candle4U. (Oli pakko googlettaa, josko tämä irvailumielessä keksimäni nimi onkin totta. Ja onhan se.)

Jartsan Pajassa ei ole pohdittu kansainvälistä klangia, mutta sielläpä onkin osattu tehdä mukavan tunnelman ja hienot varjot luovia kynttiläkippoja.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Ongelmia ja ratkaisuja


Vanhassa talossa asumiseen liittyy monenlaisia ongelmia. Toiset ovat suuria ja toiset pieniä. Suuri on esimerkiksi tuo kuvassa oleva ulkohuonerakennus/kanala. Sille pitäisi ehdottomasti tehdä jotain.

Vähän pienempi on se, että eteisessä ei ole riittävästi tilaa kengille. Sillekin pitää tehdä pian jotain.
Aloitin jo.


Ulkohuonerakennuksen seinustalla olevat tiilet, joiden alkuperästä tai käyttötarkoituksesta meillä ei ole tietoa, saavat uuden elämän kenkätelineenä. Suunnitelma on vielä vähän kesken, mutta aloitin putsaamalla savet ja sammaleet tiilien pinnasta. Uskon, että tästä tulee ihan hieno juttu. Tai sitten universumin kauhein kenkägrilli.

Tänään oli kiva keli puhdistaa tiiliä. Samalla tuli vähän haravoitua. Aurinko paistoi niin lämpimästi, ettei tuntunut ollenkaan marraskuulta. Ilmeisesti myös kukkasipulit luulevat kevään saapuneen, koska sipulipenkki näytti tältä:

 

Kuvassa olevat vihreät korret eivät ole rikkaruohoja. Uhka vai mahdollisuus? Hatarat puutarhataitoni eivät riitä kertomaan, mitä kukkasipulit yrittävät kertoa.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Oikein rajattuna pelkkää aurinkoa







Montakohan kertaa olen miettinyt, ettei tämä maa ole tehty asumista varten... Pimeinä kuukausina ehkä kahdesti päivässä. Noin 240 kertaa vuodessa? Mahtaako edes riittää.

Nomen est omen: eläkkeellä aion viettää talvet auringossa. Siihen asti tyydyn nauttimaan niistä hetkistä, jolloin pohjoisessakin pilkahtaa talvivalo. Tällä viikolla sitä on onneksi näkynyt ilahduttavan paljon.

Kuvissa on maanantai, jolloin sain ihastella keskipäivän valoa kotona. Tyhjensin makuuhuoneeseen tuotuja laatikoita, ja mallasin taulua anopilta pitkäaikaislainaan saadun lipaston päälle. Kun on tehnyt remonttia ja maalannut seiniä, taulujen seinään ripustaminen tuntuu valtavan lopulliselta. Toistaiseksi kaikki taulumme nojailevat. 

Lumimarjat ovat oman pihan pensasaidasta. Lehdet ovat jo tippuneet, mutta marjat sinnittelevät. Minäkin sinnittelen. Ja ensiavuksi lavastan kuvia, joissa näkyy pimeyden ja purkamatta jääneiden laatikoiden sijaan pelkkää aurinkoa.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Tekojalkaisen kummisedän kaappi


Olipas hyvä pyhä: täynnä kermaa ja tohinaa. Kirsikaksi kivaan viikonloppuun saimme vanhan vitriinikaapin. Se oli aiemmin omassa huoneessani lapsuudenkodissani. Sitä ennen se kulki äitini matkassa. Nyt kaappi pääsi kolmannen sukupolven käyttöön.


Kaapin on tehnyt äitini kummisetä Heikki. Silloin elettiin 1950-lukua, kuten kaapin väristäkin voi päätellä. Maali on alkuperäinen. Heikki oli puuseppä, ja hänellä oli kotitalonsa pihassa verstas. Äitini sanoo, että hän muistaa Heikin vähän äkkivääränä ja pelottavanakin. Heikki oli haavoittunut sodassa ja menettänyt toisen jalkansa. Toisinaan Heikki irrotti tekojalkansa ja laittoi sen nojailemaan muuria vasten. Kummitytölleen lapseton puuseppä nikkaroi monenlaisia käyttöesineitä. Viitseliäisyys ja se, että kaapin vetonupit ovat punaiset, taitavat olla merkkejä kovia kokeneen puusepän pehmeämmästä puolesta :)   


Lasiovien taakse pärisivät kunniapaikalle traktorit. Muutama vuosi sitten ne kiisivät koko ajan pitkin mattopeltoa, mutta nyt traktorivaihe on laantunut. Muksu ei ole kuitenkaan koskaan sanonut, että traktorit pitäisi antaa pois. Joistain muista "yhden vaiheen leluista" hän on halunnut luopua.


Muksu on kerrannut innokkaasti kaapin tarinaa. Hänkin taitaa pitää tekojalkaista kummisetää vähän jännittävänä hahmona. Parasta on kuitenkin se, että kaapin vetolaatikoissa on salainen lukitussysteemi. Eikä siitä sitten tietenkään enempää ;)


Mukavaa uutta viikkoa! Olkoon tässä viikossa enemmän ehjiä lauseita ja valoa kuin viime viikossa oli.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Kun arjesta tulee ranskalainen viiva


- Olisi ihanaa, kun ehtisi ottaa valoisana aikana kasan valokuvia. Ja kirjoittaa rönsyilevästi.
- Nyt kuitenkin vain viivoilla.
- Ostin eilen olohuoneeseen intialaisen käsinsolmitun maton. Huomenna palautan sen. Ei toiminut.
- Pimeys on ihan hirveä. Ostin myös S-valokirjaimen.
- Auton toinen etulamppu on sökönä.
- Auto on täynnä hiekkakuramössöä.
- Meillä ei ole paikkaa, jossa voisi pestä kurahaalareita.
- Tarhassa on täitä.
- Töissä on organisaatiouudistus. (Päitä raavitaan.)
- Kotona on huonekalu-uudistus. Paikkoja haetaan vimmatusti.
- Täyspuinen lipasto on uusi kahvakuula. Raput ylös, raput alas.
- Nyt takassa palaa tuli. Keittiö odottaa raivaajaansa.
- Itsestään siliävät paidat roikkuvat kirjahyllyssä. Kesällä ne olivat ulkona.
- Sunnuntaina on isä ja melkein kesä: arkkitehti nro 1 tulee katselemaan taloa ja miettimään, miten saisimme puutarhanäkymän sisälle.

- Mitäs teille?