sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Olohuoneen uusi matto


Enpä olisi vuosikymmen sitten uskonut, että minulla olisi koskaan asiaa itämaisista matoista. Silloin elämäni oli paljon valkoisempaa ja sisustusmaku karumpi. Mutta nyt minulla on punainen villamatto ja asiaa siitä. Elämä on helppoa, kun antaa itselleen luvan muuttaa mielipidettä ;)

Matto on Ikeasta. (Kyllä, sieltäkin saa käsinsolmittuja itämaisia mattoja.) Ikeaan päädyimme monestakin syystä:

- Nettikaupoissa tuli ei pysty -tunne. Mattojen värit ja sävyt vaihtelevat niin paljon eri valoissa, etten vain pystynyt uskomaan nettikauppojen valokuvia. Se on kuitenkin oikeasti paljon räikeämpi kuin kuvassa.
- Joulukuu. Joulukuussa on helpompi ostaa punainen matto, vaikka muuten punaisen maton ostaminen olikin epämukavuusalueen liepeillä. 
- Mainoksen uhri. Ikeasta tuli tekstari, jossa kerrottiin kaikkien mattojen olevan -20 %. Useampi satanen, 20 prossaa pois, taas tuli pelkkää säästöä ;)


Nyt kelpaa istua sohvalla glögin/rakkaan/läppärin/SingStar-mikrofonin kanssa. Tyytyväisenä. Varpaat pehmeässä ja lämpimässä matossa. Matolla on myös sellainen hieno ominaisuus, että se jotenkin sallii epäjärjestyksen. Ehkä kuvioitu matto on armollisempi huoneen muille tavaroille kuin yksivärinen matto? Ja kyllä tuo työllä ja tuskalla esiin riivitty ja kolmesti maalattu valkoinen lautalattiakin näyttää entistä kauniimmalta punaisen maton kaverina.

Joten varokaas vaan kaikki paperinarumattotyypit. Jonain päivänä rakastutte punaiseen villaan.

torstai 26. joulukuuta 2013

Viettää joulua


Otsikosta tuli tuollainen, koska nyt on niin perusmeininki. Kuusessa palavat kynttilät, vatsat ovat pullollaan ja lahjakirjojen selailu on alkanut. Kohta saamme kavereita kylään ja juomme taas glögiä. Joulu tuntuu soljuvan hyvällä tavalla tavallisesti.



Aatonaattona hain tuollaisen kukkakimpun kukkapylvään päälle. (Niin se aika rientää. Vähän aikaa sitten kukkatolppa oli toisessa kodissa ja ihan toisen näköinen.) Yritin kuvailla myyjälle toiveeni, mutta kun kimppu valmistui, tajusin toivoneeni hääkimppua. Olisi sittenkin pitänyt valita lähtökohdaksi punainen. No, olihan se ihan juhlavaa kantaa häätunnelmaa ruuhkaisen ostoskeskuksen läpi.


Jostain syystä meillä on tehty viime vuosina aika vähän palapelejä. Nyt kun sellainen tuli paketista, koko perhe oli ihan huumassa. Tässä oli 200 palaa. Taidan hakea alennusmyynnistä 400 palaa. Tämäkin on niin joulujuttuja: tehdä pyjamassa palapeliä.


Aattoyönä söimme hra Omppulan kanssa yöpalaa. Oli juu aika romanttista, paitsi että paketista tullut uusi lelu vaati huomiota. Siis todellakin vaati. Tabletissa on joku merkillinen toiminto, joka tarkkailee katsotaanko sitä. Näyttö himmenee, jos sitä ei katso. Sehän on kuin morsian? Tästä morsiamesta on viritetty jo monta riitaa. Taistelu peliajasta. Kyllä, kuuluu ehdottomasti jouluun. Muistan kuuluneen jo 80-luvulla.

P.s. Pienenä joulumiinuksena mainittakoon, että näin viime yönä unta, jossa keräsimme ja lajittelimme kuoriaisia kellarissa. Miehellä oli pinsetit ja minulla pakastepurkki. Vertasimme ötököitä joulupukin tuoman Rakkaat vanhat puutalot, säilyttäjän opaskirja -kirjan kuviin. Sit mä heräsin.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!


Kävimme tänään hakemassa joulukuusen. Niitä(kin) kasvaa vanhempieni kotona. Keli oli erittäin märkä. Joulu kumisaappaissa ei ole joulu huopikkaissa, mutta eipä tämä lämpö minua häiritse.


Puun valinta ja sahaaminen oli perheen pienimmän tehtävä. Ja kun ukki kaivoi taskustaan karkkia sahauspalkkioksi, taisi joulumieli kivuta korkealle. Meillä pidetään normaalisti karkkipäivää kerran viikossa, mutta jouluna... Saa syödä kuusiretkellä ja yölläkin.


Vanhempani asuvat rannassa. Merivesi oli tosi korkealla. Ja tuuli oli niin navakka, että oli pakko vetää huppu päähän. Nähtäväksi jää, milloin meri jäätyy.

 Mikä kanava radiossa soi?

Huomenna iso kuusi kannetaan sisään, ja pikkujoulukuusi muuttaa yläkertaan. Huomenna meille tulevat myös ensimmäiset jouluvieraat ja juhlinta alkaa.

Odotan joululta mukavaa yhdessäoloa, joulupukkia, katkoa arkisista työkuvioista ja remppaprojekteja. Sain jo eilen yhden paketin, jonka myötä yläkerran kylppäri tulee vihdoin kokonaan valmiiksi. Syksyiset mattopohdinnatkin ovat viimein muuttuneet todeksi ja paljaaksi jäänyt hirsiseinä saanut uuden suunnitelman. Palailen siis aivan varmasti joululomalla kertomaan remppakuulumisia, mutta nyt toivotan oikein ihanaa neljättä adventtia ja joulua kaikille!

tiistai 17. joulukuuta 2013

1,5 euron joulurauhakeittiöpyyhe


Keep Calm and Carry On -tekstijuliste taitaa olla jo melkoinen sisustusklisee. Olen jossain kuvissa nähnyt iskulauseen jopa makuuhuoneen tauluna :D Tekstijulisteista voi toki pitää ihan vain kauniin typografian vuoksi.

Lomamatkan takia jouluhommat ovat meillä vielä ihan alkutekijöissä. Ei ole siivottu, ei hommattu lahjoja, ei mietitty ruokia. Sen verran kuitenkin tein, että kaivoin Kanarian tuliaispussista tuliaisen itselleni. Joulurauhapropaganda tuokoon stressittömän joulun. Keep Calm it´s Only Christmas.

Aloitin jo stressittömyyden: en silittänyt pyyhettä, vaikka ryppyraidat vähän silmiin särkevätkin. Tällä mennään kohti joulua!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Feliz Navidad!


Viimeksi kirjoitin siitä, kuinka laajennusbudjetti ahdistaa. Nyt kirjoitan Kanarian jouluvaloista. Ristiriitaa? Eipä juuri. Norwegianilta sai edullisen kyydin aurinkoon. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa kunnolla valoa. 

Auringon ohella valoa tarjoili hotellimme puutarha. Joulusomistus noudatti more is more -linjaa. Pohdin ääneen, pitäisikö meidänkin kieputtaa ompputarha valoihin, mutta mies vastasi mulkaisemalla oudoksuen. Muksu oli puolestaan sitä mieltä, että valoporot olivat ihan "törkeen hienoja". (Mahtaako sellaisia edes saada Suomesta?)




Valon lisäksi hyvään lomaan kuuluu lukeminen. Minäkin kuulun niihin lukemisesta paljon pauhaaviin ihmisiin, jotka kuitenkin käytännössä lukevat lähinnä joulun ja loppiaisen välillä. Tiedättehän: välipäivät, villasukat, suklaat, kirjat. 

Lomalla luin aurinkotuolissa/rannalla/lentokoneessa/sängyssä kolme kirjaa, joista yksi oli Tuomas Vimman (Kusti Miettisen) Raksa. Työkaverini sitä suositteli, joten nappasin sen lentokentän pokkarikaupasta. Enkä katunut. Aivan mielettömän hupaisa ja osuva kuvaus korjausrakentamisen ja rakkauden maailmasta. Toivokaas pukilta, niin tiedätte!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulumarkkinat - ja ajatusten todellinen laita


Kävimme eilen Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla. Sieltä ovat myös nuo yllä olevat kännykkäkuvat. Paitsi viimeinen kuva oikealla, joka on kotoa. (Markkinoilla tihutti jäätävästi.)

Ennen kuin olimme edes päässeet markkinapaikalle, bongasin kuistin. Paljon muuta ei tunnu juuri nyt remonttiajatuksiin mahtuvan. Meillä on käynyt kaksi arkkitehtiä katsomassa taloa ja antamassa suunnittelutarjouksen. Kolmannen arkkitehdin tarjous on parhaillaan työn alla. (Kuistihaaveista kirjoittelin aiemmin näin.)

Arkkitehtien visiitit selvensivät ainakin yhden asian: laajennusosan tekeminen on k a l l i s t a. Tai siis s i k a k a l l i s t a. Hinnan ymmärtäminen saa todella pohtimaan vaihtoehtoja. Meillä olisi myös kellaritilaa, jota voisi syventää ja ottaa asuinkäyttöön. Laajennusosaan verrattuna kellarin kaivaminen olisi suorastaan ilmaista, vaikka paljon työtä vaatisikin. Emme tiedä maaperästä tai anturan olotilasta tai muusta vielä mitään, joten syvennyssuunnitelmakin vaatisi vielä paljon harkintaa.

Toisessa ääripäässä on yhden arkkitehdin visio siitä, että taloa olisi fiksuinta laajentaa täyskorkealla lisäsiivellä. Tässä suunnitelmassa talo jatkuisi pihalle päin kokonaisella täyskorkealla "toisella talolla", jonka mansardikatto leikkaisi vanhan puolen katon kanssa suorassa kulmassa. Uuden osan alakertaan tulisi uusi iso keittiö pariovilla puutarhaan ja yläkertaan yksi makuuhuone lisää. Ja siinä uudessa makuuhuoneessa olisi pääty kohti omenatarhaa ja aivan mahtava näköala ja paikka vaikka parvekkelle ja.... Ja hintaa niin paljon, että pankkitätikin voisi nielaista tyhjää.

Ja sitten on se moottorisahalla aukko olohuoneeseen vaihtoehto. Ensiapuikkuna, joka toisi lisäaikaa laajennuspohdintaan.

Joulumarkkinoilla oli myynnissä muksun mielestä (ja minunkin mielestäni) ihania pääkallokukkaroita. Katsokaas millä hartaudella valintaa tehtiin. Sukuvika.