perjantai 26. joulukuuta 2014

Valkeaa joulua



Joko saa somettaa? Vai onko Tapaninpäivä vielä "hiljainen päivä"? Sellaista mietin, kun kävin joulun valokuvia läpi. Olen aina ollut seurassa viihtyvää sorttia, ja muistan jouluista sen tunteen, kun halusi mennä kavereille, mutta ilmassa leijui sekoitus joulurauhaa ja häveliäisyyttä. Nyt se sama tunne tuli mieleen, kun päätin laittaa blogiin muutaman joulukuvan. Onkohan ihan soveliasta? Oli tai ei, tässä pari valkoisen joulun fiiliskuvaa.



Parasta tässä joulussa on lumi. Olemme käyneet joka päivä pulkkamäessä. Etenkin tänään, kun pakkasta oli vain pari astetta, ulkona oli mahtava sää. Joimme kaakaot kädet paljaina, eivätkä sormet palelleet.



Vanhempieni luona ihmettelimme höyryävää merta, joka on juuri saamassa jääpeitteen. Rannan lähellä on iso mereen laskeva oja, joka rätisi ja paukkui kovaan ääneen pakkasessa. Lapsi näytti suorastaan pelokkaalta. (Se samainen lapsi, joka voi katsoa telkusta räiskettä ja pauketta kamalalla äänenvoimakkuudella.)


Huomiseksi on luvassa täyttä aurinkoa. Voipi olla, että ajatukseni vuoden remppayhteenvedosta saavat muhia vielä hetken. Valokuvia on kiva ottaa tässä säässä, mutta pitkän tekstin kirjoittaminen saa odottaa ankeampaa valoa!

P.s. Shakki ei ole lajini. Hermo repee.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Se sama kuusi taas



Täysvalkoinen, täyspinkki, täyspunainen, punainen ripauksella kultaa, kultainen ripauksella punaista... Kuusimuodit tulevat ja menevät, mutta meillä komeilee vuodesta toiseen sekametelikuusi. Vanhempieni mailta haettu, vuosien varrella kertyneillä koristeilla kuorrutettu.

Koristelimme kuusen aamulla. Sen jälkeen olen ehtinyt hävitä kolmesti shakkimatsissa, katsonut Vaahteranmäen Eemeliä nauhalta, kirmannut kaupasta toiseen, paketoinut jne. jne. Joulu on täällä :)

Joululomaan ei kohdistu suuria odotuksia. Joitain toiveita minulla on:
- Olisi mukavaa, jos päiviin mahtuisi ulkoilua ja hyviä kirjoja, suklaata ja glögihetkiä rakkaiden kanssa.
- Ajattelin myös tehdä yhteenvetoa kuluneen vuoden talorempoista.
- Ja salaa toivon, että kehittyisin hiukan shakissa. Nyt häviän 7-vuotiaalle, vaikka pelaan täysillä. Eikä se johdu siitä, että hän olisi niin loistava.


Mukavaa joulua kaikille säädyille, kirjautuneille ja anonyymeille, tutuille ja tuntemattomille!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Lähiluomuartesaaniomppusuklaasipsit


Koska Suvi on niin kiireinen siivotessaan kaappeja, tänään blogivieraana kirjoittelee Martha Stewart. Martha näyttää, kuinka oman puutarhan ompuista jalostetaan lähiluomuartesaaniomppusuklaasipsejä.

Valmistelut pitää aloittaa jo kesällä, jolloin ohuet omenaviipaleet laitetaan kuivuriin. Kuivat viipaleet laitetaan purkkiin ja purkki valolta piiloon keittiön ruokakomeroon. Tai jos ei ole ruokakomeroa, myös kaappi käy.


Joulun koittaessa omppuviipalepurkki nostetaan esiin ja suunnataan kauppaan, josta jokainen voi valita mieluista suklaata. Martha haluaisi suosia terveellistä tummaa suklaata, mutta kun se Fazerin joulusuklaa on niin herkullista. Ja sopii niin hyvin ompun kaveriksi! Omput dipataan sulaan suklaaseen ja kuivatellaan leivinpaperin päällä.


Valmiit lähiluomuartesaaniomppusuklaasipsit laitetaan kauniisiin rasioihin tai jos ei ole rasioita, taitellaan sellofaanista pussukat. Joulu on lasten juhla, joten perheen pienimmät kannattaa lahjoa tekemään etiketit! 


Ja nyt Martha suuntaa pelaamaan Inkan Aarretta!

 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Päivän ilme


Miltä näyttää tyyppi, jolla on juuri alkanut joululoma?
Massapallolta, jolla on hymy ja kakkupaperiset siivet.

Nyt siivoamaan!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Pidä huolta


Tervehdys Omppulan paketointipisteeltä! Tässäkin talossa kääritään lahjoja, eikä ahdista yhtään :) Joululahjoja on minusta kiva miettiä ja tehdä ja hankkia - ja saada. Olen ymmärtänyt niin, että monia lahjat ahdistavat, ja koko joulu saa ikävän sävyn lahjarumban takia, mutta en jaa tunnetta. Jos joskus lopetan ostamisen ja kuluttamisen, teen sen uuden vuoden ja ensimmäisen adventin väliseksi ajaksi, en ensimmäisen ja viimeisen adventin välillä.

Tänä jouluna joulun ilmiöksi on noussut Jouluapua-sivusto, jossa hankalassa tilanteessa olevat perheet voivat saada apua tuntemattomilta. Itsekin katsoin sivuston kartalta avuntarvitsijoita ja lähetin viestin tuntemattomalle. Hän vastasi, että apua on tulossa jo valtavasti ja tärkeimmät, kuten jouluruoka, on jo varmistunut. Päädyin kuitenkin laittamaan pienen paketin perheen pojalle, joka harrastaa jalkapalloa.

Jouluapua-sivusto on minusta hieno osoitus vapaaehtoistyön voimasta ja lähimmäisenrakkaudesta. Vaikka ajattelen näin, pikkuruinen peikko istui olkapäälläni, kun katselin kuvauksia apua tarvitsevien ihmisten tilanteista. Kertomukset olivat karuja, ja lahjatoiveet kielivät hädästä: äidit ja isät toivoivat lapsilleen jouluksi esimerkiksi hedelmiä ja shampoota. Luin monta ilmoitusta ja valitsin yhden perheen. Ratkaisevaa taisi olla se, että yksinhuoltajaäiti kertoi poikansa pelaavan jalkapalloa. Peikko kuiskutteli olkapäälläni: Näinkö tämä menee, että sinä itket täällä ilmoitusten ääressä ja armeliaasti autat häntä, jonka sanat saavat sinut eniten tolaltasi. Ei kenenkään joulu tai hyvinvointi voi olla sinun sympatiasi tai hyväksyntäsi varassa!

Kun yksinhuoltajaäiti käy täysipäiväisesti töissä, eikä siltikään selviydy laskupinosta joulun tai jalkapalloilun ekstrakuluista puhumattakaan, ollaan rakenteellisen ongelman edessä. Suomessa(kin) on paljon ihmisiä, joille työttömyys tai vähäinen korvaus työstä tarkoittavat sitä, että rahat ovat koko ajan loppu. Syitä tilanteisiin on varmasti hyvin monenlaisia, mutta ongelma ja arjen vaikeudet ovat todellisia ja isoja. Peikko olkapäälläni on oikeassa: Näitä ongelmia ei ratkaista lähettämällä sukkia ja suklaata tuntemattomille.

Pitäisikö sitten jättää auttamatta? Minusta ei. Rakenteellisten ongelmien ratkominen vie aikaa ja yhteiskunta kehittyy hitaasti, mutta omiin ajatuksiin ja tekoihin voi vaikuttaa heti. Miksi jättäisin paketin lähettämättä, kun tiedän sen tuottavan iloa saajalleen ja saan itsekin antamisen iloa. Sitä paitsi hyvä kiertää! Todella moni apua saanut on kirjoittanut Jouluapua-sivustolle kiitosviestiinsä saman loppulauseen: Ensi jouluna haluan itse olla auttamassa.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Star Wars -tähtiä



Sääkin muistuttaa yhä enemmän joulua, joten on hyvä ryhtyä tositoimiin! Ainakin minulle talvimyrsky tuo heti mieleen parin vuoden takaisen joulun ja Tapani-myrskyn. Se iski voimalla myös tänne länsirannikolle, ja meidänkin silloisen rivarikodin lähellä kaatui puita. (En oikeastaan muista myöskään lapsuuden jouluja erityisen lumisina, vaan enemmänkin lauhoina.)

Uhmasimme muksun kanssa joulukoristeperinteitä ja myrskyrintamia askartelemalla Star Wars -joulutähtiä. Totuuden nimissä täytyy sanoa, ettei lapsen pinna oikein riittänyt näiden tekemiseen, mutta hän oli hyvänä neuvonantajana ja kanssataistelijana hommassa mukana.


Asiasta kolmanteen: olisipa kivaa päästä johonkin lämpimään.


Star Wars -tähtien leikkaaminen vaatii mattopuukon tai paperiveitsen. Tai ainakaan minä en onnistunut leikkaamaan paksuksi taiteltua kopiopaperia saksilla. Meillä ei ollut paperiveistä, joten kävimme kirjakaupassa. Se olikin hauska reissu: Selitin myyjälle, että tuskailen joulutähtien kanssa ja tarvitsen jotain terävää. Myyjä kertoi minulle, että hän oli tuskaillut itse sellaisten Star Wars -tähtien kanssa.

Nauraen totesin, että just niin, niiden kanssahan minäkin!


Jos sinäkin haluat tähtisotatuiketta ikkunoihin, ohje löytyy täältä (klik!). Ainakin meidän pieni Star Wars -fani arvosti suuresti.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Allas


Iittalan valurautainen Allas-kynttelikkö on joulunajan luottopeli, joka seilaa meillä senkiltä pöydälle ja pöydältä hellan nurkkaan ja hellalta takaisin pöytään. En muista, että olisin koskaan nimennyt postausta tuotteen mukaan. Nyt nimesin! Niin kiva se on - sekä tukeva ja turvallinen.

Puolet kynttilöistä palaa jo. Kohta voi ryhtyä panikoimaan! Tai sitten voi päättää, että tulee se joulu ilman paniikkiakin. Eikä sitä vietetä siivotussa kaapissa, kuten martat joka vuosi rauhoittelevat.

Joulua vietetään legoja tehden. Kuten myös toista adventtia.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Etsitään: Vanhojen ovien kunnostaja Turun seudulta


Pengoimme kotivaraston varaosapankista saunarakennuksen sisäovet. Tuo isompi tulee saunatuvan ja kylppärin väliin ja pienempi wc:n oveksi.

Ovet ovat päätalosta joskus poistettuja. Kun hankimme talon, ovet löytyivät ulkorakennuksesta. Meillä on ihan samanlaisia ovia päätalossa myös käytössä, mutta nämä ovat sellaisista oviaukoista, joista ovi on poistettu kokonaan.



Tuntuu mukavalta laittaa palanen päätaloa uuteen ulkosaunaan. Kuin linkiksi uuden ja vanhan välille.


Nyt pitäisi löytää Turun seudulta tekijä, joka loihtisi ovet käyttökuntoon. Ne pitäisi putsata ja maalata, ja uudet karmit pitäisi tehdä. Olisin tosi iloinen avusta ammattilaisen löytämisessä.

Jos tiedät hyvän, aikatauluissa pysyvän ja kohtuuhintaisen tekijän tai olet itse sellainen, laitahan kommenttia postauksen perään tai viestiä sähköpostiin. Kiitos :)

tiistai 2. joulukuuta 2014

Niin rumaa että onkin kaunista (tai sitten ei)



Aurinko paistoi Turussa marraskuussa yhteensä 5,1 tuntia. Näin kertoi MTV3:n uutiset. Ei ehkä pitäisi valittaa: Kuopiossa aurinko paistoi 12 minuuttia koko kuussa. Se tekee huikeat 24 sekuntia per päivä.

Hiljaseks vetää.




Kävin arkivapaan kunniaksi tänään keskipäivän lenkillä. Pilvipeite oli (taas) paksu, eikä aurinkoa näkynyt. Kellosta katsoin, että on keskipäivä. Ei siis muutosta marraskuuhun verrattuna, vaikka joulukalenterista onkin kolme luukkua auki.





Kiero hakee lohtua ajattelemalla, että tämä on jo niin kamalaa, että kääntyykin kauniiksi. Mutta vaikea sitä on ajattelemalla pelastaa: neljäs vuodenaika ilman valoa ja lunta on ankea. Mutta se ei ole harmaa, kuten aina sanotaan. Se on värisävyltään aurajoenruskea.





Päivän omakuva on sekin otettu ruskeassa ympäristössä. Teippasin saunalla seinäpaperien saumoja.



maanantai 1. joulukuuta 2014

Tuleen tuijottelua


Miksiköhän niin moni kokee tuleen tuijottamisen mukavaksi? No siksi, kun aurinkoa ei näy! Tuo tulee ekana vastauksena mieleen, mutta ei oikein tavoita tuleen tuijottamisen mukanaan tuomaa tunnetta. Sehän on sellainen outo sekoitus tätä hetkeä ja lopullisuutta, hypnoottista ajan pysähtymistä ja merkityksellisyyden kokemista.  

Tässä nyt tuijotan tulta, eikä mikään voisi tai minkään pitäisi olla toisin. Saitteko kiinni ajatuksesta? (Vai onko pimeä vuodenaika sittenkin pehmentänyt pääni?)

Viikonloppuna tuijottelin ensimmäisen adventtikynttilän liekkiä ja vähän suurempaakin tulta. Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat ovat taas vauhdissa Turussa, ja markkinaväelle on tarjolla jokaisena markkinapäivänä myös Duo Nerg & Nivalan esittämä tulishow. Lumoavat liekit, hyvää musiikkia ja tyylikäs kaksikko - suosittelen!






Tulesta on puhuttu meillä viime viikkoina paljon, koska saunarakennuksen takka pitäisi valita. Jonkinlainen kamiina sinne on todennäköisesti tulossa. Päätalossa on perinteinen kakluuni ja puuhella, ja näillä molemmilla on sama ongelma: tuleen ei pysty tuijottamaan.

Saunalle olisi tarkoitus laittaa jotain läpinäkyvämpää. Minusta avotakka olisi ihana, mutta se olisi lämpötaloudellisesti silkkaa hulluutta ja täten hylätty vaihtoehto.

 Kuvat: Jotul (klik)

Harmiksemme olemme todenneet, että kotimaisilla valmistajilla ei tunnu olevan valikoimissaan kauniita valurautaisia kamiinoita. Nuo kuvan takat ovat norjalaisen Jotulin, jonka valikoimassa on monta hyvää vaihtoehtoa. Miten ne muut Pohjoismaat ovatkin aina vaan meitä edellä näissä muotoiluasioissa...

Minusta nuo alarivin vanhahtavan tyyliset kamiinat ovat kauniita, mutta miehen mielestä ne näyttävät "liian brittiläiseltä". Saunatuvan sisustuksesta tulee tavallaan aika moderni, kun kattokin on auki harjalle asti, joten minusta sinne olisi kivaa saada myös jotain vanhaa fiilistä. Jos miettii tuleen tuijottamista, niin ylärivi on parempi. Mihis te tykkäisitte tuijotella?

tiistai 25. marraskuuta 2014

Tonttuilua



- Äiti, äiti, voitko kuvitella, meillä oli koulussa koe, ja siinä piti laittaa, että tontut ovat satuolentoja, vaikka niitä on oikeasti olemassa. 

- No, tontut taitavat olla sellaisia, että osa uskoo niihin ja osa ei.

- Opettaja ei taida uskoa, vaikka niitä on!


Juu-u, meillä on pieni tonttukriisi päällä. Lapsi on ihmeissään, kun koulussa luetaan tontut satuolennoiksi, ja äiti on ihmeissään, kun yhteiskunta tällä tavalla nakertaa pienen ihmisen lapsekkuutta ja äidin hyvin toimivaa motivaatiolausetta. Tontut katselevat!

En suostu uskomaan, että tonttuihin uskominen olisi merkittävä ongelma, joka on syytä kitkeä johonkin tiettyyn ikään mennessä. Hyvänen aika, nehän ovat vain tonttuja! Ja saa kai sitä aikuisetkin tonttuihin uskoa, jos haluavat. Kyllähän sitä paljon erikoisempiinkin olentoihin uskotaan.

Itse en taida uskoa tonttuihin, mutta muutamaan jouluiseen asiaan uskon.


Uskon siihen, että partiolaisten adventtikalenteri on paras joulukalenteri. Perustelut: Ekan luukun saa avata jo marraskuussa ensimmäisenä adventtina. Lisäksi monen numeron kohdalla tietää jo etukäteen, mitä luukusta tulee, mikä tuo mukavaa turvallisuuden tunnetta.


Uskon myös siihen, että jouluvaloilla on monia positiivisia vaikutuksia. Meidän ekat jouluvalot laitoin keittiön avohyllyyn. Jouluvalot antavat kaunista valoa, luovat tunnelmaa, patistavat siivoamaan. Ja muistuttavat siitä, että ensi kuussa päivä alkaa jälleen pidetä ja valo palata.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Iso-Puolalan joulua



Joulun lähestyminen aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta on tosi kivaa saada juhlaa ja valoa pimeään vuodenaikaan ja toisaalta ahdistaa kaikki hössötys ja kilke.

Lauantaina Turussa oli joulukadun avajaiset. Menneellä viikolla alkoi myös Iso-Puolalan (rakennus yläkuvassa) joulukausi. Iso-Puolala on Rakennusperinteen Ystävät ry:n majapaikka Turun ydinkeskustassa. Piparkakkuversio talosta näyttää tältä:  


Iso-Puolala on rakennettu 1770-luvulla. Näissä kuvissa talon ikä ei näy niin hyvin, mutta poiketkaa talossa. Siellä on täydellisen rauhallinen tunnelma. Alkuperäisten tummuneiden kattoparrujen alla glögiä juodessa joulu ja stressi eivät kuulu samaan hetkeen.



Iso-Puolalan joulupuodissa on myynnissä todella kauniita joulukoristeita ja pientavaraa. Vielä en ostanut mitään, mutta aion mennä puotiin uudestaan. Esimerkiksi nuo vanhoista nuoteista taitellut tähdet olivat tosi kauniita.



Joulupuoti ja kahvitupa ovat avoinna 14.12. asti torstaisin klo 16-19 ja viikonloppuisin klo 12-16. Voisin vannoa, ettette tule pettymään, jos poikkeatte puotiin. Jouluisten asioiden lisäksi Iso-Puolalassa on paljon perinnerakentamiseen liittyvää tietoa, kirjoja ja välineitä.

Iso-Puolalan jälkeen menimme joulukadun hulinoihin. Väkeä oli paljon, Stockan jouluikkunan edessä ängettiin toppahousut kahisten, äänentoisto takkuili, ja pukki tuli autolla. Toisaalta ihan kamalaa ja toisaalta mukavaa. Kerrankin kävelykatu oli lauantai-iltana täynnä kävelijöitä. Muksu oli ihmeissään, kun kaksi tonttua oli päässyt pukin auton takaluukkuun. (Meidän 7-vuotias uskoo edelleen pukkiin, joskin hyvin sujuvasti pukkipuheen rinnalla kulkee myös tieto lahjojen ostamisesta.)


Nyt sitten kohti joulua, omia asenteita ja toiveita puntaroiden. Toivon etten paineistaisi liikaa, mutta haluan kuitenkin viettää monta mukavaa glögihetkeä perheen ja ystävien kanssa. Eivätkä ne hetket tule, jollei vähän käy kalenterisulkeisia ja laita tähtitorttuja uuniin. Toivon löytäväni saajilleen sopivat joululahjat, joiden viehätys kestää joulun yli. 

Toivon, että jokiranta pysyy jouluun kevääseen asti näin kauniina.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Sauna esipunaisessa asussaan


Mies meinasi, että saunan ulkolaudoituksen tekemiseen menisi viikko tai pari, mutta siihen meni kaksi päivää! Timpurimme on kyllä ripeäotteinen työmies. Hän ja apulainen pätkivät ja nakuttivat laudat seinään alkuviikolla.

Talvea vasten laudat oli fiksua ostaa pohjamaalattuna, koska käsittelemätön lauta olisi todennäköisesti saanut homepilkutuksen ennen ensi kesän maalausilmoja. Lopullisen maalipinnan lisäksi julkisivuun tulee vielä rimat, jotka laitetaan lautojen saumakohtien päälle.



Seuraavaksi odottelemme ikkunoita. Niiden pitäisi matkata marraskuussa puusepältä maalaukseen ja lasitukseen. Elättelen toivetta, että ehtisin itsekin katsomaan ikkunoiden viimeistelyä. Valitsemamme puusepänverstas ei käytä ollenkaan pellavaöljymaaleja (syystäkin, miettii skeptinen...), joten ikkunoiden lasitus ja maalaus tehdään toisella pellavaöljymaalin käyttöön tottuneella pajalla. Mietin varmaan viisi kertaa päivässä, että mitä jos ikkunat ovatkin väärän kokoiset!? Saunan ulko-ovet meillä on jo, mutta ne ovat käsittelemättömät. Viikonloppuna pitäisi järjestää kellariin tilaa, jotta voisimme maalata ne. 

Pihamaa on aikamoisen kaaoksen vallassa... Aika paljon pitäisi sataa lunta, että näyttäisi siistiltä.


Koskakohan tuonne pääsee saunomaan? Nyt veikkaisin, että aikaisintaan hiihtoloman tienoilla ja viimeistään juhannuksena. Kiuas on tosin vielä hankkimatta :)