torstai 6. helmikuuta 2014

Hillitöntä potemista / jokapäiväinen elämämme




Kuluneen viikon edistysaskeleet kotirintamalla ovat pieniä. Yläkerran Johnson Brothers –veski on edelleen loppusilausta vailla. Jatkuvasti keskusteluissa pyörivä laajennusasiakaan ei ole erityisemmin hahmottunut, mutta ensi maanantaina saamme jälleen uuden arkkitehdin vierailulle. Arkkitehdin valitseminen on osoittautunut hankalaksi, kun emme oikein osaa päättää, millaisen laajennuksen haluamme, eivätkä arkkitehdit halua kovin seikkaperäisesti esitellä omia visioitaan ennen toimeksiantoa.

Makkarissa on tapahtunut sentään sen verran edistystä, että yöpöytälöytöni pääsi tositoimiin. Kyllä, se on entisessä ulkoasussaan. En ainakaan vielä sutinut maalia. Ehkä se on hyvä näin?


Yöpöydällä on joulupukin tuomia kirjoja. Voisin sanoa niistä pari sanaa, josko joku on jo omat joululahjansa lukenut.

Kuolema Ehtoolehdossa Suosittelen ehdottomasti! Teos käsittelee vanhustenhoitoa, elämän ehtoopuolta, raitiovaunulinjoja, Helsingin arkkitehtuuria, hämärähommia ja paljon muutakin. Saattaa kuulostaa vähän oudolta sekoitukselta, mutta kirja on oikein koukuttava, sujuva, hauska ja ajatuksia herättävä. Kirjassa on paljon pisteliäitä ja osuvia huomioita yhteiskunnastamme, jota toisinaan myös hyvinvointiyhteiskunnaksi kutsutaan…

Sunset Park Tämä oli ensimmäinen Paul Austerin teos, jonka luin. Tykkäsin kovasti. Kirja edustaa lajityyppiä hillitöntä potemista. Henkilögalleria oli täynnä itseään etsiviä tyyppejä, joilla oli ongelmallinen isäsuhde tai äitisuhde tai sisarsuhde tai parisuhde tai seksisuhde tai ylipäätään suhde elämään. Ongelmia oli sen verran monenlaisia, että eiköhän jokainen lukija löydä samaistumispintaa. (Olipa kirjassa myös vanha talo ja ongelmallinen suhde siihenkin!)

Talvipäiväkirja Tämä oli toinen Paul Austerin teos, jonka luin. Tai siis yritin lukea, mutta jätin kesken. Talvipäiväkirja on jonkinlainen omaelämäkerta, jossa Auster kertoo tosi sekaisesti elämästään. Alku oli niin räpeltävää ajatusvirtaa, että annoin periksi. En jaksanut lukea kuusikymppisen miehen muisteloita siitä, kuinka hän oli viisivuotiaana nähnyt peniksessään palomiehen kypärän muodon ja haaveillut palomiehen urasta. Letku ja kaikki. (Päätin silti edelleen pitää Sunset Parkista.)

Jokapäiväinen elämämme Finlandia-voittajat ovat kai aina jollain mittarilla hyviä tai vähintäänkin joulupukin suosimia. En osaa sanoa tästä vielä mitään, koska kirja on kesken. Minulla on suomeksi huono nimimuisti ja venäjäksi vielä huonompi nimimuisti, joten jouduin aluksi pinnistelemään aika paljon saadakseni henkilöt ojennukseen. Mielenkiinnolla odotan, millaisiin tunnelmiin kirja vielä vie.

Ja nythän se taas vie. Öitä!

8 kommenttia:

  1. Mulla on jäänyt parikin Austeria kesken ja sit taas joku on vienyt mukanaan. Tämän vuoden Finlandia myös kesken. Mä en oo päässyt vieläkään yli viimevuotisesta. Se oli niin HYVÄ!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aika pitkään sitä mieltä, ettei kirjaa saa jättää kesken. Nykyään ajattelen, että hyvin kirjoja on niin paljon, ettei huonoihin kannata käyttää aikaa.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No on kyl aika hyvä. Sattumalta oli ruskeasävyinen pussilakanakin. Vähän synkältä ehkä näyttää kokonaisuus. Jotain keväisempää liinavaatetta tekis mieli... Haluaisin vaaleansiniset pellavalakanat, mutta en ole löytänyt sellaisia kuin Balmuirilta, ja ne ovat liian hintavat.

      Poista
  3. Kiva lukea kirja-arvioita. Luin vastikään Hirvisaaren kirjan Me, keisarinna. Siinä oli listattu kirjan lopussa henkilögalleria ja myös päähenkilöiden sukupuu. Täytyy sanoa, että se helpotti lukemista oleellisesti. Venäläisissä kirjoissa samaa henkilöä voidaan kutsua nimen eri muodoilla ja ennenkuin pääsee jyvälle kenestä on puhe saattaa välillä turhautua. Joskus joutuu ehkä jopa palaamaan aiemmin lukemaansa.
    Loppua kohti kirjan Jokapäiväinen elämämme lukeminen kuitenkin helpottuu. Voisin omalta osaltani kyllä suositella monille kirjoilijoille henkilögallerian listaamista kirjaan - tai siis ainakin niille kirjailijoille, jotka kirjoittavat venäläisistä.
    T. mummu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Listaus olisi tosiaan hyvä! Mahtavatko kirjailijat ajatella, että tietty "vaikeus" kuuluu lukukokemukseen, en tiedä. Mieluusti jättäisin kuitenkin henkilörämpimisen väliin ja miettisin kirjan muita sanomia.

      Poista
  4. Yöpöytä on kaunis noin ja kirja-arviot kiinnostavia! Pääsit myös haasteketjun osaseksi, tuu kurkkaan blogistani...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaste otettu (huojentuneena) vastaan. Sitä kotityöhommaa en olisi tehnyt :D

      Poista