sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Viikonlopun armopalat


Olen sellaisessa työssä, jota tehdään arkena ja pyhänä. Itselläni on vähän viikonloppuvuoroja, mutta tämän viikonlopun olin töissä. Semisti ahdisti. Kun muu perhe on vapaalla, tuntuu tylsältä lähteä töihin. Toisaalta lähteminen on viikonloppuisin teknisenä suorituksena helppo, kun yleinen eteishässäkkä ja muistilistat puuttuvat. Ehdimme kuitenkin syödä aamiaista yhdessä, mikä on aina yhtä kivaa. Omppulassa asuu aamuvirkkuja, joilla on kova nälkä aamuisin.


Mukavien aamujen lisäksi ehdin nähdä iltojen viimeiset auringonsäteet. Kiersin tänään tiluksia pihaa ja totesin, että ensimmäiset tulppaanit ovat auenneet. Taitaa olla niin, että aika pian alkaa myös omenapuiden kukinta.


Viikonlopputöiden jälkeen on luvassa arkivapaita. To do -listalla on kaikkea hauskaa, mutta myös armotonta menoa: siivouspäivä. Minkä viikonloppuna väliin jättää, sen edestään arkena löytää.

4 kommenttia:

  1. Arkivapaissa on oma viehätyksensä. Itse tykkään, että on ihan ok, jos töitä on lauantaina - jäljellä on vielä lauantai-ilta ja sunnuntai - mutta että molemmat päivät olisi töissä… :(( Nauti nyt ansaituista vapaistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkivapaissa on tosiaan ihan oma tunnelmansa. Erilainen vapaus :)

      Poista
  2. Meillä mies on töissä suunnilleen joka toisena viikonloppuna ja on se kyllä kurjaa kotiinjäävienkin kannalta, että toinen menee töihin. Kaikki päivät muistuttaa toisiaan eikä viikonloput tunnu viikonlopuilta. Mutta oma työ sentään tapahtuu lähinnä arkisin, mikä saa vähän muistamaan, mikä päivä milloinkin on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuorotyössä on tietysti se hyvä puoli, että tulee arkisinkin vapaita, ja jos on lapsia, arkivapaat helpottavat eloa. Mutta kyllä siltikin pidän enemmän siitä, että vapaillaan samaan aikaan. Minulla on tosi harvoin viikonlopputöitä, paljon harvemmin kuin miehelläsi. Voin kuvitella, että tuollainen määrä viikonlopputöitä on rankkaa kaikille.

      Poista