keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Rakennusperintöä tuhoamassa ja säilömässä


Söpö vanha ulkorakennuksemme alkaa olla aika raadon näköinen. Kattohuopa, ikkunat ja ovet ovat nyt poissa, ja ulkolaudoituksen purkaminen on parhaillaan käynnissä. Hyvät laudat nappaamme talteen tulevia projekteja varten, huonot lajittelemme polttopuihin ja kaatopaikkatavaraan.

Rakennus on osoittautunut monin paikoin umpilahoksi ja korjauskelvottomaksi, mikä on hyvä asia. Tuntuisi hirveältä purkaa hyväkuntoista lähes sata vuotta vanhaa taloa. Ja tuntuuhan se nytkin ikävältä. Revimme alas rakennusta, jota kaikki edelliset omistajat ovat korjailleet ja pitäneet pystyssä.

Lohtua ja jonkinlaisen oikeutuksen tunnetta saan siitä, että turkulainen "perinnetaloguru" Teuvo Ranki kävi meillä ja totesi talon rakennusperintöarvon vähäiseksi. Myöskään museovirasto ei älähtänyt, kun purkulupaan pyydettiin lausuntoa.


Purkutöiden edistyessä talo muuttuu koko ajan hatarammaksi. Vintillä näyttää tältä:


Rakensimme ulkorakennuksessa olleille tavaroille väliaikaisen pressukatoksen. Sinne pääsivät säilöön myös irrotetut ikkunat ja ovet. Niitä on tallessa päärakennuksenkin vanhojen remonttien jäljiltä. Tavaraa on niin paljon, että voimme kohta perustaa rakennusapteekin...


Vaikka purkaminen onkin vähän haikeamielistä hommaa, se on parhaimmillaan myös hauskaa. Esimerkiksi silloin, kun tyhjennyshommiin saapuu joukko ystäviä.


Ja mitä me teimme kantopuuhien jälkeen? No haimme tietysti netistä jumppavideoita. Kepit marttailimme haravista, joita oli aivan tolkuton määrä ulkorakennuksen uumenissa.

Tämmöstä tää on, keski-ikää lähestyvien purku- ja säilöntähommat ;)

6 kommenttia:

  1. No on teillä kyllä aikamoinen varasto rakennusosia siellä, huh. Meillä on ihan sama tilanne erittäin todennäköisesti edessä. Suurin osa pitää vanhasta venevajasta ilmeisesti purkaa/vaihtaa, joten paljoakaan ei ainakaan alkuperäistä jää jäljelle. Pääasia on kuitenkin, että rakennuskanta palvelee tarkoitustaan ja jos ei enää palvele, pitää vetää johtopäätökset. Umpilahojen palvonta ei vaan palvele ketään tai mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman haaveilen sellaisesta, että ikkunoista saisi tehtyä kasvihuoneen. Mutta se ei taida olla ihan tämän kesän projekti.

      Johtopäätösten vetäminen oli ihan helppoa, mutta kun omin kätösin repii taloa, niin hieman puolirikollinen olo tulee väkisin...

      Poista
  2. Kaikkea ei voi säästää. Jonkin aika tulee aina täyteen :) Oma rakennusapteekki on ihan parasta. Kun jotain tarvitsee, sen voi usein hakea omasta varastosta.

    Voi kun meilläkin saataisiin purettua se karsea kiesitallin raato, mutta ei tänä vuonna ehditä. Siihen tarvitaan varmaan hieman apuakin. Isot hirret eivät yksin liiku ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirsitalon purkaminen onkin varmaan paljon haastavampaa. Tuossa meidän mörskässä on vain hapero laudoitus ja harvakseltaan seisovat runkopuut. Enempi taitaa ongelmana olla se, että paljonko uskaltaa ottaa ennen kuin romahtaa.

      Poista
  3. Hyvältä näyttää! Ja kuinka nautinnollinen tuo edellinen postaus kaikkineen, minussa asuu kaipaus meren äärelle ja kaikki ajatukset sinne muuttamisesta oli säälittävän tuttuja. Onneksi lähdemme huomenna mökille, suuren järven rantaan, sielläkin olen hirmuisen onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta se sinilevä :( Jestas missä kunnossa Saaristomeri on...

      Poista