sunnuntai 31. elokuuta 2014

Heippa kesä! (Naantali huokaisee helpotuksesta)


Heitimme viikonloppuna hyvästit kuluneelle kesälle. Sitä ei tehty ohimennen sokkelin tasoituspuuhissa, vaan kunnolla Naantalissa. Naantali on varmasti yksi Suomen kauneimmista kesäkaupungeista, mutta kun asuu naapurikunnassa, se jää "liian lyhyen välimatkan" -ansaan. Paattimme kotisatamasta on muutaman tunnin matka Naantalin vierasvenesatamaan, joten tuntuu hassulta mennä sinne. Mutta nyt menimme. Mukana olivat hyvät ystävät ja liput Tuure Kilpeläisen keikalle.



Kesän viimeinen antoi parastaan: ei satanut! Patsastelimme ennen keikkaa rannan ravintolat läpi ja päädyimme pitsalle. Italian lahja maailmalle ei pettänyt tälläkään kertaa.




Päivällisen jälkeen menimme kuuntelemaan Kilpeläistä. Vieressäni jammasi koko keikan ajan hyväntuulinen ja hyvin päihtynyt seniorimies. Olisiko ollut 60-70-vuotias? Hän lauloi ja fiilisteli bändin mukana. Muutenkin yleisön keksi-ikä oli tukevasti yli keski-ikäisyyden. Hetken jaksoin pohtia, olenko ajautunut aivan väärään viiteryhmään. Sitten hilpeä setä väläytti hymyään ja jatkoi jorailua, ja päätin, että tämä oli juuri passeli viiteryhmä. Kun olen tuplasti vanhempi kuin nyt, haluan mennä (remonttipuuhien ohessa) keikoille ja tuntea musiikin rytmin varpaista päälakeen.

Öiset seikkailut huuhdottiin aamulla mehulla ja myslillä. (Jokaisen keikan jälkeinen pakollinen lausekin lausuttiin: pitäisi käydä useammin kuuntelemassa live-musaa.) Kesäkauden turvottamat sorsat äkkäsivät tarjoilut ja parkkeerasivat paatin viereen. Ampiaiset sen sijaan pörisivät suoraan lautasille. No, kohta syksy on niin pitkällä, että kodittomien ampiaisten tarina loppuu. Olkoot nyt vielä hetken turhautuneita ja ärsyttäviä.



Kun Naantaliin menee, on tietysti pakko katsella myös taloja - nehän ovat koko kaupungin juju. Kaupungin rakennuskannasta voi lukea lisää täältä. Kujat olivat tyhjiä, ja moni kesäkahvila oli jo sulkenut ovensa. Kaupungin asukkaat saivat taas huristella rauhassa polkupyörillä ja ulkoiluttaa koiriaan, kun lapsiperheet ja aasialaiset olivat poissa.





Naantali taitaa huokaista helpotuksesta kesän mentyä. Itse voisin elää helposti ainaista kesää, mutta tyydyn kohtalooni ja elämään villasukissa. 

Tervetuloa syyskuu!

8 kommenttia:

  1. Kävin viime talvena Naantalissa kuvaamassa kauniita vuorilaudoituksia meille malliksi. Talvella Naantali oli kyllä aika tyhjä, mutta ravintolassa ruoka hyvää ja tunnelma kaupungissa hieno.

    Me oltiin tänä viikonloppuna veneellä Elisaaressa ja livekeikalla Scolassa juhlimassa muinaistulien yötä, oli hauskaa pitkästä aikaa olla aikuisporukalla viettämässä iltaa ja nyt kun katson noita sinun pizzakuviasi, niin tekisi kyllä nyt hyvää oikein suolainen pizza ja lasi hyvää punaviiniä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas samanlainen setti :) Meillä on paha (tai onko se edes paha?) tapa tissutella talvikaudella punkkua. Lasillinen punkkua lämmittää mukavasti. Torppa alkaa taas olla niin viileä, että villasukkien lisäksi taitaa olla hanapakkauksen aika :D

      Poista
  2. Ihanat kuvat, jotka nostavat suorastaan matkakuumeen! Naantali tuntuu monesti siltä, kuin olisi ulkomailla, erityisesti tuo rantabulevardi.:) Mäkin olisin halunnut kesällä kuuntelemaan Tuurea, kun olen vasta hiljattain alkanut ymmärtää hänen musiikkinsa päälle. Ehkä ensi kesänä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kun löytyy muitakin Tuuresta pitäviä! Keikalla mietin sitäkin, kuinka monella tavalla voi mies sanoittaa elämäänsä. Nyt kun Cheek on niin pinnalla, sitä kuulee pakostakin hänen ongelmistaan (99 on ämmii) ja rakkauden kaipuustaan. Tuuren sanoissa miehen maailmaan tuntuu mahtuvan niiiiiin paljon enemmän nyansseja :)

      Poista
  3. Lapsuuteni kotikaupunki, oih… :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko? No koskas muutat takaisin? Kokemukseni mukaan varsinaissuomalaiset muuttavat aina jossain kohtaa takaisin kotikaupunkiinsa tai ainakin naapurikuntaan ;)

      Poista
  4. Aivan ihania kuia Naantalista. Niin olen samaa mieltä,että liian vähän tulee käytyä Naantalissa. Suvi, Sunun kerrontasi on niin mielyttävää, rentoa,kaunista ja toden tuntuista, että ihan tuntee miltei kulkevan mukanasi, kun lukee blogiasi. Älä vaan koskaan lopeta pitämästä blogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kivasti sanottu!

      Blogin ideana on taltioida tätä meidän remppa-aikaa, ja nyt näyttää kyllä siltä, että en ole lopettamassa :D

      Poista