maanantai 29. syyskuuta 2014

Auringon alla



Millainen viikonloppu!

Sellainen, että perjantaina aamulla saunarakennuksen huopakatto tuli valmiiksi. Päivällä ja illalla puolestaan jännitettiin ja juhlittiin rakkaan ystävän väitöstä. Kaikki sujui niin pätevästi, luontevasti ja rennosti, etten olisi voinut hienompaa huipennusta toivoa ystäväni uurastukselle.

Lauantaina kävimme katsomassa, millaisen talon kaveripariskunta oli ostanut. Ja sellainenhan se oli, että muovimattojen alta löytyivät hyväkuntoiset lautalattiat, ja puutarha rehotti herukkapensaita ja omenapuita.

Sunnuntaina laskimme paatin vesille viimeistä kertaa ennen nostoa. Sää oli parempi kuin monena juhannuksena, ja saaressa paistuivat purjehduskauden ekat ja vikat ja täydelliset nuotiolätyt. Sellainenkin geokätkö, joka oli aiemmin jäänyt piiloon, löytyi. 












Nyt on sellainen olo, että KIITOS. Jos oli syyskuu lempeä rakentajalle, tämä viikonloppu oli melkoinen loppuhuipennus hienolle kuulle. Sanon "tämä viikonloppu", koska tälle maanantaille osui arkivapaa. Sekin vielä!

Ulkoa kuuluu jo sahan ääni: tuulensuojalevyt ovat kohta paikoillaan. Nyt vedän saappaat jalkaan ja lähden keräämään viimeiset omput.

11 kommenttia:

  1. Voi miten ihanat kuvat ja ihana kerronta. Me Hannun kanssa koetimme myös sukeltaa geokätköilyn maailmaan, mutta huono englanninkielen taitomme vesitti koko jutun :-( . Olemme löytäneet kuitenkin yhden kätkön Angelniemen kirkolta :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta eikös sen kompassinuolen kanssa löydä perille ilman kielitaitoakin? Ootteko ladanneet kännykkään sen?

      Poista
    2. Ei olla. Siinä rekisteröinnissä ja sen jälkeisessä toiminnassa tuli ongelmia. Olemme siis rekisteröityneet hakijoita,mutta nyt en enää edes muista tunnuksiani :-( . Puhutaan tästä,kun tavataan, jos vaikka aukeisi minullekin paremmin. Ajatuksena se oli minusta niin houkuttelevaa. Tiedän myös, että Kokkilan rannassa on kätkö,mutta sitä en ole löytänyt.

      Poista
  2. Ihanat kuvat ja onhan se ihan toista tuollaisen viikonlopun jälkeen mennä töihin latautuneena.:) Kaiken lisäksi, kun sen tekee vasta tiistaina, niin sehän on melkein puolessa välissä viikkoa.;) Toivotaan yhtä lempeää lokakuuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin nyt säästiedostus lupailee tosi lempeää jatkoa :) Olisikin hyvä, jos saisimme sen verran maalattua ulkorakennusta, että rännit voisi laittaa paikoilleen.

      Poista
  3. IIKS, kun ihan pakahdun tämän postauksen onnellisuudesta. Voi että miten onnekkaita olette. Ehkä olet huomannut, että kun kuvaan astuu pienikin pyrähdys purjehdusta, olen myyty. Toivon kovasti, että meillä jossain vaiheessa olisi samanlainen tilanne yhdistää rakennus ja purjehdus. Ja uskonkin, sitten joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, aikamoisia myönnytyksiä on tehty purjehduksen tappioksi... Eipä ole kovin montaa yötä tänä vuonna paatissa nukuttu. Siksi onkin niin onni tuo kimppavene :) Mutta viiden vuoden päästä on varmasti taas ihan eri tavalla mahdollisuuksia olla merellä.

      Niin ja joo - olen huomannut ;)

      Poista
  4. Voiko parempaa olla. Vene, vesiluonto, ihana ilma ja nuotioletut :) Oi teitä onnellisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesiluonto! Ihana sana! Enkä kyllä keksi, mikä olisi juuri tuolla hetkellä voinut olla parempaa. Unohdin muuten mainita erikseen, että omenahillo oli tietysti omin kätösin tehty ;) Sekin oli tosi hyvää!

      Poista
  5. Voi kääk, miten upetaa. Olen haaveillut syksyn viimeisestä veneretkestä, mutta taitaa jäädä tekemättä. Ensi viikolla pöndelle tulee David Brown, joten saaristomatkailu siirtynee ensi kesään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan sitä mennä vaikka vain tunniksi tai kahdeksi. Eväsretki niemen nokkaan - ei kannata nukkua sen ohi ;)

      Poista