perjantai 10. lokakuuta 2014

Happivajetta savikasassa



Hyvää tai ainakin siedettävää perjantaita Omppulasta!

Täällä on tällä viikolla elelty vuoristoratamaisissa fiiliksissä. Pihassa on jyllännyt kaivinkone, ja olen liukastellut välillä paitsi savisella maalla myös hermoheikkouden partaalla. Työmiehet puhuvat sanoilla kuten  
riittämätön kaato,
saadaanko korko,  
kalliiksi tulee,
lisää pumppaamoita. 

Minä yritän olla zen, mutta vaikeelta tuntuu. Eniten riepoo se, etten ymmärrä täydellisesti tätä työvaiheitta. Nyt siis laitetaan uuden ulkorakennuksen viemäri- ja vesiputkia kuntoon, mutta monen sorttista ongelmaa vaikuttaisi matkaan mahtuvan. Putkilinjat kulkevat päätalon vierustaa, ja sisällä ollessa jännittää, kellahtaako koko torppa nurin, kun nitinää ja natinaa kuuluu vähän sieltä ja täältä. Ulkopuolella puolestaan kuulee tuota ammattikieltä.

Yritän olla ihan, että
Hyväksy se, mitä ei voi muuttaa.
Mikä ei tapa, se vahvistaa. 
Ommmmm. Ommmmm.

Mutku mutku! Minä olen se tyyppi, jolla on tapana olla perillä asioista. Olen suorastaan asioista perillä olemisen ammattilainen! Ja nyt joudun kärvistelemään tilanteessa, jossa taannun nielemään jatkokysymykset, mulkoilemaan epäuskoisesti ja piinaamaan miestäni sekavilla lauseilla, joissa vaadin selityksiä.

Tämän tilanteen ja työvaiheen pelastus on se, että mieheni on universumin pitkähermoisin tyyppi. Siis oikeasti on. Hänen hermonsa eivät petä koskaan ikinä missään. Ette ehkä usko, mutta se on totta. Kun minä kuumakalleilen, hän sanoo asioita kuten

No sitten vain tehdään vähän eri tavalla.
No sehän on vain puolen päivän lisätyö.
Hyvin se menee.

Ja sitten seuraava päivänä kaikki voikin olla ihan toisin.
Ei tässä mitään ylimääräisiä pumppuja tarvita.
Kulmaa tulee ainakin viisi prosenttia.

Ja sitä seuraavalla hetkellä käsissä on taas jokin uusi ongelma. Kuten esimerkiksi sellainen, ettei kaivurikuskin apumies tunnu tietävän, miten päin lapiota pidetään kädessä.

Kaipa tuo monttu vielä iloksi muuttuu.

Tämäkin vielä: savea on läjitetty myös talon toiselle seinustalle. Siis sille seinälle, missä kasvavat pionit. En tajunnut, että niin kävisi. En tiedä, selviävätkö ne hengissä siihen asti, että savikasat nostetaan pois.

8 kommenttia:

  1. Toivottavasti teidän torppanne nitisee pelkkää vahvuuttaan ja pysyy pystyssä, vaikka vierestä kaivetaankin. Voin vahvistaa epäilijöille, että miehesi kyllä todella on pitkähermoisuuden perikuva :-)
    Tsemppiä syksyyn! t. Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös hirsitaloja markkinoida Japanissakin lupaamalla kestävyyttä maanjäristysten varalle? Olen pyrkinyt ajattelemaan sitä. Huojuu ja natisee, mutta palaa ennalleen.

      Poista
  2. Auts, kuulostaa aika sietämättömältä tilanteelta toisen asioista aina perillä olevan korviin ;) Itsellä palaa käpy herkästi varsinkin silloin, jos asiat eivät ETENE niin kuin oli suunniteltu tai ollenkaan. Vanhan talon omistaminen on kyllä hyvä kasvun paikka, tsemppiä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kasvun paikka! Huomaan kyllä jo nyt, vuoden asumisen jälkeen, että olen kasvattanut epätietoisuuden sietokykyä. Ja kyllä, viivästykset aikataulussa ne vasta kasvattavia ovatkin ;)

      Poista
  3. Eiköhän pahin ole jo ohi nyt, kun viikonloppu on alkamassa?
    t. mummu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossahan tuo kaivuri edelleen nököttää pihassa... Kaivuri + apumies + alv = noin tonnin lasku per päivä, joten aika paljon ekstraa tulee pienestäkin säätämisestä... No, josko ensi viikolla olisi sutjakkaampaa menoa.

      Poista
  4. Hö! mihin se aiempi kommentti hävisi?

    No mutta että; voi ei! Lohduttaisin jos osaisin, mutta kun en ymmärrä. Toivottavasti typerä työvaihe loppuu kohta ja pionisi selviävät!

    Ja minua on siunattu sitten varmaan universumin toiseksi pitkähermoisimmimmalla aviomiehellä - ei hermostu hän, ei, koskaan, ikina tai mistään. Mutta sitten olen minä, joka tasaan tilejä tämän asian suhteen - säilyy tasapaino. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä sai hymyilemään tämä kommentti. Olisipa hauskaa, jos universumi tarjoaisi tavan jakaa nuo pitkähermoisuuden mitalipaikat :D Onhan se remonttiajan lisäksi arjen sujuvuudenkin kannalta kiva, että löytyy tasapaino talosta!

      Poista