sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Iso-Puolalan joulua



Joulun lähestyminen aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta on tosi kivaa saada juhlaa ja valoa pimeään vuodenaikaan ja toisaalta ahdistaa kaikki hössötys ja kilke.

Lauantaina Turussa oli joulukadun avajaiset. Menneellä viikolla alkoi myös Iso-Puolalan (rakennus yläkuvassa) joulukausi. Iso-Puolala on Rakennusperinteen Ystävät ry:n majapaikka Turun ydinkeskustassa. Piparkakkuversio talosta näyttää tältä:  


Iso-Puolala on rakennettu 1770-luvulla. Näissä kuvissa talon ikä ei näy niin hyvin, mutta poiketkaa talossa. Siellä on täydellisen rauhallinen tunnelma. Alkuperäisten tummuneiden kattoparrujen alla glögiä juodessa joulu ja stressi eivät kuulu samaan hetkeen.



Iso-Puolalan joulupuodissa on myynnissä todella kauniita joulukoristeita ja pientavaraa. Vielä en ostanut mitään, mutta aion mennä puotiin uudestaan. Esimerkiksi nuo vanhoista nuoteista taitellut tähdet olivat tosi kauniita.



Joulupuoti ja kahvitupa ovat avoinna 14.12. asti torstaisin klo 16-19 ja viikonloppuisin klo 12-16. Voisin vannoa, ettette tule pettymään, jos poikkeatte puotiin. Jouluisten asioiden lisäksi Iso-Puolalassa on paljon perinnerakentamiseen liittyvää tietoa, kirjoja ja välineitä.

Iso-Puolalan jälkeen menimme joulukadun hulinoihin. Väkeä oli paljon, Stockan jouluikkunan edessä ängettiin toppahousut kahisten, äänentoisto takkuili, ja pukki tuli autolla. Toisaalta ihan kamalaa ja toisaalta mukavaa. Kerrankin kävelykatu oli lauantai-iltana täynnä kävelijöitä. Muksu oli ihmeissään, kun kaksi tonttua oli päässyt pukin auton takaluukkuun. (Meidän 7-vuotias uskoo edelleen pukkiin, joskin hyvin sujuvasti pukkipuheen rinnalla kulkee myös tieto lahjojen ostamisesta.)


Nyt sitten kohti joulua, omia asenteita ja toiveita puntaroiden. Toivon etten paineistaisi liikaa, mutta haluan kuitenkin viettää monta mukavaa glögihetkeä perheen ja ystävien kanssa. Eivätkä ne hetket tule, jollei vähän käy kalenterisulkeisia ja laita tähtitorttuja uuniin. Toivon löytäväni saajilleen sopivat joululahjat, joiden viehätys kestää joulun yli. 

Toivon, että jokiranta pysyy jouluun kevääseen asti näin kauniina.

4 kommenttia:

  1. Onpa ihana kahvittelupaikka ja viimeinen kuva on ihan mielettömän hieno! Mäkin kävin ystäväni kanssa tänään kahvilla Lahden keskustassa olevassa kahvilassa, joka on viimeinen ja ainoa puutalo keskustassa. Yllättäin varakkaan omistajasuvun jäsenet haluavat purkaa tämänkin talon, jotta tilalle saataisiin persoonaton kerrostalo ja heille mukava summa tilille...Huokaus!

    Mutta hei, nautitaan joulusta, eikä oteta stressiä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu-u, kyllä täällä Turussakin osataan purkaa vanhaa. Rakennustehokkuus sekä voitot tässä ja nyt tuntuvat olevan monesti tärkeämpiä kuin historian tai monimuotoisuuden kunnioittaminen. Sitten matkustellaan muihin maihin ihastelemaan vanhoja taloja - varmaan myös nuo rikkaiden sukujen edustajat, joilla olisi mahdollisuus vaalia vanhaa edes ilman merkittävää tinkimistä omasta elintasosta.

      Poista
  2. Voi miten valtavan kauniin piparitalon olit löytänyt! Suloinen vuorilaudoitus, savupiiput ja kaikki, tuosta lähti ideoita poikimaan...kiitokset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :) Toivottavasti talostasi tulee hieno!

      Poista