maanantai 31. maaliskuuta 2014

Punaisen Pihlajan 11 kohdan haaste

 Kuva liittyy kohtaan 8.

Sain Punaisesta Pihlajasta (klik) haasteen, jossa on 11 kysymystä. Kiitokset Punaisen Pihlajan emännälle, joka puki kysymykset lauseen aloituksen muotoon. Jos ette muuten ole vielä kurkanneet hänen tupaansa, niin käykääs katsomassa. Älyttömän kauniisti remontoitu ja sisustettu vanha talo, jossa asustaa mukavalla tyylillä tarinoiva emäntä perheineen.

Ja tässä vastaukseni:

1. Tänään aloitin aamuni...
...miettimällä, mitä kello onkaan. Parhaiten aamusta jäi kuitenkin mieleen puolikkaan biisin mittainen yhteislauluhetki lapsen kanssa. Biisi oli Robinin Onnellinen. "Kun aamulla herään, mä tuntee voin sen, tää on kaunis päivä, mä oon onnellinen." Voiko olla mitään liikuttavampaa kuin eskarilainen laulamassa täydestä sydämestään tätä? Teki hyvää minullekin. Töissä on taas kaikenlaista raskasta meneillään, eikä ole aina ihan helppoa muistaa olevansa Onnellinen.

2. Ilahdun erityisesti..
...kun joku tulee kutsumatta kylään. Poikkeaa sunnuntaikävelyllä tai soittaa kauppareissulla piipahtavansa. Suunnittelemattomat kohtaamiset ovat aina jotenkin rentoja, hauskoja ja mutkattomia. Ei valmisteluja, ei odotuksia, ei siivouspanikointia, mutta sitäkin enemmän spontaania iloa. Tiedostan kyllä, että osa ihmisistä inhoaa kutsumattomia vieraita, minkä vuoksi olen itse huono pistäytymään. Paradoksi. 

3. En voi sietää...
...monia asioita. Muutama esimerkki: Facebookin uhkailukiertokirjeet (Jos et sano välittäväsi vammaisista/minusta/koiranpennuista, olet kylmä ihminen, jota kohtaa tuhatvuotinen epäonni ja deletointi ystävälistalta...), liian pienet kahvikupit, palelevat varpaat, Voice of Finlandin överiksi mennyt tuotesijoittelupuhe, puutarhassa kaiken syövät kotilot, tuhoa tekevä ahneus, myöhästely, yhdys sana virheet. 

4. Minut saa nauramaan...
...melkein mikä tahansa! Elämä on päivittäin melko absurdia.

5. Pelkään..
...paljon, usein ja monia asioita. Onneksi opin koko ajan hallitsemaan ajatuksiani paremmin ja suursiivoilen nuppiani säännöllisesti. Pelko pois! 

6. Ihmettelen...
...joka päivä monta kertaa. Tänään ihmettelin sitä, että taas miljoonat ihmiset ovat pää pyörällä kellojen siirtämisen takia. Emmekö voisi yhteisellä päätöksellä lopettaa tämän kellonaikahulluuden?!

7. Häpeän..
...nykyään aika harvoin. Ikä on karsinut huomattavasti häpeän tunteita, vaikka mokailun määrä on pysynyt varmaankin aika vakiona.

8. Kesältä odotan...
...lämpöä, valoa, lomaa, rakennuspuuhia, merta, matkoja, kukkia, synttärijuhlia ja vaikka mitä muuta.

9. Seuraavana jouluna en taatusti..
...jätä siivoamista ja lahjojen ostoa jouluviikkoon. Aloitan jouluvalmistelut lokakuussa ja päätän marraskuussa. Ensimmäisen adventin jälkeen rauhoitan illat glögille ja joulumusiikille. (Kyllä, epäilen tämän toteutumista itsekin.) Mutta en taatusti lupaa olla hössöttämättä! Enkä lupaa lahjatonta joulua! Rakastan lahjojen ostamista.

10. Haaveilen..
...asioista Maslowin pyramidin huipulla. Olen onnekas: rakkautta, lämpöä ja ruokaa on jo riittävästi. Haaveilen talon remontin onnistumisesta, hyvin sujuvista kitaraläksyistä, puutarhasta, kasvihuoneesta ja muusta sellaisesta, joka vaatii lähinnä aikaa, kärsivällisyyttä ja rahaa. Haaveilen myös paremmasta maailmasta, kuten varmasti valtaosa ihmisistä tekee. Jotain yritän puuhastella sen maailman eteenkin.

11. En koskaan enää..
...mene kyyn lähelle ilman saappaita. Tämä tuli nyt mieleen, kun kevät on herättänyt käärmeet.


Tämä haaste on jo ollut niin monessa blogissa, etten haasta ketään erikseen. 
Haastan siis kaikki, joille haaste ei ole vielä kiertänyt :) 

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Case No 2106


Olen lähtökohtaisesti enemmän sisätilaihminen kuin ulkona eläjä, mutta jestas mitkä kelit! Aivan kuin superkalpea naamani olisi saanut häivähdyksen punaista pintaansa.

Viikonloppuun kuului myös pihan punaisen ulkohuonerakennuksen raivaamisen aloittaminen. Tästä talosta tulee todennäköisesti ensi kesänä palanen tuhottua rakennusperintöä. Rakennus on niin tolkuttoman huonossa kunnossa, että aiomme tehdä tilalle uuden samantapaisen.

Ulkohuonerakennuksessa on monenlaista tavaraa. Osa on aarteita ja osa silkkaa roskaa. Jämäpuutavarahuoneesta löytyi myös jotain siltä väliltä: vanhat matalat pukkijalat ja jonkinlaisen pakkauslaatikon yksi sivu.


Lahjoin lapsen rapsuttamaan maalia kanssani. Sen jälkeen vuorossa oli vesipesu syreenimajassa.

Näistä saisi hienon sohvapöydän, mutta emme oikeastaan tarvitse sohvapöytää. Ei mitään ideoita ois? Mitä me tehtäis näistä?


Ja miksi tuosta laatikon tekstistä tulee ensimmäisenä mieleen Elloksen sisustustyynyt? Ollaanko nostalgian ryöstöviljelyssä jo siinä pisteessä, että aidosti vanha näyttääkin tekovanhan kopiolta?

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Eedenistä pohjoiseen



Aika paljon oli kukkasia. Näin totesi leffaseurana ollut äitini, joka on vankkumaton hyötykasviviljelijä. Kävimme katsomassa Eedenistä pohjoiseen -elokuvan. Dokumentti kertoo lyhyesti sanottuna puutarhasta ja rakkaudesta. Elokuva on paitsi kukkaisa myös kaunis, koskettava ja hauska. Ja minulle itselleni todella ajankohtainen, koska edessä on ensimmäinen kevät omassa puutarhassa.

En tiedä puutarhoista oikein mitään, mutta suhtaudun asiaan levollisesti. Puutarhan kanssa voi kokeilla kaikenlaista tekemättä peruuttamatonta tuhoa. Ainakin haluan ajatella niin.

Tältä puutarhassa näytti tänään, kun patsastelin pihassa miehen isot talvisaappaat jalassa. Räntäinen takatalvi teki pihasta niin märän, että jalkojen alla tuntuu suolta. Toivottavasti kevät ja aurinko tulivat tällä kertaa pysyvästi.   



Nämä narsissit ja helmililjat laitoin ulos jo ennen takatalvea. Vaikuttaisi siltä, että ne selvisivät hengissä kovista yöpakkasista. Olen aina ajatellut, että nämä ovat kertakäyttöisiä kasveja, mutta ilmeisesti kukkineet narsissit ja helmililjat voi siirtää ruukusta maahan?


Tältä näyttää eteläseinustan kukkapenkki. Nämäkin vihreät vaikuttavat selvinneen pakkasista hengissä.


Syreenipensaiden kukintaa odotan innolla. Syreeni on ehdottomasti yksi lempikasveistani. 


Syksyllä maahan kaivamani kukkasipulit ovat ainakin osittain edelleen olemassa. Tässä penkissä on sen verran tonkimisjälkiä ja papanoita, että arvelen osan sipuleista päätyneen ravinnoksi.



Enimmäkseen pihalla näyttää kuitenkin tältä. Omenapuusavotta taitaa jatkua vielä pitkään. 

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Banaanilaatikko vaihtui uuteen vanhaan penkkiin


Karuselli pyörii taas! Olohuoneen sateenkaarikirjahylly sai siirron länsiseinustalle, jotta televisio saatiin pois banaanilaatikon päältä. (Jossa se on siis majaillut muutosta alkaen.)

Television alle löytyi anopin kätköistä vanha vaaleanvihreä penkki. Se on joskus ollut anopin lapsuudenkodin tuvassa, mutta hänellä ei ollut tarkkoja mielikuvia penkistä.

Olohuoneen punainen villamatto rullattiin odottamaan syksyä, ja tilalle tuli olohuoneen toisessa päässä aiemmin ollut vaaleampi villamatto.

Jatkojohtohässäkkä majailee vanhan pullokorin alla. Kirppistaulu seilasi vielä paikkaansa etsien, mutta penkin tullessa taloon sekin löysi seinänsä. Pitäisi miettiä myös muiden taulujen paikat... Haistan ketjureaktion.

Viikonloppu on tarjoillut myös toisen vihreän ilon. En tiedä sen nimeä, mutta se kukkii! Luulin ostaneeni pelkkää vihreää.


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kiitos Minna!

Kuvituskuvaa viikonlopun jälkeisestä vireystilasta

Blogissa on ollut hetken hiljaisempaa, koska tosielämä on ollut poikkeuksellisen äänekästä. Viikonloppuna, jolloin yleensä tapahtuu remonttiasioita, elämä meni baariksi ja pitsaksi. Laskeskelimme siipan kanssa, että olemme viimeksi olleet yhtä aikaa yössä vuonna 2008, jolloin juhlimme edellisen kotimme tupareita.

Ensi viikonloppuna on kuitenkin jälleen remontin aika. Kävin jo shoppailemassa pigmenttejä, joista meinaan sekoitella vaaleanpunaista ja vaaleankeltaista. Pigmenttipurkeissa ei lausuta puolta sanaa sekoitussuhteista, joten edessä on kreisisekoittelua!  

Pigmenttien sekoittamisesta tulee varmasti hauskaa, mutta eihän se yhteiskunta pigmenttipurkkien ympärillä pyöri.

Omppulaan pitäisi hommata lipputanko.  






torstai 13. maaliskuuta 2014

Laajennuksia


Siinä ne ovat aina, olohuoneen lattialla. Enkä raaski kerätä poiskaan, kun samalla tuhoaisin kesken olevan mielikuvitusmaailman. Tuskin meidän olohuoneemme on ainoa, joka on sisustettu legoilla.

Kun minut kiskotaan mukaan legoleikkeihin, syntyy (yllätys, yllätys!) taloja. Ja taloihin laajennusosia. Ihan oikeakin laajennusosa nytkähti tällä viikolla eteenpäin: teimme suunnittelijan kanssa sopimuksen. Tavoitteena on, että tekisimme ensi kesänä ulkorakennuksen ja sitä seuraavana talon laajennuksen. Hiukan jännittää, miten kaikki tulee sujumaan.

Mielikuvitusmaailmoissa kaikki sujuu aina hyvin. Kuvan taloon tein ylläkerran, josta ei ollutkaan kulkureittiä alas. Lapsi ratkaisi ongelman nopeasti: valkoisesta levypalasta syntyi trampoliini. Kerrosten väliä kuljetaan pomppimalla/hyppäämällä. Toivottavasti valitsemamme suunnittelija ei ole aivan yhtä luova.

P.s. Jos viikonloppuna tuleekin taas talvi, eikä pihalla voi olla, suosittelen menemään leffaan. Lego-elokuva on todella hyvä ja sopii täydellisesti myös aikuisten tajunnan laajentamiseen.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Sijainti, sijainti, sijainti

Kiitos kukista ihana K!


Arjen luksusta on se, kun saa istahtaa ilman kiirettä ystävän seuraan juomaan kahvia. Kattaukseen tulee pieni juhlavuuden ja haikeuden sivumaku, kun ystävä on junamatkan takaa. Vain käymässä.

Omassa tuttavapiirissäni on paljon heitä, jotka juna vei Helsinkiin. Lähestulkoon aina syy on työ. Pääkaupungista löytyvät kiinnostavimmat duunit. (Tai edes joku duuni.)

Helsinkiin asettuneiden kanssa kahvipöydän vakioaihe on asuntomarkkinat. Ne Helsingin hinnat. Moni joutuu ottamaan ison lainan ostaakseen jo lähtökohtaisesti hieman ahtaan asunnon.

Helsingin Sanomissa oli juttu perheistä, jotka rakentavat yhdessä viittä omakotitaloa Helsingin Kalasatamaan. Havainnekuvassa talot olivat kyllä kiinni toisissaan, joten käytännössä voinee puhua viiden asunnon rivitalosta. Jokaisen asunnon tontti oli kooltaan 130 neliötä, ja tontti maksoi 250 000 euroa per asunto. Siis pelkkä tontti. Kaipa sen hinnan määritteli Kalasataman sijainti, sijainti, sijainti.

Helsingit hinnat -keskusteluiden jälkeen koen aina helpotuksen tunnetta. Onneksi olen sen verran kunnianhimoton tyyppi (tai niin suuresti kotiseuturakas), etten ole ajautunut 130 neliön maapalalle Kalasatamaan. Onneksi sain tänäänkin töistä tullessa kävellä puutarhaan katsomaan, montako senttiä tulppaanit ja perennat, joiden nimeä en muista, olivat päivän aikana kasvaneet.

Onneksi tämä sijainti.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Syreenimaja


Otsikoissa keikkuu varoituksia takatalvesta, muttei sellaisesta ainakaan toistaiseksi näy merkkejä. Syreenipensaiden silmut ovat jo niin pulleita, että kesän tuoksun voi jo kuvitella. Ilman säätieteilijän tutkintoakin uskallan väittää, että takatalven todennäköisyys pienenee joka päivä. Ja ensi kuun jälkeen on jo toukokuu!

Kesä, loma ja ulkona nautitut aamukahvit mielessä ryhdyin putsaamaan syreenimajaa. Viime kesänä emme ehtineet tehdä majalle mitään, mutta nythän tämä tekemiskausi on ennätyspitkä. Maja on puolikaaren muotoinen. Edellinen omistaja on leikannut sen, joten yläosa on alaosaa tiheämpi. Mietin, että alaosaa karsimalla sinnekin voisi saada vähän uutta kasvustoa.


Majan ongelma on lattia. Puulaatat ovat ajan myötä nousseet. Jos majaan veisi pöydän ja tuolit, olisi luvassa aika keikkuvat kahvit.


Maa puulaattojen alla pitäisi tasoittaa. Lisäksi haaveilen, että puun sijaan majan lattia olisi liuskekiveä tai hiekkaa. Meillä on muutenkin ajatuksena tehdä pihaan hiekkakäytäviä. Toisaalta liuskekivistä tulisi majaan vähän "juhlavampi" fiilis. Mitäs mieltä olette?


Majaa siivotessa huomasin myös vanhan tuulikellon. Se on tainnut olla paikoillaan aika pitkään. Heilautin kelloa, ja se soi todella kauniisti. Kesä tulee soiden :) Jyrkkä ei takatalvelle!


torstai 6. maaliskuuta 2014

Silppusavotta etsii oikeaa taajuutta



Olen viettänyt tällä viikolla paljon aikaa vihreän ystäväni Boschin seurassa. Talomme entiset supermukavat asukkaat jättivät meille monenlaisia työkaluja ja koneita, joista etenkin oksasilppuri ja ruohonleikkuri ovat olleet kovassa käytössä.

Bosch on luottopeli, eikä jumitu, vaikka ängen sen kitaan normit ylittäviä omenapuun oksia. Täydellinen se ei kuitenkaan ole: möykkä on kova. Onneksi minulla on myös viininpunainen ystävä, Peltorit radiolla.


Ja sitten tullaankin todellisen ongelman ääreen. (Se ei ole tuo kasa kuvassa, vaikka aika ongelmallisen paljon risuja onkin pitkin pihaa.) Ongelma on se, että radiossa ei ole kelvollisia kanavia.

Haluan:
1) Nykypäivän musiikkia
2) Hyvin taustoitetut uutiset ja järkevät väliläpätykset

Väitän:
Sellaista radiokanavaa, joka soittaisi päivän hittejä laidasta laitaan ja tarjoilisi hyvin toimitettua uutissisältöä ja ajankohtaisia keskusteluja, ei ole olemassa.

Esimerkiksi Suomi Popin tai NRJ:n musalinja sopii minulle, mutta juontajien tajunnanvirta laulujen välissä on lähinnä joutavaa ja hauskaakin vain hyvin pieninä annoksina. Välillä luetaan 30 sekunnin uutiset. Ei tulisi mieleenkään kuunnella näitä nykyisiä kaupallisia kanavia tunteja. Ylen paikalliskanava ja Radio Suomi tarjoavat tyydyttävän uutisannoksen, mutta aivan liikaa suurten ikäluokkien lempimusiikkia. Rautalankaa, Beatlesia, humppaa ja silloin tällöin Suvi Teräsniskaa - ei iske.

Haluan radiokanavan, joka kertoo laveasti Ukrainasta, ydinvoimasta ja muista tärkeistä asioista JA soittaa 2000-luvulla tehtyä musiikkia. Onko muka liikaa pyydetty? Onko olemassa hyvää radiokanavaa?

 Parasta on tauko.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Taidetta kirpputorilta


Olen katsellut tätä taulua monta kertaa kirppiksellä. Nyt katselen sitä kotona. Pidän taulun sinisen ja vihreän sävyistä. Kehyksetkin ovat mukavan maltilliset.

Mietin, miksen ole aiemmin ostanut taulua, vaikka olen sitä ainakin viidesti pysähtynyt katselemaan. Ehkä se johtuu siitä, että maisemassa on jotakin vierasta. En tunnista esimerkiksi tuota valkoista latoa. Minun latoni ovat punamultaisia tai kivisiä.

Ihminen etsii taiteesta itseään, sanotaan. En näe itseäni kävelemässä tuossa maisemassa, mutta haluaisin kyllä. Näyttää ihan kesälomalta Tanskassa! Sellaisesta olemme jo ystävien kanssa puhuneetkin.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Miten omenapuut leikataan?

1. Todetaan, että puissa on enemmän oksia ylöspäin kuin sivuille. 
Näpytellään Faceen uusi tapahtuma: Omppulan omppupuutalkoot.


 2. Suoritetaan työvälineiden arvonta. 


3. Napsitaan, sahataan, katkotaan. Napsitaan, sahataan, katkotaan.


4. Ei olla rajoittuneita. Voihan sitä vähän muitakin puita karsia.


5. No kun se kasvoi kiinni ulkorakennuksessa.


6. Tehdään kolmen litran lettutaikina. Paistetaan se.


7. Syödään letut - ja avataan grillikausi.


8. Sanotaan leppäkertun moralisointiyritykselle piutpaut. 


9. Puhalletaan kevään ekat kuplat.


10. Rakennetaan maja. Pihalle jää vielä ainekset kymmeneen juhannuskokkoon. (11. Päätetään murehtia niistä vasta seuraavana päivänä.)

Ja jotta tusina tulisi täyteen:

12. Ymmärretään, että ilman ystäviä mistään ei tulisi mitään.