perjantai 30. toukokuuta 2014

Mikä puu?



Se on korkeampi kuin omenapuut, hoikkarunkoinen, täynnä kohta aukeavia pieniä kukintoja ja täysi mysteeri. Tietäisikö kukaan, mikä puu on kyseessä? Minä en tiedä, mutta sen kyllä tiedän, että nyt alkaa viikonloppu!

torstai 29. toukokuuta 2014

Yksi suunnitelma ja monta muttaa


Aluksi pakollinen puheenaihe: jestas miten kylmä! Kaivoin eilisiltana untuvatäkin uudelleen esiin, kun makuuhuoneen lämpötila painui alle 20 asteen. Nyt taitaa olla suunnilleen yhtä kylmä kuin helmikuussa...

Ja sitten remppaprojektin ajankohtaisin puheenaihe: ulkorakennus. Suunnitelmat ovat eläneet melko paljon. Korjataan vanha ulkorakennus, tehdään uusi, tehdään ilman saunaa, tehdään saunalla, ei tehdä mitään, tehdään autotalli ja varasto.

Horisontti on kyllä suunnilleen suorassa. Ulkorakennus ei.

Nyt meillä on kuitenkin valmis suunnitelma, joka pitää sisällään saunan rakentamisen. Tällainen lähti rakennusvalvontaan tuomaroitavaksi:



Vasemmassa päädyssä on saunatupa, keskellä vessa, pesuhuone ja sauna, ja toisessa päädyssä on varasto. Ullakko on yhtenäistä varastotilaa, ja ullakolle kuljetaan ulkokautta omasta ovesta. Ulkopintaan on tarkoitus sutia punamultaa ja kattoon nakutella mustaa huopaa kolmiorimoilla. Tällä reseptillä lopputulos muistuttaisi tosi paljon nykyistä ulkorakennusta. Ja kaiken pitäisi olla valmista tänä syksynä!

Mutta meillä ei ole rakennuslupaa, ei tavarantoimittajaa, ei tekijöitä. Maaperätutkimus on tilattu, mutta sitä ei ole vielä tehty. Omia kesälomia on sijoiteltu loppukesään, mutta talonrakennuskokemusta ei ole. Ei kai tuollaisen suorakulmion pystyttäminen voi olla kovin vaikeaa?

Kaikesta huolimatta olo on kummallisen lunki. Ehkä voimme luottaa siihen, että meitä hemmotellaan aloittelijan tuurilla? Emme tiedä, mikä kaikki voi mennä pieleen, joten emme osaa epäillä ja pelätä koko potentiaalin edestä. Pahimmassa tapauksessa kaikki kai vain siirtyy vuodella eteenpäin, muttei sekään olisi kovin pahaa. Aika tuntuu rynnivän eteenpäin sellaista vauhtia, että ensi vuosi on ihan pian.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Ihana, ihana, ihana


Koska blogeissa viljellään aivan liikaa sanaa ihana, olen pyrkinyt käyttämään muita ilmaisuja. En myöskään kirjoita kovin helposti rakastavani jotain. Mutta nyt kun omenapuut kukkivat ja kesä on lämmin kuin morsian, en voi olla sanomatta: rakastan ihanaa puutarhaamme. Ja rakastan aamuja, jolloin on tarpeeksi aikaa ja lämpöä kattaa aamiainen ystävien kanssa ulos.  








Ja rakastan myös ihanien lettien tekemistä! (Tämä letti syntyy niin, että ottaa uusia hiuksia vain letin alapuolelta.)



Ja mitä pojat rakastavat? No leluja tietysti. Tuolla ystäväni valkoisella härvelillä voi ottaa ilmakuvia ja videota.



Viikonlopun kruunaa se, että rakastan vaalivalvojaisia! 

P.s. Lupaamani ulkorakennuspostaus on tulossa. Tämä kaikki ihanuus vain kiilasi ohi.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Se on talvio


Useampi vierailija on pysähtynyt piharakennuksemme päätyyn ja todennut, että tuossa kasvaakin talvio.

Mistä ne tietävät? Kuuluuko talvio yleissivistykseen? En minä tietäisi, ellei se kasvaisi omassa pihassa. Nyt talvio kukkii.




Wikipedian mukaan talvio on myrkyllinen. Varmaan tiesittekin jo, mutta minulle tämäkin oli uutinen.

Puutarhauutisten sijaan ajattelin kirjoittaa viikonloppuna piharakennuksen uudistamisesta. Näyttää siltä, että sauna on tulossa :)

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

E, F, G






Ensimmäinen omenapuu kukkii. Se on talon eteläseinustalla ja koko päivän auringossa. Pihan puolella vallitsevat edelleen nuput. Luumupuut kukkivat myös.

Söimme iltapalaa ulkona, ja lapsi soitti kitaraläksyn. Ykköskieleltä E, F, G. Äänet saivat ensimmäistä kertaa kirjaimensa. Tähän asti ne ovat olleet numeroita kielillä.

Pelataan vielä hetki jalista! Yksi rankkukisa! Jooko! Äiti! Huutomerkki kaiken perässä.

Pyykkikone pyörimään ja iltapesulle. Onkohan talvipeitto jo liiankin kuuma? Mauri Kunnaksen Röppä kieputti rehvastelevaa voimamiestä köyden päässä pitkin ojia.

Borta bra men hemma bäst.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Keskipäivän Kew Gardens



Olin viime viikon lopulla Lontoossa. Osittain työhön liittyen, osittain lomalla. Pääsiäinen Italiassa olisi varsin hyvin riittänyt täyttämään kevään matkakiintiön, mutta reissut osuivat nyt lähekkäin.

Viime kuukausina on tapahtunut muutenkin paljon asioita, hyvässä ja pahassa. Taidankin matkata tällä hetkellä elämäni ruuhkavuosissa. Ruuhka kuulostaa tosin turhan ahdistavalta. Sopivissa rajoissa turbulenssi on hyväksi. Kunhan stressin määrä ei ylitä positiivisia fiiliksiä, kokonaisuus pysyy valoisana. Olenkin päättänyt kutsua tätä aikaa elämäni keskipäiväksi. Eikö kuulostakin paljon paremmalta kuin ruuhkavuodet? Toivon keskipäiväfiiliksen jatkuvan vielä pitkään.

Olen jo aiemmin käynyt Lontoon "pakollisissa" nähtävyyksissä, joten tällä kertaa valitsin vapaapäivän ohjelmaksi jotain aivan muuta ja suuntasin vihreän metrolinjan toiseksi viimeiselle pysäkille. Kew Gardens on valtava kasvitieteellinen puutarha, joka perustettiin 1700-luvulla. Puutarhan kasvikokoelma on maailman suurin elävien kasvien kokoelma.

Sanoisin, että Kew on huikean ihana kohde ja antaa paljon enemmän iloa kuin Lontoon keskustan ruuhkaiset turistirysät ja ostoskadut.

  












 







Hanhi oli tehnyt pesän istutusruukkuun. Siinä se istui ihan tyynenä ja tarkkaili lammikon elämää, kun ihmiset räpsivät kuvia. Tähän on hyvä lopettaa Kew Gardensin kierros. Nyt kohti uusia ilmakuoppia hanhen asenteella!      

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Lilliputtitomaatit ja tuoksuva Inga


Huhtikuun alussa kirjoittelin kylvöpuuhista (klik), joista myös tuo ylin kuva on. Nyt purkit ovat majailleet olohuoneen lattialla reilun kuukauden. Istutusruukkuja oli yhteensä 37, joista 21:een tuli lopulta jotain vihreää.



Parhaiten vauhtiin ovat päässeet samettikukat. Surkein tilanne on mökin ihmekukilla, joista vain muutama siemen heräsi eloon. Tomaatit puolestaan onnistuivat itämään hyvin, mutta ne ovat edelleen aivan lilliputteja. Tomaatit ovat tuolla kuvan vasemmassa laidassa keltaisella lautasella. Tomaattien satokausi taitaa tulla vuonna 2015.

Siirsin taimet vähän suurempiin ruukkuihin ja vuorasin puutarjottimen jätesäkillä. Todella esteettinen ratkaisu... Käytännöllisyys ennen kaikkea, ja tässä viritelmässä taimet on helppo kiikuttaa karaistumaan vuosikymmenen koleimpaan toukokuuhun, joka taitaa onneksi aivan pian muuttua täydeksi kesäksi.


Sunnuntaina juhlittu äitienpäivä ei muuten tuonut pihaamme accoladea (klik). Sain kyllä äitienpäivälahjaksi retken taimitarhalle, mutta kirsikkapuu jäi hankkimatta. Vinkiksi kuitenkin muille turunseutulaisille: Viherlassilassa on toukokuussa kaikki koristepuut 20 prosentin alessa kanta-asiakkaille. Valikoimassa on myös accolade.

Meillä on vielä tulossa niin paljon muutoksia tontilla, etten olisi osannut päättää puun istutuspaikkaa. Kun rakennukset ovat valmiit ja puustoa karsittu, on kirsikan vuoro. Tällä kertaa valitsin äitienpäivälahjaksi kaksi tuoksuköynnöskuusamaa Lonicera caprifolium Inga.


Nyt odottelen, että ruosteinen verkkoaitamme muuttuu ihanasti tuoksuvaksi perhosten suosikiksi. Niin ne hintalapussa lupasivat!

maanantai 12. toukokuuta 2014

Miten blogeja seurataan? (Nyt Facessa kaksi yhden hinnalla!)



Minulta kysytään silloin tällöin, miten Omppulaa ja muita blogeja voi kätevästi seurata. Blogistanian hevijuusereille vastaus on ihan pässinlihaa, ja jos tiedät sen jo, kannattaakin siirtyä suoraan postauksen viimeiseen kappaleeseen. Muille tarinaa tässä:

Blogeja voi seurata monenlaisten "lukulista"-palvelujen avulla. Suosituin ja kätevin taitaa olla Bloglovin, joka löytyy blogini sivupalkista ja täältä. Blogloviniin voi luoda tilin tai kirjautua sisään Facebook-tunnuksilla. Sitten pitää vain poimia omaan lukuluetteloon blogit, joita haluaa seurata. Palvelu myös ehdottaa lisää blogeja omien valintojen perusteella. Kun on valinnut seurattavat blogit, palvelu päivittää niiden postaukset yhdelle listalle. 

Gmailin käyttäjille kätevä vaihtoehto on myös Blogger, joka toimii ihan samalla periaatteella. Eli poimitaan listalle omat suosikit, minkä jälkeen palvelu listaa päivityksiä. Itse koen Google+:n vähän hankalaksi ja päällekkäiseksi Facebookin kanssa, joten en ole sitä käyttänyt.

Kotimaisista palveluista suurin lienee Blogilista, josta Omppulakin löytyy. En ole koskaan käyttänyt Blogilistan lukulistaa, joten en osaa arvioida sen käytettävyyttä. Perusajatus on kuitenkin ihan sama kuin muissakin: poimi listalle ja lue.

Moni taitaa seurata blogeja googlettamalla suosikkiblogien nimiä tai tallentamalla ne selaimen kirjanmerkkeihin. Tässä tyylissä on se huono puoli, että uusia postauksia täytyy käydä itse kyttäämässä. Kun lukee blogeja jonkin palvelun kautta, saa aina automaattisesti uudet kirjoitukset tyrkylle. Jos palveluista pitäisi suositella vain yhtä, pitäisin Bloglovinia parhaana.

Sitten on vielä Facebook, jossa sivuja seurataan tykkäämällä. Facebookin ehdoton etu on se, että moni käy Facebookissa muutenkin säännöllisesti, ja Facebookissa päivitysten tykkääminen ja kommentointi onnistuvat näppärästi. Miinuspuoli on se, että Face suodattaa uutisvirtaa aika mielivaltaisesti. Tykättyjen sivujen päivitykset taitavat näkyä virrassa enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Facessa on tietysti helppo kurkata, onko jollain tykätyllä sivulla uusia päivityksiä.

Ja nyt sitten tykkäämän! Omppula on nimittäin nykyään myös Facebookissa. Löimme Tikkumäen Lillin kanssa raksahanskat samaan soppaan ja avasimme yhteisen Facebook-sivun nimellä Wanhat Talot. Päivitämme sivulle molempien blogien päivitykset ja mahdollisesti jotain kivaa ekstraakin. Jaettu hulluus on tuplailo! On hauskaa, kun voi höyrytä näitä talojuttuja ystävän kanssa! Blogini sivupalkista löytyy suora linkki uunituoreeseen Wanhat Talot -profiiliimme.

Mä olen toi vaalea.