torstai 31. heinäkuuta 2014

Kylässä: Anopin kesäparatiisi (ja vähän loistenkin)


Olen onnentyttö monestakin syystä. Nyt kerron muutaman:

- Olen jälleen kesälomalla
- Minulla on huippumukava anoppi
- Anopilla on kesäpaikkana lumoava vanha rukoushuone
- Minun perheeni saa loisia anopin rukoushuoneessa! (Jos vain ehtii.)







 

Yksi asia anopin kesäkulttuurissa on vähän outo: sallatti. Sen nimi on nimenomaan sallatti, ei rosolli, ja se ei ole jouluruoka. Onkohan tämä ympärivuotinen sallatin syöminen yleistäkin?


On se vaan niin kaunis. 
Elämä on :)

Lämmintä viikonloppua!

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Korkea saunatupa ja kakluuni käymälässä

Radikaali. Taisin tosiaan käyttää viimeksi tuota sanaa kuvaamaan ajatuksiani saunatuvasta. Näin pienen pohdinnan jälkeen tuntuu siltä, että se oli aika huono sana. Tai sitten olen tosi syvällä tässä keskiluokkaisessa pesänrakennusjutussani... Ei, saunatupa ja radikaali eivät kuulu samaan lauseeseen.

Joten korjaan: ajattelin perinnetalomielessä hieman epätavallisesti jättää saunarakennuksen tupapuolen kattoon asti auki. Siis sen päädyn, johon tulee oleskelutila. Saunan, pesuhuoneen ja varastopään yläpuolella olisi edelleen vintti.


Jos takkahuone jää ylös asti avoimeksi, tulee huoneesta noin viisi metriä korkea. Se on aika paljon, kun tilalla on pituuttakin vain viisi metriä. Siksi mietin, mahtaako vaikutelma olla liian kuilumainen? Talon ulkoasuun ratkaisu ei vaikuttaisi. Eikä rakenteeseenkaan, kattotuolit vain jäisivät takkahuoneessa näkyviin. Se olisi samalla tilan sisustuksellinen juju: korkea tila, jota halkoisivat kattotuolit. Niihin voisi ripustella sitten vaikka himmeleitä ja muuta radikaalia ;)

Radikaalista saa aasinsillan myös vanhan ulkorakennuksen purkutyömaalle. Tässä kuva-arvoitus: mitä näet huussin pohjalla?


Tiedätkö jo, mitä tarkoitan? Tässä lisävihje:


Jep, huussin pohja on tehty kakluunista. Sitä voisi jo kutsua radikaaliksi! Harvassa sisävessassakaan on käsintehtyjä lähes satavuotiaita kaakeleita.

Talomme asuinhuoneiden neljästä alkuperäisestä uunista kolme on edelleen pystyssä, mutta makuuhuoneestamme on purettu uuni. Se tuli nyt sitten vastaan. Enpä olisi arvannut, että kakluuni löytyy käymälästä.


Isoja valkoisia kakluunin laattoja löytyi kaikkiaan parikymmentä, mikä lienee rutkasti vähemmän kuin uunissa alun perin oli. Kulmapaloja löytyi vain yksi.

Laitamme osat talteen. Ehkä näistä vielä joskus syntyy jotain uutta. Uuni? Tai ehkä kaakeloimme näillä uuden piharakennuksen vessan?

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Maailman helpoin hillo ja nopein kakku




Tervehdys täältä, jossa emäntä yhdistelee työ-, perhe-, remonttielämää. Näistä yli jäänyt aika on kulunut purkin ja marjan välissä säilöntäelämää harrastaen.

(Koirakuumekin iski taas tänään viinimarjoja poimiessa, kun talon ohi käveli hikistä talutushihnaväkeä karvaisine ystävineen. Hautasin tunteen toistaiseksi.)  

No, koska näitä rautoja on tulessa niin monta, on syytä vähän oikoa. Maailman nopein mansikkahillo syntyy näin: laita isoon astiaan mansikoita ja hyppysellinen sokeria, surruta sauvasekoittimella, pakasta. Lahjo lapsi tehtailemaan laput maalarinteipistä.

Pakastimessa marjojen maku lässähtää aina, joten pitäähän niitä tuoreenakin syödä. Tein Tikkumäen Lillin reseptiä noudattelevan Naurettavan helpon luksuskakun (klik), johon tulee valmis marenkipohja, marjoja ja jotain vaahdotettavaa.



Uuden piharakennuksen pohjatyöt alkavat todennäköisesti elokuun ensimmäisellä viikolla, joten aikataulussa ollaan toivottavasti senkin asian kanssa. Saunan sisustuksen suhteen olen keksinyt yhden radikaalin ja epäperinnetalohenkisen jutun, jota yritän hahmotella pian sanoiksi.

Yritän. Pian. Taitavat olla tällä hetkellä mottosanojani :)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Rakennusperintöä tuhoamassa ja säilömässä


Söpö vanha ulkorakennuksemme alkaa olla aika raadon näköinen. Kattohuopa, ikkunat ja ovet ovat nyt poissa, ja ulkolaudoituksen purkaminen on parhaillaan käynnissä. Hyvät laudat nappaamme talteen tulevia projekteja varten, huonot lajittelemme polttopuihin ja kaatopaikkatavaraan.

Rakennus on osoittautunut monin paikoin umpilahoksi ja korjauskelvottomaksi, mikä on hyvä asia. Tuntuisi hirveältä purkaa hyväkuntoista lähes sata vuotta vanhaa taloa. Ja tuntuuhan se nytkin ikävältä. Revimme alas rakennusta, jota kaikki edelliset omistajat ovat korjailleet ja pitäneet pystyssä.

Lohtua ja jonkinlaisen oikeutuksen tunnetta saan siitä, että turkulainen "perinnetaloguru" Teuvo Ranki kävi meillä ja totesi talon rakennusperintöarvon vähäiseksi. Myöskään museovirasto ei älähtänyt, kun purkulupaan pyydettiin lausuntoa.


Purkutöiden edistyessä talo muuttuu koko ajan hatarammaksi. Vintillä näyttää tältä:


Rakensimme ulkorakennuksessa olleille tavaroille väliaikaisen pressukatoksen. Sinne pääsivät säilöön myös irrotetut ikkunat ja ovet. Niitä on tallessa päärakennuksenkin vanhojen remonttien jäljiltä. Tavaraa on niin paljon, että voimme kohta perustaa rakennusapteekin...


Vaikka purkaminen onkin vähän haikeamielistä hommaa, se on parhaimmillaan myös hauskaa. Esimerkiksi silloin, kun tyhjennyshommiin saapuu joukko ystäviä.


Ja mitä me teimme kantopuuhien jälkeen? No haimme tietysti netistä jumppavideoita. Kepit marttailimme haravista, joita oli aivan tolkuton määrä ulkorakennuksen uumenissa.

Tämmöstä tää on, keski-ikää lähestyvien purku- ja säilöntähommat ;)

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Lintsarit Högsårassa


Kun lämpö keikkuu koko ajan hellerajan yläpuolella, ja laiturissa odottaa paatti, on mahdotonta vastustaa kiusausta. Loppuviikolla olisi pitänyt irrotella ulkorakennuksen ikkunoita ja ovia, mutta me irrotimme köydet. Tuulisena päivänä nostimme purjeet, tuulettomana ajoimme koneella. Teimme ruokaa, pelasimme korttia, eksyimme Spotifyn musiikkipoluilla, lisäsimme aurinkorasvaa. Talviturkkinikin sai kyytiä.

Päätimme käydä Högsårassa, joka on pieni Kemiönsaareen kuuluva kylä. Högsåra sijaitsee suositun väylän, "veneilijöiden moottoritien", varrella. Kylän kaksi satamaa ovat kesälomien aikaan yleensä jo alkuillasta täynnä. Saarella on oma erityinen valttikorttinsa: ihana (kyllä, se on ihana!) Farmors Cafe.  Se on sellainen kahvila, jonne luonnonsatamienkin ystävän on kerran kesässä päästävä. (Perille pääsee myös lossilla, joten venettä ei tähän kahvilaretkeen välttämättä tarvitse. Menkää!)

Napsin kuvia kahvilasta. Tältä se näyttää ulkoa:




Aurinkoisena iltana sisällä oli hiljaista - ja kaunista.



Grillattua kanaa, lammasta, salaattia, perunoita, punaviiniä, ystäviä. Päivällinen parhaasta päästä.



Tietysti piti saada myös marenkia...


... ja kakkuja.


Ihmisen mieli on kyllä merkillinen kapistus. Yhtenä hetkenä se miettii, kuinka budjetti paukkuu raksalla ja toisella hetkellä sanoo, että on ihan ok maksaa yli kuusi euroa kakkupalasta. Sitten se morsettaa, että pitäisi muuttaa maalle saareen ja kehrätä lampaanvillasta lankaa, kuivata kukkia ja lukea enemmän.



Jotain käsittämättömän leppoisaa kesässä, lomassa, meressä ja pikkukylissä on. Siitäkin huolimatta, että kotona on raksa ja erittäin monta hoitamatonta asiaa. Vanha koulukaverini muotoili sen Facebook-statuksessaan osuvasti: Taas tää kesäharha, ett muutan maalle ja ryhdyn vähemmän takakireeks



Oma kesäharhani poksahtaa huomisaamuna, kun palaan aikuisten ohjatun päivätoiminnan pariin. Toinen lomapätkä on jemmassa elokuuta varten, mutta sitä ennen edessä on muutama viikko työntekoa. Olen iloinen siitä, ettei ajatus töistä ahdista. Vaikka lomailu ja aikataulujen vapaus ovat kivoja juttuja, taidan olla kuitenkin niitä ihmisiä, joille rytmi ja tietty pakkotahtisuus sopivat hyvin. Tarpeen ja tilaisuuden tullen voi sitten lintsailla. 

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Tästä se lähtee



"Millaista sisustusta olet ajatellut saunatupaan?" Miehen kysymys tuli yllättäen ja pyytämättä. No en ole kauheasti ajatellut, kaikki maistuu vielä paperilta. Mutta kun mies kiipesi isänsä kanssa vanhan ulkorakennuksen katolle ja nakkeli neljä kerrosta huopaa alas, homma alkoi muuttua todeksi.

Huopakerrokset olivat jäykistäneet rakennusta niin paljon, että työn loppuvaiheessa talo kuulemma muuttui koko ajan huojuvammaksi. Itse en menisi katolle, pelkkä ajatuskin kauhistuttaa. Sitä sisustusta mietin sen sijaan oikein mielelläni. Siitä lisää seuraavassa postauksessa :)

P.s. Kiitos kaikille kommenteista! En ole ehtinyt viime päivinä vastailla niihin, mutta palaan vielä asiaan.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Hiki (mutta en valita!)



Tunnin varoitusajalla sovittuja suunnittelijatapaamisia, urakoiden kilpailutusta, merkillisiä ulkorakennuslöytöjä, kalenterisulkeisia... Nyt on niin monta rautaa tulessa, että hiki olisi ilman hellettäkin.

Ulkorakennuksen aikataulusuunnitelma on varsin ripeä: vanha sileäksi heinäkuun aikana, uuden paalutus- ja perustustyöt elokuun alussa, rungon pystytys elokuun lopussa. Säältä suojaan syyskuussa. Ensilumeksi saunaan. Tai jouluksi, jos se tulee ensin.

Kaiken ohessa lomailemme ja syömme ronaldokakkuja. Hän pelaa numerolla 7. Sama numero kuin päivänsankarilla mittarissa.




Tohinan keskellä haen inspiraatiota näistä vanhan ulkorakennuksen ikkunoista. Tuollainen määrä vinoutta, eivätkä ne ole poksahtaneet rikki!


perjantai 4. heinäkuuta 2014

Pionit kaunistavat kaiken


Yöpöydällä

Anoppi toi niin ison kimpun pioneja, että niitä riitti moneen vaasiin. Taas kerran tuli todistettua sekin, että kukilla on vaikutusta mielialaan ja vireystasoon. Mies, joka kerää univelkaa ulkorakennusprojektin parissa, totesi ensimmäiseksi aamulla, että onpa kauniita kukkia. Taisipa hän käyttää sanoja kuin hotellissa, mikä on varmaankin kylpyhuonekukan ansiota.

Ikkunalaudalla

Kylppärissä

Keittiössä

Olohuoneessa

Lego-kasakin näyttää paljon siedettävämmältä kukkien kanssa. Kaikki näyttää! M.O.T.