tiistai 28. lokakuuta 2014

Jälkijunassa ja etukenossa sesonkeihin



Eiliseltä puutarhamyymäläreissulta tuli kotiin paitsi iso kasa kukkasipuleita myös kolme jaloleinikin vartta.

Jaloleinikkien kausi on juuri aluillaan, enkä pystynyt vastustamaan niitä. Aika tyyriitähän ne ovat, mutta kutsutaan sitä vaikka lohtushoppailuksi. Talviaikaan siirtyminen on meillä melko pökerryttävää, kun muksu on niin aamuvirkku. Puoli kuusi tuntuu aika erilaiselta kuin puoli seiska. Mutta puoli kuusikin on hiukan siedettävämpi, kun voi siemailla sumppinsa jaloleinikkejä katsellen.

Yleensä havahdun kukka/juhlapyhä/leivos/amerikkalaiset erikoisuudet -sesonkeihin jälkijunassa. Toisaalta jatkan sitten vähän pidempään. Esimerkiksi joulu ei ala meillä marraskuussa, mutta se jatkuu kyllä pitkälle loppiaisen yli. Osalla homma taitaa mennä päinvastoin: sesonkiin harpotaan etukenossa ja aaton hulinoiden jälkeen kaikki siivotaan pikavauhtia pois.

Kukkasipulisesonkiin kannatti muuten havahtua myöhässä: niitä sai nyt -70 prosentin alennuksella. Raaskin ostaa myös muutaman jättilaukan sipulin. Toivottavasti ensi kevään jättilaukkakukkasesonki tulee etukenossa.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Uusia alkuja


Havahduin aamuyöllä ääneen, joka tuli tuulen ja sateen vihmoessa peltikattoon. Alkusyksyllä nautimme takakesästä, ja nyt vuorossa taitaa olla takasyksy. Mittari näyttää yli kymmentä lämpöastetta! Hetken pakkasen kovettamana ollut piha on taas yhtä savivelliä ja lätäkköä. Joten: vielä ehtii ehkä tehdä jotain pihan pelastamiseksi.

Nappasin anopin kukkapenkistä maksaruohoa vaasiin. Se näyttää kauniilta. Jos maksaruoho ymmärtää kasvattaa juuret ja pakkanen pysyä vielä tovin poissa, pääsee maksaruoho vielä tänä syksynä/talvena maahan.



Arkivapaan kunniaksi ajattelin kipaista myös puutarhamyymälässä. Kukkasipulit ovat nyt tarjouksessa. Jos kaivan niitä oikein paljon tuhoutuneiden kukkapenkkien paikoille, en kohtaa keväällä pelkästään savipeltoa. Kukkasipulien istuttaminen palkitsee (yleensä) upeasti. Nämä kaivoin maahan viime syksynä, ja kesäkuussa näytti tältä:


Joko saa haaveilla ensi kesästä?

maanantai 20. lokakuuta 2014

Johan tässä tuntee vihdan tuoksun nenässään



Vielä toukokuussa meillä oli koko homma ihan levällään: ei rakennuslupaa, ei tekijöitä. Nyt meillä on uusi pihasauna, joka muistuttaa jo enemmän taloa kuin raksamonttua. Aikamoista! Vanhan piharakennuksen purku ja uuden rungon pystytys sujuivat ilman suuria ongelmia. Viime viikkoina ilmassa on leijunut ärsyyntymistä, kun putkityöt tuntuivat venyvän, mutta nyt kaivannot ovat ummessa ja kaivuri poissa. 


Talo ja sauna muodostavat kivan "sisäpihan" tontille. Herättää ainakin minussa maalla kaupungissa -fiiliksiä. Ulkorakennuksen seinistä tulee punaiset.


Ulkorakennuksessa on kolme ovea, jotka kaikki ovat pihalle päin. Yhdestä kuljetaan saunatupaan, kylppäriin ja saunaan, toisesta vintille vieviin rappuihin ja kolmannesta varastoon.


Saunan päätyyn tehtiin sorapeti paljulle. Oma veikkaukseni on, että kymmenen vuoden päästä kaatopaikat täyttyvät tarpeettomiksi todetuista ammeista, mutta miehelle palju oli jostain syystä tärkeä asia. Paljun eteen tulee kuulemma anniskelualue. Vastustan kiivaasti kaikenlaisia terassi- ja laiturirakennelmia, joten keskustelut jatkuvat... Onkohan kellään teistä blogin lukijoista mitään hyviä kokemuksia/ideoita paljualueen "naamiointiin"?


Pihamaa on kaivuutöiden jälkeen aika surullisen näköinen. Savinen maa painuu talvella, joten toistaiseksi on turhaa ryhtyä tasoitushommiin. Keväällä sitten tasataan maata ja istutetaan nurmikkoa, mutta sitä ennen pääsemme todennäköisesti saunomaan!

torstai 16. lokakuuta 2014

Kiss My Turku


 








Lomalla olisi kiva lähteä jonnekin, mutta eipä tämä kotikyläkään huono vaihtoehto ole. Tältä näytti jokirannassa tänään. On se vaan niin kaunis!

Eikä lomakaan lopulta kovin ihmeellisiä asioita vaadi ollakseen erityinen. Sovimme töissä olevan miehen kanssa lounastreffit. Muksun mielestä se oli outoa ja hauskaa. Kun arkilounaat syödään yleensä töissä ja koulussa, voi näinkin pieni juttu nostaa hymyn korviin.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Vinkiksi syyslomalaisille


Kuva kopioitu Finnkinon sivulta. 

Minulla alkoi tänään syysloma. Tämän ekan päivän vietän ilman koululaista, eikä päivä taida täyttää todellisen loman kriteereitä. Ohjelmassa on ainakin siivousta, pyykinpesua ja ulkorakennuksen sähkösuunnitelman tekoa.

Katselen tosi vähän televisiota (koska roikun niin paljon netissä), mutta siivotessa laitan toisinaan Yle Areenalta jotain pyörimään taustalle. Nyt huomasin, että sieltä löytyy myös Virpi Suutarin ohjaama dokumenttielokuva Eedenistä pohjoiseen. Se on ilmeisesti esitetty maanantaina televisiossa ja on nyt kuukauden ajan Areenassa.

Kävin maaliskuussa katsomassa elokuvan elokuvateatterissa ja kirjoitin siitä tässä postauksessa (klik). Yhteenveto: suosittelen lämpimästi! Syysloma ja kasvukauden loppu antavat varmasti vähän lisää tunnelmaa tämän leffan katseluun.

Tässä linkki Yle Areenaan:

http://areena.yle.fi/tv/2247614

P.s. Pionipenkkini ovat edelleen savikasan alla...

maanantai 13. lokakuuta 2014

Ulkosaunan laattavalintoja


Edellisen postauksen monttu on ja pysyy, mutta edistystäkin on tapahtunut. Myös sisustusrintamalla!

Valitsimme ulkosaunaan lattialaatat. Saunatupaan tulee punainen lattia. Tämä oli tosi pitkän harkinnan tulos - ehdimme jo kerran ostaa yhdet toiset punaiset laatat, mutta kärräsimme ne takaisin kauppaan. Nämä nyt ostamani ovat tilaustavaraa, ja lasku tipahtaa kohta maksettavaksi, joten se on menoa nyt. Lattiasta tulee ihan oikeasti punainen! Mikä merkillinen päätös aikakaudella, jolloin kaikki laatat tuntuvat olevan harmaita. Odotukseni on, että punainen laatta tekee tilasta kodikkaan ja lämpimän - sellaistahan saunatuvalta toivoo.

Harmaasta puheenollen: kylpyhuoneen ja saunan lattiasta tulee harmaa. Saunatuvan punainen lattia saumataan harmaalla, ja kylpyhuoneen puolella koko lattia onkin sitten se 2010-luvun kylppäriklassikko harmaa. Laatta on pinnaltaan kuhmurainen ja väriltään epätasainen. Vaikka harmaa kymppikymppi on tylsähkö laattavalinta, toivon lattian näyttävän kuitenkin eläväpintaiselta ja sielukkaammalta kuin ihan tasainen ja tasavärinen näyttäisi. (Käytinkö juuri laattalattiasta sanaa sielukas?!)

Etenkin mies haaveili, että pesuhuoneeseen olisi tullut jokikivilattia (erittäin sielukas!), mutta tulimme yhdessä siihen tulokseen, ettei huokoinen luonnonkivi ole meitä varten. Laiskahkoille rätin heiluttajille lasitettu keraaminen laatta on turvallisempi vaihtoehto.


Laatat ovat Pukkilasta. Ostimme sieltä myös viime vuonna laattoja, kun remppasimme päätalon vessoja ja kylppäriä. Silloin ostoslistalla oli kuusikulmaista laattaa kahdessa eri koossa. Blogiini tullaan tosi paljon hakusanalla "kuusikulmainen laatta", mistä olen päätellyt, että sen suosio on nousussa. Kysyin asiaa myyjältä, ja hän totesi, että kuusikulmaisen laatan myynti on kasvanut tosi paljon vuoden sisällä. Hauskaa, miten yksittäinenkin bloggari voi päätellä hakusanoista trendejä.

Oletukseni on, että "punainen lattialaatta" ei aiheuta hakusanaryöppyä :D Jännittävää nähdä, millainen lattiasta tulee.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Happivajetta savikasassa



Hyvää tai ainakin siedettävää perjantaita Omppulasta!

Täällä on tällä viikolla elelty vuoristoratamaisissa fiiliksissä. Pihassa on jyllännyt kaivinkone, ja olen liukastellut välillä paitsi savisella maalla myös hermoheikkouden partaalla. Työmiehet puhuvat sanoilla kuten  
riittämätön kaato,
saadaanko korko,  
kalliiksi tulee,
lisää pumppaamoita. 

Minä yritän olla zen, mutta vaikeelta tuntuu. Eniten riepoo se, etten ymmärrä täydellisesti tätä työvaiheitta. Nyt siis laitetaan uuden ulkorakennuksen viemäri- ja vesiputkia kuntoon, mutta monen sorttista ongelmaa vaikuttaisi matkaan mahtuvan. Putkilinjat kulkevat päätalon vierustaa, ja sisällä ollessa jännittää, kellahtaako koko torppa nurin, kun nitinää ja natinaa kuuluu vähän sieltä ja täältä. Ulkopuolella puolestaan kuulee tuota ammattikieltä.

Yritän olla ihan, että
Hyväksy se, mitä ei voi muuttaa.
Mikä ei tapa, se vahvistaa. 
Ommmmm. Ommmmm.

Mutku mutku! Minä olen se tyyppi, jolla on tapana olla perillä asioista. Olen suorastaan asioista perillä olemisen ammattilainen! Ja nyt joudun kärvistelemään tilanteessa, jossa taannun nielemään jatkokysymykset, mulkoilemaan epäuskoisesti ja piinaamaan miestäni sekavilla lauseilla, joissa vaadin selityksiä.

Tämän tilanteen ja työvaiheen pelastus on se, että mieheni on universumin pitkähermoisin tyyppi. Siis oikeasti on. Hänen hermonsa eivät petä koskaan ikinä missään. Ette ehkä usko, mutta se on totta. Kun minä kuumakalleilen, hän sanoo asioita kuten

No sitten vain tehdään vähän eri tavalla.
No sehän on vain puolen päivän lisätyö.
Hyvin se menee.

Ja sitten seuraava päivänä kaikki voikin olla ihan toisin.
Ei tässä mitään ylimääräisiä pumppuja tarvita.
Kulmaa tulee ainakin viisi prosenttia.

Ja sitä seuraavalla hetkellä käsissä on taas jokin uusi ongelma. Kuten esimerkiksi sellainen, ettei kaivurikuskin apumies tunnu tietävän, miten päin lapiota pidetään kädessä.

Kaipa tuo monttu vielä iloksi muuttuu.

Tämäkin vielä: savea on läjitetty myös talon toiselle seinustalle. Siis sille seinälle, missä kasvavat pionit. En tajunnut, että niin kävisi. En tiedä, selviävätkö ne hengissä siihen asti, että savikasat nostetaan pois.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Keltaista



Yksi lempiväreistäni on "keltaisen tummemmat sävyt". Siis sellaiset okran, sinapin, kypsän viljan ja lakastuneiden lehtien sävyt. Näitä kirkkaita mutta syviä sävyjä on nyt runsaasti tarjolla, kun ruska-aika on alkanut. Ainakin täällä Turun seudulla ruska tuntuu olevan tänä syksynä aivan erityisen kaunis. Tai sitten omat silmäni ovat tänä syksynä erityisen avoinna.


Nämä keltaisen sävyt ovat Nautelankoskelta, jossa kävimme viikonloppuna retkellä. Nautelankoski on Turun pohjoispuolella Liedossa oleva museo- ja muinaismuístoalue. Siellä pauhaa Aurajoen pisin koski.


Myös kotona on keltaista. Makuuhuoneen Kiurujen yö -tapetti vaihtaa sävyä vuodenaikojen ja valon mukana. Keltaisen sohvatyynyn koristaman sohvan edessä palavat keltaiset kynttilät.




Keltaisen huumassa minulle tuli kiusaus katsoa, mitä googlepsykologi sanoo keltaisesta pitävistä ihmisistä. (Googlepsykologia on keittiöpsykologin nopea työkalu: hakusana googleen ja totuus löytyy listalta.) Tuloksista ylin, MTV3:n vanha artikkeli (klik), sanoo näin:

"Keltainen on onnen, viisauden ja mielikuvituksen väri. Keltaisesta pitävät seikkailunhaluiset ihmiset, jotka etsivät aina jotakin uutta. Keltainen kuvastaa aurinkoista ja nokkelaa luonnetta. Keltaisesta pitävillä on usein hyvä bisnesvainu ja huumorintaju. Tällaiset ihmiset ovat yleensä hyvin selkeitä ja ajattelevaisia, mutta saattavat silloin tällöin valita vapauden ja toiminnan vastuunkannon sijaan."

Jotenkin hämmentävän tutulta kuulostaa tuo keltaisesta pitävä ihminen! 

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Omppupuut näkyvät! (+ rahanarvoinen vinkki rakentajille)

Näkymä kylpyhuoneesta. Ikkunan alle tulee amme, jos se mahtuu siihen nätisti. 
Jos ei mahdu, ikkunan alle tulee "pesupenkki" vateineen.

Blogiani pidempään seuranneet tietävätkin jo, että talossamme on yksi suuri puute. Tai no pitäisi varmaan tarkentaa, että yksi suuri puute, josta olemme tietoisia. Se on pihalle päin olevien ikkunoiden puute. Kunnolla pihalle eli omenatarhaan näkee tasan yhdestä ikkunasta, joka on kapoinen eteisen ikkuna.

Uusi pihasauna ei kärsi samasta ongelmasta. Saunatuvasta, kylpyhuoneesta ja varastosta näkee suoraan puutarhaan. Nyt kun tuulensuojalevyt ovat paikoillaan, voi rakennuksen sisällä jo katsella näkymiä. Ja kun kuvittelee rakennustarvikeläjät pois, näkymät ovat oikein mukavat.


Nämä omppupuut näkyvät varastosta. Maisemaa häiritsevä pressuvarasto saa lähteä, 
kunhan saunarakennus valmistuu.


Kuvassa on saunatuvan pääty, joka jää kolmen viimeisen kattotuolin matkalta ylös asti auki. Tämä päätös viivytti kattotuolitoimitusta, kun kolme kattotuolia tehtiin kertopuusta ilman naulalevyjä. Mietinnässä on, jäävätkö kattotuolit tuollaisiksi vai käsitelläänkö ne jollain.


Varaston toisesta ikkunasta näkyvä klapikatos on siirtouhan alla, kunhan uusi
klapikatos saadaan valmiiksi - tai siis ensin alulle. 



Pari postausta sitten, kun kirjoitin Joni Rouskun tutkimuksesta (klik), oli käsittelyssä myös tietotyöläisten syhyävät kämmenet. Kunpa saisi tehdä jotain fyysistä ja näkyvää ja pysyvää! Nyt kun tämä pihasaunan alku on noussut vauhdikkaasti tontille, ja palkattujen rakentajien lisäksi olemme tehneet paljon itse, tuntemukset ovat kieltämättä hykerryttävät. 

Vielä äsken oli monttu, nyt on hieno aihio puutarhanäkymillä. 

Vielä lopuksi turunseutulaisille vinkki: Turun Puukeskuksessa on loppuunmyynti. Mies kävi tänään hakemassa sieltä rakennustarvikkeita, ja alennukset olivat tuntuvia.