tiistai 25. marraskuuta 2014

Tonttuilua



- Äiti, äiti, voitko kuvitella, meillä oli koulussa koe, ja siinä piti laittaa, että tontut ovat satuolentoja, vaikka niitä on oikeasti olemassa. 

- No, tontut taitavat olla sellaisia, että osa uskoo niihin ja osa ei.

- Opettaja ei taida uskoa, vaikka niitä on!


Juu-u, meillä on pieni tonttukriisi päällä. Lapsi on ihmeissään, kun koulussa luetaan tontut satuolennoiksi, ja äiti on ihmeissään, kun yhteiskunta tällä tavalla nakertaa pienen ihmisen lapsekkuutta ja äidin hyvin toimivaa motivaatiolausetta. Tontut katselevat!

En suostu uskomaan, että tonttuihin uskominen olisi merkittävä ongelma, joka on syytä kitkeä johonkin tiettyyn ikään mennessä. Hyvänen aika, nehän ovat vain tonttuja! Ja saa kai sitä aikuisetkin tonttuihin uskoa, jos haluavat. Kyllähän sitä paljon erikoisempiinkin olentoihin uskotaan.

Itse en taida uskoa tonttuihin, mutta muutamaan jouluiseen asiaan uskon.


Uskon siihen, että partiolaisten adventtikalenteri on paras joulukalenteri. Perustelut: Ekan luukun saa avata jo marraskuussa ensimmäisenä adventtina. Lisäksi monen numeron kohdalla tietää jo etukäteen, mitä luukusta tulee, mikä tuo mukavaa turvallisuuden tunnetta.


Uskon myös siihen, että jouluvaloilla on monia positiivisia vaikutuksia. Meidän ekat jouluvalot laitoin keittiön avohyllyyn. Jouluvalot antavat kaunista valoa, luovat tunnelmaa, patistavat siivoamaan. Ja muistuttavat siitä, että ensi kuussa päivä alkaa jälleen pidetä ja valo palata.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Iso-Puolalan joulua



Joulun lähestyminen aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta on tosi kivaa saada juhlaa ja valoa pimeään vuodenaikaan ja toisaalta ahdistaa kaikki hössötys ja kilke.

Lauantaina Turussa oli joulukadun avajaiset. Menneellä viikolla alkoi myös Iso-Puolalan (rakennus yläkuvassa) joulukausi. Iso-Puolala on Rakennusperinteen Ystävät ry:n majapaikka Turun ydinkeskustassa. Piparkakkuversio talosta näyttää tältä:  


Iso-Puolala on rakennettu 1770-luvulla. Näissä kuvissa talon ikä ei näy niin hyvin, mutta poiketkaa talossa. Siellä on täydellisen rauhallinen tunnelma. Alkuperäisten tummuneiden kattoparrujen alla glögiä juodessa joulu ja stressi eivät kuulu samaan hetkeen.



Iso-Puolalan joulupuodissa on myynnissä todella kauniita joulukoristeita ja pientavaraa. Vielä en ostanut mitään, mutta aion mennä puotiin uudestaan. Esimerkiksi nuo vanhoista nuoteista taitellut tähdet olivat tosi kauniita.



Joulupuoti ja kahvitupa ovat avoinna 14.12. asti torstaisin klo 16-19 ja viikonloppuisin klo 12-16. Voisin vannoa, ettette tule pettymään, jos poikkeatte puotiin. Jouluisten asioiden lisäksi Iso-Puolalassa on paljon perinnerakentamiseen liittyvää tietoa, kirjoja ja välineitä.

Iso-Puolalan jälkeen menimme joulukadun hulinoihin. Väkeä oli paljon, Stockan jouluikkunan edessä ängettiin toppahousut kahisten, äänentoisto takkuili, ja pukki tuli autolla. Toisaalta ihan kamalaa ja toisaalta mukavaa. Kerrankin kävelykatu oli lauantai-iltana täynnä kävelijöitä. Muksu oli ihmeissään, kun kaksi tonttua oli päässyt pukin auton takaluukkuun. (Meidän 7-vuotias uskoo edelleen pukkiin, joskin hyvin sujuvasti pukkipuheen rinnalla kulkee myös tieto lahjojen ostamisesta.)


Nyt sitten kohti joulua, omia asenteita ja toiveita puntaroiden. Toivon etten paineistaisi liikaa, mutta haluan kuitenkin viettää monta mukavaa glögihetkeä perheen ja ystävien kanssa. Eivätkä ne hetket tule, jollei vähän käy kalenterisulkeisia ja laita tähtitorttuja uuniin. Toivon löytäväni saajilleen sopivat joululahjat, joiden viehätys kestää joulun yli. 

Toivon, että jokiranta pysyy jouluun kevääseen asti näin kauniina.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Sauna esipunaisessa asussaan


Mies meinasi, että saunan ulkolaudoituksen tekemiseen menisi viikko tai pari, mutta siihen meni kaksi päivää! Timpurimme on kyllä ripeäotteinen työmies. Hän ja apulainen pätkivät ja nakuttivat laudat seinään alkuviikolla.

Talvea vasten laudat oli fiksua ostaa pohjamaalattuna, koska käsittelemätön lauta olisi todennäköisesti saanut homepilkutuksen ennen ensi kesän maalausilmoja. Lopullisen maalipinnan lisäksi julkisivuun tulee vielä rimat, jotka laitetaan lautojen saumakohtien päälle.



Seuraavaksi odottelemme ikkunoita. Niiden pitäisi matkata marraskuussa puusepältä maalaukseen ja lasitukseen. Elättelen toivetta, että ehtisin itsekin katsomaan ikkunoiden viimeistelyä. Valitsemamme puusepänverstas ei käytä ollenkaan pellavaöljymaaleja (syystäkin, miettii skeptinen...), joten ikkunoiden lasitus ja maalaus tehdään toisella pellavaöljymaalin käyttöön tottuneella pajalla. Mietin varmaan viisi kertaa päivässä, että mitä jos ikkunat ovatkin väärän kokoiset!? Saunan ulko-ovet meillä on jo, mutta ne ovat käsittelemättömät. Viikonloppuna pitäisi järjestää kellariin tilaa, jotta voisimme maalata ne. 

Pihamaa on aikamoisen kaaoksen vallassa... Aika paljon pitäisi sataa lunta, että näyttäisi siistiltä.


Koskakohan tuonne pääsee saunomaan? Nyt veikkaisin, että aikaisintaan hiihtoloman tienoilla ja viimeistään juhannuksena. Kiuas on tosin vielä hankkimatta :)

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Hengittävä seinärakenne


Kuusikulmainen laatta, kuusikulmainen lattialaatta, kaakelimaali. Noilla sanoilla tullaan usein blogiini. Veikkaan, että myös hengittävä seinärakenne on asia, joka kiinnostaa. Tai ainakin meitä kiinnosti, kun haimme tietoa vaihtoehdoista.

Tunnustan: En ymmärrä muovitettua seinärakennetta ja pelkään, että kosteus jää sellaiseen muhimaan. Tuntuu paremmalta rakentaa jotain, minkä toiminnan tajuaa ja tietää, ettei talo homehdu pystyyn jonkin laitteen (jonka toimintaa ei ymmärrä) rikkoutumisen tai väärän käytön takia.

Simppelein ja lämmön hyvin pitävä muoviton seinärakenne lienee hirsi. Täyshirsitalon saa rakentaa täysin ilman lisäeristeitä ja höyrysulkuja. Hirttä emme kuitenkaan pohtineet ulkorakennuksen materiaaliksi, koska se olisi ollut liian tyyris valinta. Halusimme kuitenkin hengittävän muovittoman seinärakenteen. Näin se tehtiin:


Kuva on otettu ulkoa. Uloimpana on koolaus, johon julkisivuverhous tulee kiinni. Verhouksen takana on tuulensuojalevy. Samaisen tuulensuojalevyn sisäpinnalle puhallettiin 20 senttiä ekovillaa. Villan eteen tulee höyrynsulkupaperi, jonka päälle tulee sisäseinien panelointi. Nuo kuvassa näkyvät muovit ovat väliaikaisesti suojaamassa ikkuna- ja oviaukkoja. Kaikki seinämateriaalit ovat sellaisia, että ne sitovat ja luovuttavat kosteutta.

Tässä rakenne listana. Sen verran tekemämme eroaa tästä lupakuvasta, että
tuulensuojalevy on 12 mm ja seinälevyn korvaa panelointi.

Uudistönömme on virallisen luokituksen mukaan puolilämmin, mutta uskon sen kyllä olevan käytännössä ihan kokonaan lämmin. Muutamia vuosia sitten 20 senttiä villaa olisi riittänyt omakotitalon eristepaksuudeksi, ja aika monessa heikomminkin eristetyssä talossa elellään ihan lämpimästi. Ja kohta 20 senttiä ei ehkä riitä edes täyttämään puolilämpimän vaatimuksia...

Timpurimme tuumaili, että eristepaksuuksien kasvu tulee johtamaan julkisivulautojen lyhempään käyttöikään, koska taloista ei säteile paksujen eristeiden takia yhtään kuivattavaa hukkalämpöä laudoituksen taakse. En osaa sanoa tuohon mitään, mutta kuulostaa loogiselta.    

Ulkorakennus on hiukan suurempi kuin alkuperäisessä suunnitelmassa, joten talon sopiminen tontille on vähän jännittänyt. Ihan hyvin se mielestäni paikalleen kuitenkin passaa. Kadulta päin katsottaessa se jää päätaloa kauemmas, mikä onneksi saa sen näyttämään hiukan todellista kokoaan pienemmältä.

 
Tänään mies ja appiukko paperoivat sisäseiniä, ja huomenna timpuri tulee laittamaan ulkolaudoitusta. Hommat etenevät :) Parasta tässä päivässä taisi kuitenkin olla se, että viikkojen tauon jälkeen taivaalla paistoi aurinko.

Lempiasioita: aurinko ja huomisen lautapino.





lauantai 15. marraskuuta 2014

Se hetki, kun ehtii siivota hamahelmet


Harmaa marraskuu kiitää sellaista vauhtia, ettei paremmasta väliä!

Pikakelattu marraskuu. Mikä kaunis sanapari. Pikakelauksen on aiheuttanut monen asian summa: kasauma monenlaisia kekkereitä ja juhlia, ulkorakennuksen vaatima huomio, työt. Kohta alkaa puolestaan pikkujoulusuma, joten pikakelailu jatkunee sujuvasti jouluun asti.


Tänään ehdin sen verran pysähtyä kotiaskareiden ääreen, että raivasin uuden maton näkyviin. Se on muutaman viikon takaisen saapumisensa jälkeen ollut hamahelmien/legojen/ikiliikkujan/sälän peitossa. En varsinaisesti ihmettele: pehmeä villamatto on vaan niin paljon mukavampi paikka leikeille kuin kylmä lautalattia. Tuossa tulikin jo selitys maton ostamiselle, lattia on kylmä.

Pitkäaikainen ja -muistinen blogini lukija saattaa nyt mietiskellä, että ostin myös viime syksynä olohuoneeseen itämaisen villamaton. Kyllä, kyllä, mutta se matto majailee nykyään makuuhuoneessa. Sielläkin on kylmä lattia!


Olen supertyytyväinen näihin mattohankintoihini. Aitoa villaa, kestävää, lämmintä, ajatonta. Ja kun kaikki muu on enemmän tai vähemmän vinksallaan, eivät "konservatiiviset" matot heitä tunnelmaa kuitenkaan liian juhlalliseksi.

Tähän viikonloppuun on luvassa vielä lattarirytmejä - ja eka pellillinen joulutorttuja!

    

No, oikeasti noista aamulla tehdyistä joulutortuista on jo puolet syöty.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

perjantai 7. marraskuuta 2014

Wiiuuuuh


Kuuluuko huokaus sinne asti?

Tänään on pitkästä aikaa päivä, jota ei ole ohjelmoitu aamusta iltaan. Viime aikoina niitä toisenlaisia päiviä, täyteen ahdettuja, on ollut liikaa. Töissä kiirettä, kotona kiirettä, kiirettä harrastuksiin. Onneksi meillä hyörii tarpeen mukaan kokonainen kourallinen suvun vanhimpia, jotka keittävät perunoita ja lukevat Aku Ankkoja ääneen, tarkistavat läksyjä ja auttavat eristelevyjen kanssa.

Ulkosaunan seinien eristepuhallusta edelsi loppukiri saunan sisätöissä, kun monenlaista pientä ja suurta piti saada kuntoon ennen eristekerrosta. Vinoon kattoon tuli levyeristys, joka vaati valtavasti työtä, kun jokainen levy piti mitata ja leikata erikseen, koska kattotuolien välimatkat toisistaan vaihtelevat. Kattotuolit laitettiin tarkoituksella epäsäännöllisesti, että saimme väliseinät, portaikon ja näkyviin jäävät kattotuolien alapalkit halutuille paikoille. Eilen pihaan pakitti ekovilla-auto, ja työt jatkuvat taas maanantaina.

Ensiloskakin satoi maahan, mutta se taitaa sulaa viikonlopun aikana: sunnuntaille on luvattu kahdeksan lämpöastetta. Kiireen keskellä en ole oikeastaan ehtinyt kauheasti murehtia edes tätä kamalaa vuodenaikaa. Työkaveri eilen viisaasti huomautti, että ensi kuussa päivä taas pitenee! Joten turha edes ryhtyä kaamosmasentumaan.

Viikonloppuna juhlistetaan isiä. Ajattelin jeesata muksua ostamalla teepussijoulukalenterin paketoitavaksi, koska meillä asuu teehen koukuttunut isi. Ruokakaupassa yritin eilen pikaisesti vilkuilla sellaista, mutta en nähnyt. Löytyisiköhän teiltä lukijoilta vinkkiä, mistä moinen löytyisi?