lauantai 30. toukokuuta 2015

Pihojen rumin vitsaus nyt myös meillä


Tänään oli viimeinen ja ensimmäinen päivä: koulu loppui, kesä alkoi.

Siirtymä oli tällä kertaa hyvinkin konkreettinen. Ainakin meille päivästä tuli myös ensimmäinen oikeasti lämmin kotipihapäivä, kunnon kesäpäivä. Söimme ensimmäistä kertaa ulkona. Ajoin soveltuvin osin nurmikkoa. Kävin täyttämässä vesikannua.




Kesäloman kunniaksi pihaamme laskeutui myös ilmakuvista tuttu musta ympyrä. Tramppaa on toivottu ja kinuttu, ja nyt sen aika sitten tuli. Muksu pomppi onnesta, minä huokailin menetettyä maisemaa. 

Pohdin, missä kohtaa tonttia tramppa olisi vähemmän silmissä... Valtaisa omenapuiden määrä ja meneillään oleva nurmikon kasvatus hiukan rajoittavat pomppuvälineen sijoittamista. Vaan ei pomppimisen iloa :) Ilmassa sinkoili lapsia jo ennen kuin turvaverkko oli saatu paikoilleen.



Puutarhamme jin & jang: ihanat tulppaanit, nariseva tramppa. Vai pitäisikö sanoa: nariseva mutsi ;)


12 kommenttia:

  1. Lapset kasvaa ja tramppa katoaa jossain vaiheessa, eikös? Sitten se on taas Äidin piha. Huomaatko kuinka koitan lohduttaa: :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, väliaikainenhan tuo on :) Ja ensi kesänä, nurmen vahvistuttua, aion siirtää sen vähemmän häiritsevään paikkaan.

      Poista
  2. :D meille on tulossa kanssa tramppa, oikea perinnepuutarhan kaunistus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, perinnepihan kauhistus eikun siis kaunistus ;)

      Poista
  3. Täällä podetaan myös tramppa-ahdistusta ja samalla innostusta! Lapsille se rumilus tilattiin, mutta meinaan kyllä muutaman voltin (joka ilta?) heittää itekin.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavia tramppahetkiä sinne! Hyppiessä sen rumuus tietty häiritsee vähiten :D

      Poista
  4. Juu, ei ne trampat kauniita ole. Toisaalta lasten riemulla ei pomppimisessa ole rajoja ja pomppiminen lisää muksujen lihasvoimaa ja koordinaatiota. Ei varmaan olisi meille aikuisillekaan hullumpi idea mennä pomppimaan ja kokea vapauttavaa riemua, kun hetkeksi heittäytyy lapseksi :D
    Meillä ei tramppaa voitu hankkia, kun nuorimmainen sairastaa lastenreumaa ja sairauteen liittyy hänen kohdallaan kolme kiellettyä asiaa; trampalla pomppiminen, benji-hyppy sekä laskuvarjohyppy. Kaikkea muuta kyllä saa touhuta. Kerran kyläillessä tytär meni kuitenkin trampalle hyppimään ja voi sitä riemua ja iloa, minkä hän siitä sai. Seuraavana aamuna sitten kun kävelemään ei juuri päässyt, hän totesi, että kantapään kautta oppi, miksi tuo hupi oli häneltä kielletty.
    Onneksi teillä on iso piha ja paljon omppupuita, joiden katveeseen taitaa yksi tramppa hyvin upahtaa :)
    Mukavaa sunnuntaita sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa harmillinen tuo sairaus. Nuo kaksi muuta on varmasti helppo välttää, mutta tramppoja tuppaa olemaan nykyään vähän joka pihassa... Tyhmäähän se on trampan rumuudesta valittaa. Kuten sanoit, hyppimisellä on paljon hyviäkin seurauksia :)

      Poista
  5. Ymmärrän tunteen.. ;O) Mutta lapset nauttivat taatusti!

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Ehkä ryhdyn hyödyntämään tramppaa kuvien ottamisessa. Saa paremman ja laajemman kuvakulman :D

      Poista