tiistai 19. toukokuuta 2015

Vinkit retkelle ja hallitusneuvotteluihin


Jo viime postauksessa kerroinkin, että kävimme työporukan kanssa Teijon kansallispuistossa ja sen kupeessa olevassa Mathildedalin kylässä. Onnistunut yhdistelmä!

Teijo tarjoilee monipuolisia maisemia ja polkuja. Yhden päivän aikana voi kävellä pitkospuilla suon yli, kiivetä kallioille ihailemaan järvimaisemia (ja vuokrata halutessaan paatinkin) ja valita lukuisista laavupaikoista mieluisan taukopaikan. 

Luonnon lisäksi seutu tarjoilee ruukkikyliä, joissa on kauniita vanhoja taloja, avaria lehtomaisemia ja merenrantaa.



Matildanjärvi







Patikkaretken jälkeen tutustuimme Mathildedalin Kyläpanimoon. Uuden pienpanimon toiminnasta meille kertoi Tuomo Holm. Hän oli tosi selkeä ja innostava ilmaisussaan: tuli sellainen olo, että tässähän paitsi oppii oluesta myös haluaa tehdä keittoa.

Kyllä, olutliemen virallinen nimi on keitto.



Tuomolla oli parta ja tennarit ja huppari ja puoliso, joka oli perustanut samalle kylälle leipomon. Ennen pienpanimo ja -leipomo elämää pariskunta oli elänyt pääkaupunkiseudun sykkeessä. Uusi elämä maalla -tyyppinen tarina siis.

Samankaltaisia tarinoita on kerrottu viime vuosina paljon. Minusta tämä ilmiö on ihana. Vaikka olenkin vahvasti kaupunkilaistyttö, tykkään maalaisajatuksista ;) Ja olen iloinen, jos törmään maalla käydessäni elävään kylänraittiin ja paikallisiin palveluihin.



Innostunutta olutpuhetta kuunnellessa ja kauniita olutpulloja katsellessa mietin, olisiko tässä vastaus maaseudun näivettymiseen. Monikohan koulutettu ja yritteliäs ahtaasti asuva helsinkiläispari puntaroi, josko sittenkin lähtisi maalle? Olisi lapsillakin mahdollisuus kirmata luonnossa, eikä tarvitsisi koko ajan miettiä, millaisella asuntolainalla saisi kaivatut lisäneliöt hankittua.

Jos nämä tyypit paritettaisiin kuihtuvien kylien kauniiden vanhojen talojen kanssa, voisi syntyä paljon asumismukavuutta, uutta toimeliaisuutta, kyläfiilistä ja muksuja lakkautusuhan alla olevien kyläkoulujen pulpetteihin. Ja monta vanhaa hirsitaloa saisi valoa ja toivoa!



Hallituspapereihin pitäisi kirjata, että maalaisunelmiin laitetaan vauhtia. Lastataan bussiin idearikkaita puoliahdistuneita kaupunkilaisia ja kuskataan porukkaa pitkin maalaiskyliä. Se pitää tehdä kesällä!

Vaikkapa näitä pienpanimoita mahtuu vielä moneen niemeen ja notkoon: suomalaiset juovat 460 miljoonaa litraa olutta vuodessa. Kyllä tuolla kulutuksella aika monta kyläpanimoa ja kylää pitäisi hengissä.

8 kommenttia:

  1. Hei, mahtava idea! Olisihan se hienoa, että töitä ja elämää olisi muuallakin kuin kehä kolmosen sisäpuolella. Ulkoilureitit näyttävät juuri sellaisilta, joista tykkään. Viime aikoina olen suorastaan hurahtanut luonnossa liikkumiseen.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä jännittävää seurata, mihin suuntaa perskeko meitä vie! Kattellaan.
      Ulkona liikkuminen taitaa olla monelle sisätyöläiselle mieluisaa puuhaa. Näin kesäisin mietin välillä, että olisipa hauskaa olla ammatissa, jossa ollaan ulkona, mutta räntäsadeaikaan ei ehkä ihan niin hehkeää...

      Poista
  2. Ihanat kuvat ja teksti. Tykkään:)
    Riikka

    VastaaPoista
  3. Sinun tekstiäsi on ilo lukea sekä Sinulla on ihanat silmät, joilla tarkastelet tätä maailmaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Marjatta :) Olipa kultaisesti sanottu. Mukavaa kesää sinne saareen :)

      Poista
  4. Luonto on nyt parhaimmillaan. Kiitos kuvista ne ovat upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :) On mukavaa, kun muutkin saavat iloa kuvista.

      Poista