tiistai 9. kesäkuuta 2015

Lentävä lähtö kesään



Terveiset helteisestä Pariisista! Kaupunki oli kaunis - ja kuuma. Viime viikon lopulla mittari kipusi 33 asteeseen. Suomen viileän alkukesän jälkeen se tuntui kuin saunalta.

Kun minä kipitin kollegojen kanssa pitkin Pariisin katuja ja metrorappuja, muksu lomaili isovanhempien kanssa Kreikassa. Erikoinen yhteensattuma, joka tuntui vähän oudolta. Tuli sellainen fiilis, että maailma on kutistunut aika paljon oman lapsuuteni jälkeen. Tai no jos ei ole maapallo mennyt kasaan, niin ainakin lentolippujen hintalaput ovat pienentyneet.


Olin Pariisissa ensimmäistä kertaa. Vaan en viimeistä! Kaupunki oli juuri niin hurmaava kuin aina sanotaan. Viihdyin. Ja tahdon ehdottomasi uudestaan.

En myöskään kohdannut sitä kuuluisaa pariisilaista töykeyttä, vaan sain oikein mukavaa kohtelua. Ehkä tähän oli avain se, että yritin aina itse olla ensin mukava. Osaan ranskaa kaksi sanaa: bonjour ja merci. Nämä yhdistettynä enkkuun riitti tilanteessa kuin tilanteessa. 


Pariisissa on paljon vanhaa ja kaunista. Moni kunkku ja presidentti on rakennuttanut hulppeita linnoja ja monumentteja, mutta myös edellisten pytinkejä on pidetty arvossa. No, ei tietenkään aina, mutta usein.

Kun aikajanalle on osunut tarpeeksi monta suuruudenhullua estetiikan arvostajaa, lopputuloksena on aikamoinen historiallisten rakennusten ja kulkuväylien ilotulitus.



Pariisia katsellessa alkoi (jälleen kerran) kiukuttaa se tuhovimma, jolla Suomen kaupunkeja on uudistettu ja uudistetaan edelleen. Miksiköhän meillä koetaan rakennustehokkuus ja raha niin usein historiaa ja jatkumoja tärkeämmiksi?

Näinkin minulle kävi Pariisissa: Seisoin kadulla ja selasin kännykän wlan-listaa etsien vapaata verkkoa. Lista oli pitkä, mutta harvaan pääsi ilman salasanaa. Huomasin, että McDonaldsin verkkoon pääsi. Mietin hetken, onko verkon nimi jonkinlainen hämäys, koska en ollut huomannut Mäkkäriä lähettyvillä. Kun katsoin tarkemmin kadun toiselle puolelle, niin siinähän se oli, hillitysti teipatut Mäkkkärin ikkunat. Ei suuria punaisia pintoja, ei isoa punaista kaarikirjainta. Kauniiseen katukuvaan istutettu Mäkkäri! Hatunnosto Pariisin lupaviranomaisille.



Nyt edessä olisi kesälomailua kotikulmilla. Pääsin loma-arkeen kiinni jo eilisiltana, kun lähdin juhlistamaan kotiinpaluuta kaatopaikalle miehen kanssa. Hän oli kaivanut peräkärryllisen juurakkoa pihalta poistetun puskan alta. Pariisi oli ihana, mutta ei se siltikään vedä vertoja kaatopaikkakäynnille siipan kanssa.

5 kommenttia:

  1. "Pariisi oli ihana, mutta ei se siltikään vedä vertoja kaatopaikkakäynnille siipan kanssa. " Tämä totta :D Ja moni muukin juttu tässä postauksessa. Olen myöskin sitä mieltä, että maailma on pienentynyt ja sitä mieltä että se tapahtuu siihen tutustumatta. Nykyään ei oikeen mikään tai ainakin hyvin harva asia on varsinaisesti ihan uutta, oli paikalla käynyt tai ei. Kaikki on jo tavallaan nähty jossain. Ennen elo oli ihmeeellisempää.

    Vaan on se sittenkin sitä vieläkin, kun osaa katsoa. Käydä kaatopaikalla Pariisien jälkeen ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, ettei kiipeily sumuisille vuorille tunnu samalta sen jälkeen, kun on katsonut upeasti kuvatun dokumentin kiipeilystä sumuisille vuorille...

      Maailman kuvat ovat saatavilla, mutta onneksi uusien ihmisten kohtaamisen tenho säilyy. Itse olen jo välillä vahvasti sitä mieltä, etten jaksa tavata ja tutustua enää yhteenkään uuteen ihmiseen, mutta sitten kuitenkin käy aina niin, että päädyn valoittavien tyyppien pöytiin ja keskusteluihin.

      Poista
  2. Hienoa luettavaa! Kauniit kuvat myös!
    t. mummu

    VastaaPoista
  3. I am using Kaspersky security for a number of years now, I would recommend this solution to all you.

    VastaaPoista