tiistai 31. maaliskuuta 2015

Astetta krouvimpi panelointi


Olen käynyt salilla. Siksi tämä remppapäiväkirjan pito on hiukan kärsinyt. Päätimme ystäväni kanssa, että ensi kesänä isopurje nousee ilman vinssiä. Tai jos ei ilman vinssiä, niin ilman kampea. En tiedä nouseeko, mutta sen tiedän, että vuorokaudessa on kovin rajallinen määrä tunteja.

Eli hiukan krouvimpi selitys blogihiljaisuudelle :) Mutta nyt krouvimpaan remppa-asiaan: saunatuvan panelointiin. Tilasimme suoraan sahalta (jonka nimeä en nyt muista, eikä mieskään ole vieressä auttamassa) tuollaista vähän paksumpaa seinäpaneelia. Ajatuksena oli maalata se valkoiseksi. Pohjamaalaus tehtiin sahalla valmiiksi.


Pohjamaali on todella epätasainen, ja maalia on käytetty niukasti. Tätä ei siis ole todellakaan tarkoitettu lopulliseksi pintakäsittelyksi, mutta me olemme nyt tykästyneet siihen. Vahvassa harkinnassa on maalaussuunnitelman hylkääminen ja seinien jättäminen tuolle pohjamaalipinnalle. Vähän niin kuin astetta krouvimpi kuultomaalaus. 

Tässä kuvassa näkyy myös katto, joka sekin on sahalla pohjamaalattua paneelia. Se on hiukan kapeampaa kuin seinissä.


Kuvan keskellä näkyvä palkki on kattotuolin vaakapuu, joka jää näkyviin. Kattotuolit ajattelimme hioa kevyesti ja vahata/lakata, etteivät ne kellastuisi. Kattotuolien päälle tulee osaan tilasta parvi, jonka lattia on lankkua. Senkin ajattelimme vain vahata tai lakata kevyesti.

Näillä suunnitelmilla takkatuvasta tulee aikamoinen puusinfonia ja oksankohtanäyttely... Onko liikaa puuta? Tuleeko tunkkaista? Voiko puuta olla koskaan liikaa? Jostain syystä olen nyt itse ihan fiiliksissä näistä puupinnoista!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Leipähehkutusta kaksi vuotta myöhässä (testaa jo!)


Meillä täällä Omppulassa syödään vain tuoretta leipää. Not! Meillä syödään yleensä sitä eilen tai edellispäivänä ostettua leipää, mutta nyt olen muutaman kerran innostunut tekemään aamulla leipää. Kerran jopa arkiaamuna ennen töihin menoa. (Se poiki mahtikasan hyvä vaimo/äiti -pisteitä.)

Resepti on Sikken sämpyläresepti (klik), joka on oikeasti aivan älyttömän helppo ja takuuvarma. Siitä kuhistiin pari vuotta sitten, mutta jostain syystä meikämartha tarttui vasta nyt toimeen.


Sikken sämpylöiden juju on rapea kuori. Se on oikeasti tosi rapea, vaikka sisältä sämpylät ovatkin kuohkeita.

Tein sämpylät aika orjallisesti Sikken reseptin mukaan. Suolaa laitoin kuitenkin kolmanneksen vähemmän, koska minusta tuo 1,5 rkl 7,5 desiin vettä kuulosti niin hurjalta määrältä. Laitoin kolmanneksi vähemmän eli yhden ruokalusikallisen, eivätkä sämpylät olleet minusta suolattomia.

Suolasta puheen ollen: Moni tuntuu pitävän Lidlin paistopisteen leipiä erityisen maukkaina. Minusta ne maistuvat tosi suolaiselle. En ole asiaan sen enempää perehtynyt, mutta mahtaako "maku" tulla suolasta? 


Paistakaa ystävät, ette voi epäonnistua! Paitsi yhdessä asiassa: valitsette liian pienen astian. Minulle kävi ekalla kerralla niin. En tajunnut, kuinka paljon taikina yön aikana nousee. Aamulla kaavin taikinaa jääkaapin hyllyltä, jonne se oli vyörynyt paprikoiden peitoksi.

P.s. Pihasauna on puoliksi kaakeloitu :)

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Talo, joka päätti aloittaa grillikauden


Me teimme sen taas :) Parikymmentä omenapuuta on ainakin suunnilleen kevätkunnossa. "Me" ei nyt tarkoita Omppulan omaa väkeä, vaan isoa talkooporukkaa. Sekosin laskuista talkoopäivän aikana, mutta hampurilaispihvejä kului 32.


  
Myös Tikkumäen torpan Martti (klik) oli mukana.


Martin tehtävänä oli viihdyttää lapsia ja kytätä sapuskaa. Martti on semmoinen talkookoira, että hän ymmärtää hampurilaisten arvon.


Mietin talkootohinaa katsellessa, kuinka asumisen muoto voikaan ohjata sosiaalista elämää.

On olemassa pikkuruisia kerrostalokoteja, joissa on mutkikasta pitää juhlia, koska jo pelkästään vieraiden takkien sijoittaminen aiheuttaa ongelmia. On olemassa edustuskoteja, joihin ei voi pyytää rymyävää vierasjoukkoa, ettei tulisi naarmuja tai sormenjälkiä. On olemassa metsäpirttejä, joissa halutaan elellä eristyksissä, ja on olemassa metsäpirttejä, joissa ollaan pakon edessä eristyksissä.

Ja sitten on tämmöisiä taloja ja pihoja, jotka pakottavat leikkaamaan oksia ja herkuttelemaan ja nauramaan ja kurastamaan saappaita. Tästä urakasta ei selviäisi yksin - ja hyvä niin :)

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Naistenpäivän pyykit


Useampikin lehti kertoi viime viikolla ruotsalaisesta bloggarista, jonka aidot kotikuvat herättivät innostusta. Kuvien aitouden ydin oli sotku. Kuvissa oli likaisia astioita ja sotkuisia lattioita ja mitä noita nyt on erilaisia sotkuisuuden muotoja.

Minäkin laitoin nyt sitten naistenpäivän kunniaksi esille sotkua. Mitäs mieltä olette, onko parempaa kuvamatskua kuin yleensä? Meillä on tosiaan ihan aito pyykkiteline makkarissa. Toisinaan käy niin, että märkää pyykkiä tuodessa edellinen satsi on vielä telineellä, josta se sitten lennätetään pikavauhtia lipaston päälle odottamaan jatkokuljetusta. On meillä kuivausrumpukin, mutta se pitää kovaa ääntä ja kuluttaa sähköä.

Henk.koht. pidän enemmän perinteisessä mielessä kauniista kotikuvista. Katselen tuhannesti mieluummin toisten kauneutta kuin toisten pyykkivuoria. Tiedän kyllä, että jokaisessa kodissa on sotkunsa, vaikkei niistä laitettaisi kuvia esille.

Tässä siis naiset (ja miehet!) päivän ruusut ilman pyykkiä. Aidosti ihanat.


perjantai 6. maaliskuuta 2015

Puoliksi pikkuruutuiset ikkunat

Julkisivuun tulee vielä kapea rimoitus. Ja nurkkiin sekä ikkunoiden ympärille valkoiset laudat.

Sää tuntuu suosineen tänä meidän saunaprojektiamme. Syyskesällä oli pitkään lämmintä ja kuivaa, ja saimme laattavalun ja rungon päälle katon ilman suurempia sateita. Talo pääsi säältä suojaan kastumatta, mikä oli iso henkinen helpotus.

Tällä viikolla sauna sai ikkunat. Ja eikös juuri nyt säätiedotus näytä pitkästä aikaa kokonaista aurinkoa. Valo saa viikonloppuna tulvia sisään!

 Vasemmalla on ulko-ovien päälle tulevat pikkuikkunat.

Ikkunat ovat kompromissilasit. Ikkunoiden valinnassa piti huomioida rakennusmääräykset, ulkonäkö ja budjetti. Budjetti ja rakennusmääräykset olisivat tervehtineet ilolla moderneja alumiini-ikkunoita, mutta ulkonäön, fiiliksen ja elinkaaren takia halusimme puuikkunat.

Olemme koko rakentamisen ajan pyrkineet valitsemaan hengittäviä ja aitoja materiaaleja, jotka ovat tarpeen tullen myös korjattavissa. Aito puu on loistelias materiaali juuri sen vuoksi, että sitä voi aina korjata myös osittain. Voi hioa, paikata ja maalata. (Pieni takauma: Teimme ensimmäisessä kodissamme keittiörempan. Iso jääkaappi oli integroitu, ja jääkaapin ovi odotti asentamista remontin keskellä. Siihen tuli jostain pitkä ja syvä raapu - tietysti keskelle ovea. Koska ovi oli moderni kalvopintainen ovi, sitä ei voinut korjata siististi. Ostimme uuden, joka maksoi monta sataa. Jos ovi olisi ollut puuta, sen olisi voinut hioa ja paikkamaalata.)

 Sisälasi on yksilasinen, ulkolasi pikkuruutuinen.
Kylppärin sininen vesieristys jää valkoisten kaakelien alle.

Ikkunoissa on pikkuruutuinen ulkopoka ja isoruutuinen lämpölasi sisäpuolella. Tällä yhdistelmällä saimme niistä rakennusmääräysten mukaiset. Jos olisimme ottaneet tavallista lasia pikkuruutuina molempiin pokiin, olisimme joutuneet teettämään vielä kolmannen lisälasin pokien väliin. Kun kyselimme asiaa puusepiltä, lähestulkoon kaikki suosittelivat kompromissia valtavan hintaeron takia. Säästimme pitkän euron, kun tyydyimme sisäpokassa isolasiseen ikkunaan.

Ulkorakennusta tehdessä myönnytys ei tuntunut kovin raskaalta. Jotenkin hupaisaa tässä rakennusmääräysten viidakossa on se, että päätalomme yläkerrassa on vanhat pikkuruutuiset ikkunat. Ne eivät yllä lähellekään nykyisiä rakennusmääräyksiä. Ja siitä huolimatta olemme niihin oikein tyytyväisiä, emmekä koe kärsivämme vedosta. Ja nyt kun pääsin vauhtiin: Hölmöltä tuntuvat myös eristepaksuudet. Puolilämpimään piharakennukseemme vaadittiin 20 senttiä villaa. Muutama vuosi sitten 20 senttiä oli asuinrakennuksen vaatimus. Täyslämpimästä tuli paperilla puolilämmin, mutta mikä mahtaa olla taloissa asuvien ihmisten vilutaso?



No, täytyy pyrkiä elämään sovussa lupainsinöörien kanssa :) Minusta nämä uudet ikkunat ovat superhienot. Ne on kitattu perinteiseen tapaan ja maalattu pellavaöljymaalilla. Parasta on käsityön fiilis!