lauantai 30. toukokuuta 2015

Pihojen rumin vitsaus nyt myös meillä


Tänään oli viimeinen ja ensimmäinen päivä: koulu loppui, kesä alkoi.

Siirtymä oli tällä kertaa hyvinkin konkreettinen. Ainakin meille päivästä tuli myös ensimmäinen oikeasti lämmin kotipihapäivä, kunnon kesäpäivä. Söimme ensimmäistä kertaa ulkona. Ajoin soveltuvin osin nurmikkoa. Kävin täyttämässä vesikannua.




Kesäloman kunniaksi pihaamme laskeutui myös ilmakuvista tuttu musta ympyrä. Tramppaa on toivottu ja kinuttu, ja nyt sen aika sitten tuli. Muksu pomppi onnesta, minä huokailin menetettyä maisemaa. 

Pohdin, missä kohtaa tonttia tramppa olisi vähemmän silmissä... Valtaisa omenapuiden määrä ja meneillään oleva nurmikon kasvatus hiukan rajoittavat pomppuvälineen sijoittamista. Vaan ei pomppimisen iloa :) Ilmassa sinkoili lapsia jo ennen kuin turvaverkko oli saatu paikoilleen.



Puutarhamme jin & jang: ihanat tulppaanit, nariseva tramppa. Vai pitäisikö sanoa: nariseva mutsi ;)


maanantai 25. toukokuuta 2015

Aloittelevan puutarhurin oppeja



1) Omenapuut eivät kuki joka vuosi samaan aikaan. Viime vuodesta ollaan nyt ainakin viikko jäljessä. Mitä se tarkoittaa sadon kypsymisen suhteen? Se selviää elokuussa.


2) Nurmikko kasvaa hitaasti. Sen sijaan ukonkellot kasvavat niin nopeasti, että ne uhkaavat saada jopa jättilaukkojen nuput kiinni.


3) Vähän pienemmät laukat ja kuunliljat sopivat kasvuvauhtinsa puolesta samaan penkkiin.


4) Kaikenlaiset sipulikasvit viihtyvät meillä. Nämäkin edellisvuotiset tulppaanit valmistautuvat jälleen kukoistamaan. Jostain luin, että tulppaanit pitäisi kaivaa ylös ja istuttaa uusiksi joka vuosi - ei tarvitse, sanon minä yhden vuoden kokemuksella.


5) Sininenkin on kiva väri. Talon mukana tulleet ja edellisen omistajan toimesta tummansiniseksi käsitellyt puutarhakalusteet saivat pintaansa kerroksen sävyä .


Tältä näytti Brahenpuisto tänään.



6) Vaikka oman maan kuopinen onkin kivaa, välillä kannattaa nostaa katse ylös ja huomata muiden kuopsuttama kauneus.
 

tiistai 19. toukokuuta 2015

Vinkit retkelle ja hallitusneuvotteluihin


Jo viime postauksessa kerroinkin, että kävimme työporukan kanssa Teijon kansallispuistossa ja sen kupeessa olevassa Mathildedalin kylässä. Onnistunut yhdistelmä!

Teijo tarjoilee monipuolisia maisemia ja polkuja. Yhden päivän aikana voi kävellä pitkospuilla suon yli, kiivetä kallioille ihailemaan järvimaisemia (ja vuokrata halutessaan paatinkin) ja valita lukuisista laavupaikoista mieluisan taukopaikan. 

Luonnon lisäksi seutu tarjoilee ruukkikyliä, joissa on kauniita vanhoja taloja, avaria lehtomaisemia ja merenrantaa.



Matildanjärvi







Patikkaretken jälkeen tutustuimme Mathildedalin Kyläpanimoon. Uuden pienpanimon toiminnasta meille kertoi Tuomo Holm. Hän oli tosi selkeä ja innostava ilmaisussaan: tuli sellainen olo, että tässähän paitsi oppii oluesta myös haluaa tehdä keittoa.

Kyllä, olutliemen virallinen nimi on keitto.



Tuomolla oli parta ja tennarit ja huppari ja puoliso, joka oli perustanut samalle kylälle leipomon. Ennen pienpanimo ja -leipomo elämää pariskunta oli elänyt pääkaupunkiseudun sykkeessä. Uusi elämä maalla -tyyppinen tarina siis.

Samankaltaisia tarinoita on kerrottu viime vuosina paljon. Minusta tämä ilmiö on ihana. Vaikka olenkin vahvasti kaupunkilaistyttö, tykkään maalaisajatuksista ;) Ja olen iloinen, jos törmään maalla käydessäni elävään kylänraittiin ja paikallisiin palveluihin.



Innostunutta olutpuhetta kuunnellessa ja kauniita olutpulloja katsellessa mietin, olisiko tässä vastaus maaseudun näivettymiseen. Monikohan koulutettu ja yritteliäs ahtaasti asuva helsinkiläispari puntaroi, josko sittenkin lähtisi maalle? Olisi lapsillakin mahdollisuus kirmata luonnossa, eikä tarvitsisi koko ajan miettiä, millaisella asuntolainalla saisi kaivatut lisäneliöt hankittua.

Jos nämä tyypit paritettaisiin kuihtuvien kylien kauniiden vanhojen talojen kanssa, voisi syntyä paljon asumismukavuutta, uutta toimeliaisuutta, kyläfiilistä ja muksuja lakkautusuhan alla olevien kyläkoulujen pulpetteihin. Ja monta vanhaa hirsitaloa saisi valoa ja toivoa!



Hallituspapereihin pitäisi kirjata, että maalaisunelmiin laitetaan vauhtia. Lastataan bussiin idearikkaita puoliahdistuneita kaupunkilaisia ja kuskataan porukkaa pitkin maalaiskyliä. Se pitää tehdä kesällä!

Vaikkapa näitä pienpanimoita mahtuu vielä moneen niemeen ja notkoon: suomalaiset juovat 460 miljoonaa litraa olutta vuodessa. Kyllä tuolla kulutuksella aika monta kyläpanimoa ja kylää pitäisi hengissä.

torstai 14. toukokuuta 2015

Kevät toi, kevät toi: Maalia, puunsuojaa, parafiiniöljyä


Tässäpä tuoretta kuvaa saunan seinästä. Mies oli järkännyt pyhäpäiväksi maalausapua, ja reipas äijäkööri suti koko saunan Virtasen neljän öljyn maalilla. Aikamoinen tuuri kävi sään kanssa, kun koko alkuviikon kestänyt sade vaihtui aamulla aurinkoon.

Itse lähdin aamulla työporukan kanssa virkistysreissulle. Oli aika mahtavaa huomata kotiin palatessa, että koko talo oli maalattu. Vielä olisi edessä toinen kierros maalia sekä lautojen väleihin tulevien rimojen maalaus ja asennus.


Saunarakennukseen tulee kolme mustaa ulko-ovea. Puntaroimme maalin ja puunsuojan välillä. Mittojen mukaan teetetyt ovet ovat mäntyä, joka elää ja kipristelee vielä muutaman vuoden, joten päädyimme peittävään puunsuojaan. Kuvassa suojaa on yksi kerros, mutta kahdella väri on jo tosi peittävä. 


Saunan sisäseiniin olemme laittaneet parafiiniöljyä. Saunan panelointi on kirjavaa ja oksaista eli edullisempaa kuin tasalaatuinen puutavara, mutta minusta tässä kohtaa oli helppoa tehdä säästöpäätös. Pihasaunan löylyhuoneen ei tarvitse olla erityisen design.

Mahtava maalaussää toimi hyvin myös Teijon kansallispuistossa ja Mathildedalin kylässä, joissa kävimme työporukan kanssa. Laitan vielä erikseen retkikohdevinkkejä ja kuvia, mutta tässä pari jo etukäteen:


Oli se kaunis.

Toivottavasti viikonloppuna paistaa aurinko, niin minäkin pääsen maalaushommiin. (Lue: Hiukan nolottaa, kun lähti metsään maalaustalkoopäivänä.)

  

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Vappulaatat


Jos joskus vappu oli sitä, että toilailtiin opiskelijahaalarien lahkeet solmussa monta päivää, nyt vappu on yhden illan rauhallinen kevätjuhla. Ylioppilaslakkikin on niin kireä, ettei sitä tee mieli pitää päässä. (Ja vaikka pää tuntuu olevan isompi kuin ennen, se kestää paljon huonommin alkoholia.)

Onneksi vanhuus ei tule yksin, vaan se tulee pihasaunan kanssa :) Yläkuvan talo näyttää jo varsin vahvasti pian valmiilta, eikö? Kaukaa katsottuna pohjamaalattu lauta menee ihan täydestä.

 
Näkymä saunasta pesuhuoneeseen on sekin jo aika valmis. Tuohon ikkunan alle olen miettinyt kylpyammetta, mutta sen saaminen saattaa kestää tovin. Pitäisi löytää malli, jossa mieltymykset kohtaisivat budjetin...


Lattialaatoista tykkään tosi paljon. Vaikka seinät ovat valkoiset ja lattia harmaa, tunnelma ei ole kuitenkaan kylmä. Laatoissa on passelisti lämpimiä sävyjä mukana. Valkoinen ja harmaa on umpitylsä yhdistelmä, mutta tiililadonta rikkoo tylsyyttä mukavasti.

Eipä tuo sauna oikeasti vielä läheskään valmis ole: ulko-ovet pitää maalata, tai siis koko talo pitää maalata, varaston pinnat pitää tehdä, ja pitkä lista lvi-hommia odottaa ammattimiehiä. Hurjasti on kuitenkin tapahtunut viime vapun jälkeen - silloin meillä ei ollut edes suunnitelmaa paperilla.