tiistai 30. kesäkuuta 2015

Manklattuja lakanoita & hiirenpapanoita


Niistä hiirenpapanoista saat hyvää matskua blogiin.

Näin minulle vinoiltiin viikonloppuna. Vietimme vihdoinkin kesältä tuntuvia ja näyttäviä päiviä maalla. Majoituimme siipan kanssa pieneen yhden huoneen mökkiin, joka on aikoinaan ollut rantalaitumen vahdin tupa. Nyt se on jonkinlainen anoppilan kesäpaikan paisuntasäiliö, jonne majoitutaan, jos muut vuodepaikat alkavat täyttyä.

 
Joskus viime vuosituhannella valitsimme siipan kanssa aina tämän rantapesän, joka on sopivan kaukana muista rakennuksista. Eipä paljoa haitannut, että päiväpeitolta saattoi löytää hiirenpapanoita. Nyt(kin) mies kävi imuroimassa pikkutorpan ennen iltaa. Arvostan kovasti tällaisia romanttisia eleitä.

Kuten myös sitä, että anoppi mankeloi aina lakanat. Harva taitaa enää manklata kaikki liinavaatteet? Minulla ei edes ole mankelia.

Rantalaitumen vahdin tuvassa on hieno ja ilmeisesti alunperinkin kalustukseen kuulunut kaappi. Kaunis joskin vähän vino - kuten koko talokin.   



Manklatuissa lakanoissa pohdin, saisikohan tuollaiseen kaappiin piiloon television..?

Siippa totesi, ettei kaappia raahata yhtään mihinkään eikä etenkään meille kaupunkiin, koska se kuuluu juuri tähän taloon. Täytyyhän sitä pyrkiä kunnioittamaan perinteitä, joten tyydyn kohtalooni kesäyössä.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Muurien suojassa tarkenee


Paljonko säääpuhetta mahtuu maailmaan? Aika paljon.

Me kävimme tänään muksun kanssa lounaskeskustelun Turun linnassa.
- Äiti, täällä sisällä on liian kylmä.
- No, siirrytään ulos.
- Äiti, täällä ulkona on tosi kuuma. Suklaa sulaa.



Linnan suojaisella sisäpihalla oli tosiaan kuuma. Pieni pihallinen paahteista kesää ja lautasellinen porkkanakeittoa tekivät hyvää. Jaksaa taas hetken kuunnella tätä nytkin peltikattoon ropisevaa sadetta.

Linna oli lounasaikaan hiljainen: vain muutama turistiryhmä pysähteli ihastelemaan rakennusta. Selfiekeppien käyttäjät näyttivät yhtä hassuilta kuin aina.


Turun linna on hieno mutta mottiin jäänyt rakennus. Linnaa ympäröivät satama-alueen vilkkaat tiet, parkkipaikat ja junarata, eikä linnan aluetta näe kokonaisuutena oikein mistään ilmansuunnasta.  Mahtavatko kaikki punaisille ja sinisille laivoille kiirehtivät edes huomata yli 700-vuotiasta rakennusta?

En voi olla ajattelematta Pariisia. Siellä monia historiallisia rakennuksia ympäröi avara puisto, ja rakennuksia lähestyttiin pitkien näkymien kautta. Rakennukset näyttivät komeilta, koska ne pystyi oikeasti näkemään kokonaisuutena.

 
Turun linna tarjoili hyvät alkutahdit keskiaikaiselle viikolle, josta ajattelin vielä vinkata.

Turun Vanhalla Suurtorilla vietetään loppuviikolla keskiaikaisia markkinoita, ja Turun linnassakin on erityistä ohjelmaa.


Lue lisää markkinoista täältä.
Kuva: Sami Maanpää


tiistai 16. kesäkuuta 2015

Suven superlatiiveja


Korkeimmat kukat. Viime syksynä taimimyymälän alelaarista noukkimani jättilaukat ovat todella jättejä. Tuulinen alkukesä on painanut niitä notkolle, mutta sanoisin, että laukoilla on vartta noin 140 senttiä. 


Kaivoin laukkoja kolmeen paikkaan. Lilat ovat jo kukassa, mutta valkoiset eivät vielä. Kuunliljapenkissä on ollut jonkinlainen nopean kasvun vaihe, ja laukat ovat lauonneet kuunliljojen levitellessä lehtiään.


Kolein kesäsää. Söimme tänään lounasta ulkona, ja kesken ruoan lapsi haki sormikkaat. Siihen tiivistyi tämän alkukesän säätila. Tuulettomia ja sateettomia aurinkoisia hetkiä ei ole juuri koettu. Juhannuksen ennuste lupaa sadetta, ukkosta ja sadetta. 

Kaikesta sääkarmeudesta huolimatta olemme yrittäneet olla kuin kesällä, on viety filttiä pihalle ja leikitty kesää kummitytön kanssa.



Jännittävin lattia. Pihasaunan takkahuoneen laatoitus on puolivälissä. Laatoista on aina niin vaikeaa kuvitella suurta pintaa, joten olen malttamattomana kurkkinut työn edistymistä.

Laatoittajamme on supertarkka tyyppi, joten kalanruoto pysyy suorassa, eikä lopputuloksen suhteen tarvitse onneksi jännittää muuta kuin laattavalintaa.


Tekisi mieli toivottaa näin lopuksi parasta juhannusta, mutta... 
Sanonkin, että valitkaa lämpimin villapaita!

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Lentävä lähtö kesään



Terveiset helteisestä Pariisista! Kaupunki oli kaunis - ja kuuma. Viime viikon lopulla mittari kipusi 33 asteeseen. Suomen viileän alkukesän jälkeen se tuntui kuin saunalta.

Kun minä kipitin kollegojen kanssa pitkin Pariisin katuja ja metrorappuja, muksu lomaili isovanhempien kanssa Kreikassa. Erikoinen yhteensattuma, joka tuntui vähän oudolta. Tuli sellainen fiilis, että maailma on kutistunut aika paljon oman lapsuuteni jälkeen. Tai no jos ei ole maapallo mennyt kasaan, niin ainakin lentolippujen hintalaput ovat pienentyneet.


Olin Pariisissa ensimmäistä kertaa. Vaan en viimeistä! Kaupunki oli juuri niin hurmaava kuin aina sanotaan. Viihdyin. Ja tahdon ehdottomasi uudestaan.

En myöskään kohdannut sitä kuuluisaa pariisilaista töykeyttä, vaan sain oikein mukavaa kohtelua. Ehkä tähän oli avain se, että yritin aina itse olla ensin mukava. Osaan ranskaa kaksi sanaa: bonjour ja merci. Nämä yhdistettynä enkkuun riitti tilanteessa kuin tilanteessa. 


Pariisissa on paljon vanhaa ja kaunista. Moni kunkku ja presidentti on rakennuttanut hulppeita linnoja ja monumentteja, mutta myös edellisten pytinkejä on pidetty arvossa. No, ei tietenkään aina, mutta usein.

Kun aikajanalle on osunut tarpeeksi monta suuruudenhullua estetiikan arvostajaa, lopputuloksena on aikamoinen historiallisten rakennusten ja kulkuväylien ilotulitus.



Pariisia katsellessa alkoi (jälleen kerran) kiukuttaa se tuhovimma, jolla Suomen kaupunkeja on uudistettu ja uudistetaan edelleen. Miksiköhän meillä koetaan rakennustehokkuus ja raha niin usein historiaa ja jatkumoja tärkeämmiksi?

Näinkin minulle kävi Pariisissa: Seisoin kadulla ja selasin kännykän wlan-listaa etsien vapaata verkkoa. Lista oli pitkä, mutta harvaan pääsi ilman salasanaa. Huomasin, että McDonaldsin verkkoon pääsi. Mietin hetken, onko verkon nimi jonkinlainen hämäys, koska en ollut huomannut Mäkkäriä lähettyvillä. Kun katsoin tarkemmin kadun toiselle puolelle, niin siinähän se oli, hillitysti teipatut Mäkkkärin ikkunat. Ei suuria punaisia pintoja, ei isoa punaista kaarikirjainta. Kauniiseen katukuvaan istutettu Mäkkäri! Hatunnosto Pariisin lupaviranomaisille.



Nyt edessä olisi kesälomailua kotikulmilla. Pääsin loma-arkeen kiinni jo eilisiltana, kun lähdin juhlistamaan kotiinpaluuta kaatopaikalle miehen kanssa. Hän oli kaivanut peräkärryllisen juurakkoa pihalta poistetun puskan alta. Pariisi oli ihana, mutta ei se siltikään vedä vertoja kaatopaikkakäynnille siipan kanssa.