sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kukkiva maa



Olen seilannut viime viikkoina vesireittejä pitkin, mutta nyt jalat ovat jälleen tutussa pihassa. Tuttukin tarjoaa yllätyksiä: nämä muutama viikko sitten kukkaan puhjenneet pionit ilmestyivät tyhjästä.

Pihasaunan viemäritöiden vuoksi pihaa piti kaivaa aika pitkä matka auki, ja samalla yksi syreenipuskista koki rankkaa karsimista. Nyt kaivannon reunalla, syreenin kupeessa, kukki kaunis vaaleanpunainen pioni. Pelkäsin kovasti, että kauhuri vain vie kukkaloistoa, mutta näinkin voi siis käydä :)




Mitä ovat nämä sinililat kukat? Ne olivat aiemmin talon kukkapenkissä, mutta mullan vaihdettua paikkaa ne kukkivat nyt yhden omenapuun alla. En tunnista lajiketta, enkä ole jaksanut googlettaa.



Ukonkelloja ei tunnu pysäyttävän mikään. Olen taitellut niitä pois pitkin pihaa. Perenna vai rikka... No, kaunis joka tapauksessa.

Viime viikon merireiteistä yksi vei Viipuriin, jossa kävimme lomareissulla. Seuraavaksi ajattelin kirjoitella Viipurin kadotetusta ja kunnostetusta kauneudesta. Tämän parissa voi virittäytyä tunnelmaan:

 

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Rontit savupiipussa



Meikäläinen kuuluu vaikeelta tuntuu heittää mitään pois -ihmisiin. Piirteestä on enimmäkseen haittaa, mutta toisinaan käy onnekkaasti.

Tänään viuhin puutarhassa siistimässä mättäitä. Napsin myös jättilaukat poikki. Kukinnot olivat jo haalistuneet, ja muut kasvit olivat tuuppineet laukat ihan lakoon.

Laukkapolot näyttivät kuitenkin niin kauniilta, etten raaskinut heittää niitä kompostiin. Mietin, mistä saisin tarpeeksi ison vaasin niille. Ja kun tontti on täynnä erilaista raksakamaa, niin bongasin pätkän hormia.





Hormi pystyyn solkkoiseen kukkapenkkiin, laukat hormiin, ja hymy korviin :)

Ei ole ihan justiinsa eikä edes melkein, mutta ihastuin ikihyviksi piippurontteihin.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Sademetsän tunnelmaa



Yritän vältellä sääpuhetta, mutta kun KOKO AJAN sataa, ja säätilalla tuntuu olevan vaikutusta vähän kaikkeen. Meillä jännitettiin tällä viikolla esimerkiksi sitä, lipuuko päälle sadepilvi lapsen synttärikekkerien aikaan. Ihme ja kumma, säästyimme sateelta. Se alkoi vasta viisi minuuttia juhlien päättymisen jälkeen.

Sateen hyvä puoli on se, että pitkin kevättä ja kesää kylvetty uusi nurmikko on päässyt hyvin vauhtiin. Sorapolun molemmilla puolilla on vappuna kylvetty nurmikko, eikä sitä oikeastaan erota vanhasta nurmesta kuin muutamien kaljujen läiskien takia.



Tämä nurmi on viskottu vasta kesäkuussa, mutta hyvässä vauhdissa jo sekin.

Myös alkukesällä pieninä taimina istuttamani keijunkukat ovat venyneet vauhdilla.


Rikkaruohoista puhumattamaan. Niitä tunkee ihan joka paikasta sellaista tahtia, että olen antanut periksi. Joku köynnösrikka on vallannut esimerkiksi yhden viinimarjapensaan ja jättilaukan varren.


Nyt kun kuivinkin kangasmetsä on aluskasvillisuudeltaan neonvihreä, toivoisin sateen jumalien (tietääkö joku muuten nimiä? Ester?) pörhistelyn päättyvän.


Pari aurinkoista poutapäivää, kiitos!


P.s. Uskoni epärealistisen toiveen toteutumiseen on kova, koska muillakin on käynyt tuuri. Muksu pyysi kummitätiään tekemään lego-aiheisen synttärikakun, ja tätä me söimme:



maanantai 6. heinäkuuta 2015

Hymyilevä apollo


 Oi, ootteko silloin te lempineet
sitä tyttöä tummatukkaa
ja ootteko silloin te rakastaneet
joka puuta ja joka kukkaa?
Ja oliko veli joka ihminen?
Ilo loistiko silmistä jokaisen?
Ja oliko kaikilla kasvoillaan:
Niin kaunis, kaunis on maa.

Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.

------------------

Ihanaa Eino Leinon, runon ja suven päivää!