sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Viimeiset viisi kilometriä...



...on aina pitkät niin. En muista bändin nimeä, enkä sanojakaan enempää, mutta tuo kertsi soi usein päässä. Kun ryhdyimme tekemään pihasaunaa reilu vuosi sitten syyskesällä, homma eteni hurjaa vauhtia. Tänä syksynä asiat ovat edenneet paljon hitaammin. Hommat ovat vaihtuneet suurista linjoista pieniin asioihin, ja kokopäiväiset työntekijät ovat vaihtuneet satunnaisiin työpäiviin.

Mies on yrittänyt oman päivätyönsä lisäksi venyä raksahommiin, ja meitsi on yrittänyt hoitaa muut kotityöt. Joulusaunatoive on kuitenkin hengissä, joten eiköhän tämä tästä kohta helpota. Päästään uuden alkavan vuoden kunniaksi toivottavasti eroon myös tästä sukupuolittuneesta työnjaosta.


Joulun suhteen olen kerrankin ajoissa liikkeellä. Tästä todisteena makkarin ikkunalaudalla oleva jouluruusu ja keittiön kaapit, jotka ovat hyvässä (uudessa) järjestyksessä. Joulusiivous on siis jo vauhdissa. Siivotessa toteaa ja lupaa aina itselleen, ettei haali yhtään lisää tavaraa. Joten tänään, kun hain lasta harrastuksesta, päätin ihan vain kävellä tunnelmaa aistien joulumarkkinoiden läpi. Ei onnistunut.


Lasinpuhaltajan kojulla siivouslupaukset haihtuivat, kun ihastuin eläväpintaisiin lasipalloihin. Kotiin lähti tuo turkoosi. (Ja mieleen jäi tuolla taustalla hennosti näkyvä kuumailmapallon muotoinen lasipallo, joka olisi aivan ihana lapsen huoneen ikkunassa. Siinä oli sellainen pikkuruinen matkustamokorikin. Onneksi markkinoita on vielä monta kertaa..) Jokirannassa oli kaunista, kuten aina.



Nyt himmailen kohti Siltaa ja uutta viikkoa. Saattaa olla, että blogitahti pysyy yhtä surkeana, kunnes nämä viimeiset viisi kilometriä on kuljettu. Toivottavasti me päästään joulusaunaan.