tiistai 6. joulukuuta 2016

Uuden vuoden kynnyksellä


Maailmassa on niin paljon luettavaa, ettei pitäisi kirjoittaa yhtään lisää vaan keskittyä lukemaan. Suunnilleen näin jutteli ystäväni. Hän ei viitannut erityisesti blogiini vaan kaikkeen sisältötulvaan.

Vaan eipä ole meikä viime aikoina erityisemmin kuormittanut universumia tekstillä. Siviilissä siis. Töissä sitäkin enemmän - ryhdyin tekemään syksyllä täyttä työvikkoa. Kun on tehnyt kahdeksan vuotta 80 prosentin viikkoa, yksi lisätyöpäivä todella tuntuu. Se yksi ekstravapaa oli aikamoinen venttiili, jolloin ehti tehdä vaikka mitä.

Nyt huomaan monta kuukautta kiitäneen pikakelauksella. Muutama viikko sitten merkkailin menoja kalenteriin ja tajusin, etteivät kalenterin sivut riitä. 2017 on ihan pian täällä.

Blogihiljaisuus on tarkoittanut minulle myös lukemishiljaisuutta. Huomaan, että yhä harvempi blogi synnyttää vahvaa riippuvuutta. Tuntuu, että aika monessa torpassa on edetty siihen seesteisempään vaiheeseen, jolloin remppapostausten tulva pitäisi kääntää arkisiksi pohdinnoiksi. Vaan harvapa sitä arkea erityisen mielenkiintoisesti kuvailee. Ehkä tässä kulkee jonkinlainen semi- ja tosibloggarin raja: tosibloggari täräyttää kaiken kaunistelematta ja tuoreeltaan eetteriin tietoisena yksityisyytensä menetyksestä, henkilökohtaisuudella koukuttaen. Vähemmän tosi joutuu toteamaan, että ilman tiukkaa substanssia julkinen elämäkertakirjoittaminen on pulmallista.

Vaan jossain tuolla uuden vuoden (ja seuraavankin?) takana siintää kuistiremppa! Ei ole meikän raksapäiväkirja valmis ennen kuin saan avata pariovet kohti puutarhaa.

Joulurauhaa kaikille :) 

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Uusi kamera, uusi matto, uusi vuosi

Olkkarin uusi kesämatto

Kamerapohdintani saivat yllätyskäänteen, kun juttelin aiheesta ystävälle. Hänellä oli hyllyssään vanha kamera, josta tuli minun uusi kamerani. Se on tosi järeä eli aivan muuta kuin alunperin ajattelin. Ei ollenkaan käsilaukkuun sopiva, vaan enempi mallia kahvakuula.

Muksun uusi vuosi

En ole vielä ehtinyt perehtyä kameran hienouksiin, mutta muutaman testikuvan olen räpsinyt. Kuvattavaa on piisannut: raksaprojektien edistämisen lisäksi meillä on juhlittu muksun syntymäpäiviä ja pörrätty kesälomareissuilla. Ja penkkiurheiltu ihan järkyttävä määrä, mutta se ei ole erityisen kuvauksellista :D

Nyt olisi ohjelmassa aamukahvi, jonka ajattelin nautiskella ulkona. Mukaan nappaan myös kesäkirjan, Canon EOS 7D käyttöopas.

-------

Edit: Pakko lisätä vielä pari kukkakuvaa illan puutarhakierrokselta. Koska kukat vaan ovat niin :) Myös jo kuihtuneet.









tiistai 17. toukokuuta 2016

Testing testing




Tältä näyttää rapun uudet kesäkukat. Hortensia ja laventeli ovat molemmat lempikukkiani. Monen muun lisäksi ;) Paahteinen rappu ei ole paras paikka hortensialle, joten laventeli taitaa saada uutta seuraa ja hortensia siirron muualle.

Kukat näyttävät kivalle, mutta mites valokuvat?



Valokuvia mietin sen takia, että minulla on ollut kameraongelmia. Järkkäri temppuilee, enkä ole löytänyt huoltopaikkaa, joka fiksaisi sen. Toisaalta pohdin järjestelmäkamerasta luopumista, koska pokkaria olisi mukavampi kantaa mukana.

Pyörittelin aihetta lounaspöydässä, ja työkaveri tarjosi pokkariaan testiin.


Nämä kuvat napsin siis pokkarilla, joka on merkiltään Sony. Sony G lukee kamerassa, sen tarkemmin en tiedä mallista. Ihan tukevan oloinen kamera mutta kuitenkin rutkasti pienempi ja kevyempi kuin järkkäri. Minulla on Sonyn kännykkä, ja olen kännykkäni kameraan tosi tyytyväinen, joten merkki olisi siinä mielessä ihan luonteva valinta.

Ehkä näissä lemmikeissä näkyy parhaiten, että kyseessä on pokkari.


En tiedä... Järkkäri on kyllä vaikkapa näissä kukkien lähikuvissa ihan ylivoimainen, mutta toisaalta käsillä oleva kamera on paras kamera. Kuvakirjoihin/perhealbumiin pokkarilaatu riittäisi varmaan mainiosti, mutta blogissa olisi kiva vähän hifistellä kuvien kanssa ainakin toisinaan.

Järkkäreistäkin on tullut viime vuosina paljon uusia pienempiä vaihtoehtoja, joten ehkä sieltäkin löytyisi joku taskuun passaava. Jos teillä on kokemuksia hyvistä pokkareista tai minijärkkäreistä, niin mieluusti kuulisin plussia ja miinuksia. (Ja ei, ihan pelkän kännykkäkameran varaan en kyllä halua heittäytyä!)

maanantai 9. toukokuuta 2016

Prunus accolade






Täl pual jokkee kuukkii loisteliaasti, tois pual kukinta on aluillaan. Niin kaunista, ettei voi olla hymyilemättä.

Jokaisen kaupungin pitäisi istuttaa kukkivia puita jokien reunoille, kirjastojen pihoille, pyöräteiden varsille, torien laidoille.

Kukkivilla puilla on merkillinen vaikutus ihmisiin: ventovieraat alkavat puhua toisilleen kauneudesta.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Kevätkuplintaa & Suomen karvaisin lintulaji


Tuo valkoinen on minun, Star Wars lapsen. Hienoja molemmat, vaan vielä hienompi on olohuoneen luonnonvalo. Se tervehtii aamupöpperöistä tulijaa jo kukonlaulun aikaan.

Viikko sitten maassa oli viisi senttiä lunta, nyt on kesä. Tuntuu, että aika moni kulkee hymy korvissa. Maailma on täynnä sääpäivittelyä. 

Vappukielikuvia käyttäen: on aika kupliva fiilis. Ystävä sanoi, että toukokuu on kuin perjantai. Itsekin kiva kuukausi, jonka jälkeen tulee vielä jotain parempaa.  


Mies totesi viikonloppuna, että täytyy laittaa vauhtia pihasaunan sisätöiden viimeistelyyn, koska kohta ei malta olla ollenkaan sisällä. Odotan itsekin niin sitä, että töiden jälkeen on vielä paljon valoista aikaa, lämpöä ja puutarhahommia. Tietotyöläisen pää lepää, kun saa mönkiä.

Toki pihassa on jo tullut kierreltyä, mutta lähinnä kameran kanssa. Nurmikko on edelleen supersateisten viikkojen jäljiltä todella märkä, eikä erityisesti kutsu konttailemaan.



Idänsinililjat voivat hyvin (kuten aina), mutta alemman kuvan keijunkukat ovat hiukan heikonlaisessa kunnossa. Tuo paikka on niille varmaankin liian märkä ja savinen. Täytyy pohtia maanmuokkaushommia tai siirtoa.



Rungolliset pensaspionit muodostuivat yksivuotiseksi kokeiluksi - rungot on kaluttu eläinystävien toimesta. Olisi pitänyt verkottaa ne. No, aloittelevan puutarhurin pitää maksaa oppirahoja. Tulppaanit ovat onneksi tallella.

Viikko sitten, kun maa oli valkoinen, linnut kiertelivät ruokintapaikalla. Meillä on keittiön ikkunan edessä puussa tuollainen härveli, jonka voi täyttää talipalloilla. Pallot olivat loppu, joten lykkäsin kehikon täyteen omppuviipaleita. Muutama pikkulintu innostuikin niistä, mutta suurimman annoksen on popsinut orava.





Kohta oman pihan omenapuut ovat kukassa. Paras on vasta tulossa!

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kyllä se kesä kuitenkin tulee


Ja silloin voisi vaikka juoda aamukahvit uudella terassilla!

Tein tuollaisen havainnekuvan. Valtavan hieno ;) Eli terassi alkaisi pitkältä sivulta saunan oven kohdalta ja jatkuisi talon päätyyn, jossa on nyt palju. Laajat terassit eivät kuulu vanhoihin taloihin, mutta pihasauna onkin upouusi, joten kyllä semmoinen nyt tulee.

On niin paljon mukavampaa paljuilla, kun ei tarvitse kulkea soralla. Myös pöytä ja tuolit on helpompi laittaa tasaiselle alustalle kuin viettävälle reunustalle.

 
Muutamia kysymyksiä olisi edessä ennen rakentamista:

- Mikä olisi hyvä puu rakentamiseen?
- Saammeko pidettyä terassin niin matalana, ettei tarvitse laittaa kaiteita?
- Olisiko kiva laittaa paljun kohdalle korkeampi rima näkösuojaksi vai tuleeko liian jykevä?
- Millä kasvilla/pensaalla/puulla saisi kauniin reunustan terassille?


Terassi on tämän kesän eka puutarhan rakennusprojekti. Sen jälkeen tulee puuvaja. Tähän mennessä olemme vieneet muutaman kaatiskuorman risuja ja onnistuneet kadottamaan yhden pihan monista kasoista. Lautakasojen pitäisi puolestaan huveta puuvajan myötä.


Yksi isokin muutos tänä keväänä on jo tapahtunut: puita on vähemmän ja valoa enemmän. Kaadoimme pihasta haikein mielin kaksi isoa koivua, jotka olivat paitsi elinkaarensa päässä myös kiinni sähkölinjoissa ja melkein kiinni talossa. Ammattilaiselta ei montaa tuntia mennyt, kun hän pätki nosturin kanssa puut. Klapiurakka olisi vielä edessä.

Talon pohjoisseinä on sen verran tehokkaasti marinoitu koivun tärkkelyksillä (?), että laudoitus on muihin seiniin verrattuna huonossa kunnossa.


Aika kalju fiilis.

Juuri tänään täytyy ihan erityisesti helliä terassiunelmia. En ole kovinkaan synkkä tyyppi, mutta tämä takatalvi ja valkoinen maa ovat kyllä jotenkin niin alakuloon vetäviä. Pakko laittaa vielä yksi kuva viime toukokuulta.

Kohta tuoksuu taas ruohonleikkuulta.




maanantai 21. maaliskuuta 2016

Pääsiäiskukkia & arvonnan voittaja


Pääsiäinen on kyllä monessakin mielessä mukava pyhä. Eikä vähiten siksi, että päivä pitenee ja kukat ovat keltaisia. Tai kuten ystävä eilen totesi omenapuutalkoissa: koko kesä on vielä edessä.

Tein sisälle muutaman superedukkaan "asetelman". Ostin ruokakaupasta narsissipadan, sellaisen aika ruman muovisen, ja siirsin kotona kukkasipulit kahteen astiaan. Toinen on lasikulho olkkarin pöydällä. En halunnut tumman mullan ja valkoisen juurisotkun näkyvän, joten nappasin lasten askarteluista keltaista kreppipaperia kulhon vuoraukseen. Halpaa ja helppoa!

Tämä toinen "asetelma" on vielä helpompi: tavallinen pienehkö valkoinen kulho ja sipulit sinne.



Pienten noitien oksat ovat tietysti ne kauneimmat pääsiäiskukat. Virpojat kiersivät eilen loitsuineen, täältä meiltäkin lähti viiden hurjan pojan poppoo kylille. Ensin piti toki pelata omenapuiden alla sählyä velhovermeissä. Mieletön kuplinta, kun konkkaronkka valmistui retkeen - ja voi sitä iloa, kun takaisin palattiin valtavan makeislastin kanssa.

Ja ilosta saankin aasinsillan arvontaan. Iso kiitos kaikille osallistujille ja postausideoita kertoneille.  Randomgeneraattori arpoi voittajaksi numero kolmosen eli onnea Aidafoun! Laitatko minulle sähköpostiin talo.omppula(ät-merkki)gmail.com osoitteesi, niin lehti ehtii vielä pääsiäiseksi perille.

Nyt haen toisen kupin aamukahvia ja saattaa olla, että olin varautunut jälleen kerran hieman yläkanttiin virpoimisherkkujen kanssa...

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Arvonta


Olenkohan koskaan kertonut täällä blogissa, että minulla on mahdottoman ihana mies? En edes lähde erittelemään syitä tätä yhtä lukuun ottamatta: hän tuo työreissuiltaan aina tuliaisia.

Nyt kävi kuitenkin niin, että olin jo ehtinyt hankkia kuvassa olevan lehden itse. Ajattelin, että postitan ylimääräisen lehden jollekin blogini lukijalle. Tiedän, että siellä on sen sorttista väkeä, että Lantliv kiinnostaa.

Tämä blogihistoriani eka arvonta olkoon paitsi kiltteyden ketjureaktio myös pieni hyvitys siitä, että olen viime kuukausina päivittänyt blogia niin harvakseltaan. Jos raapisin jostain lisätunteja vuorokauteen, mistä (remppa)aiheesta haluaisit lukea? Kirjoita vastaus tai ihan vaan moi kommenttikenttään, niin olet mukana arvonnassa.

Mahtavaa keskiviikkoillan jatkoa! Eihän se tässä iässä ole enää mikään "pikkulauantai" vaan enemmänkin lupaus sen ihan oikean lauantain lähestymisestä.

torstai 10. maaliskuuta 2016

Kevät toi, kevät toi howardin, tulppaanin, dyykkarin, timpurin...


Tervehdys pitkästä aikaa. Olen saunonut :) Tuli sellainen olo, että voisin päivittää myös blogia, koska asioita on tapahtunut.

Tulppaanit. Nehän ovat nyt hienoja, halpoja ja kotimaisia. Meillä talon lämpimässä länsipäädyssä puskee jo myös maasta tulppaaneja. On erittäin palkitsevaa muistella, kuinka kaivoin sipuleita syksyllä maahan. Keväinen kukkaloisto on jälleen pian täällä, toivottavasti vielä runsaanpana kuin viime vuonna.


Tammikuussa vietin synttäreitä hieman reteämmin ja ostin itselleni sohvan. Päätös oli pitkän harkinnan tulos. (Tästä klikkaamalla voi lukaista sohvapohdintaa vuodelta 2013.)

Howard kulkee perheessämme nimellä minun uusi sohvani. Miesväki naureskelee hieman takakireän oloisesti, kun kyttään heidän sohvaelämäänsä. Minun uudella sohvallani ei syödä! Mihin viet sitä leipää?! Kaipa tämä tästä kohta rauhoittuu. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pillaan jotain itse sohvalle. Kyttäilystä huolimatta sohva näyttää yleensä kaikkea muuta kuin uudelta ja pöyhityltä:


Howard-tyylisiä sohvia myydään monessa paikassa monenlaiseen hintaan. Tämä meidän valitsema versio on Kruunukalusteen valikoimasta, mutta ihan samaa sohvaa taitaa myydä myös ainakin Vepsäläinen.

Sohvassa on istuin- ja selkätyynyissä irrotettavat ja vesipestävät päälliset, mutta rungon verhoilu on kiinteä. Tämän vuoksi halusimme ehdottomasti sellaisen sohvan, jonka käsinojiin voi hankkia irtohuput. Hieman hassua oli se, että vain Kruunukalusteella tämä onnistui mutkattomasti. 

 
Sohvatyynyihin sai valita hieman ryhdikkäämmän (vanu?)täytteen tai sekoituksen, jossa on myös untuvaa. Meidän joka suuntaan vinoon klommolattiaiseen huusholliin sopi mielestäni ehdottomasti paremmin pehmeä ja muhkurainen untuva.

Alkuvuoden puuhista mainitsemisen arvoinen voisi olla myös timpurin visiitti, jonka tuloksena saunatuvan parvi on hiottu ja lakkauskin hyvässä vauhdissa. Myös listoituksia (!!!) on tehty. Mies on puolestaan piirrellyt pihasaunan terassia ja klapivarastoa, jotka olisi tarkoitus rakentaa ensi kesänä.
 

Myös tällainen pidemmän aikavälin puuha tuli vastaan, kun bongasin purkutalon, jossa oli hienot ikkunat. Selvitin talon omistajan ja sain luvan hakea ikkunoita. Ne ovat 50 cm leveitä ja 180 cm korkeita, niitä on muistaakseni 20 kappaletta.

Ja niistä tulee tietenkin kasvihuone! Valmista 2020-luvulla?

perjantai 8. tammikuuta 2016

Kyllä ollaan!



Oletteko saunoneet? Sitä on meiltä viime viikkoina kyselty paljon.

Kyllä ollaan!

Pääsimme ensimmäistä kertaa pihasaunan löylyihin jouluaattoaamuna. (Ja jouluaattoiltana joulupukki toi meille lahjaksi vihdan.) 

Miltä tuntui? No, en oikein osaa sanoa. Lämpimältä toki, mutta enempi sitä vain ihmetteli, että tässä sitä nyt istutaan. Ryhdyimme rakentamaan saunaa loppukesällä puolitoista vuotta sitten. Salaa toivoimme, että pääsisimme joulusaunaan. Emme päässeet. Sitten ajattelimme, että juhannussaunaan ehkä. Emme päässeet.

Joten nyt, kun sinne ylälauteille kapusi puolitoista vuotta myöhemmin, mietti vain lähinnä, että tässä sitä nyt ollaan ja menipä aika nopeasti.



Vaan eipä se sauna vieläkään valmis ole. Ne kuuluisat listat... Sama homma saunatuvan puolella: oviaukosta puuttuu listoitukset, ikkunoista listoitukset, lattialistat toki myös. Sisustus on pohdinta-asteella. Nyt saunatuvassa majailevat takan lisäksi velipojan vanha kierrätykseen matkalla oleva sohva ja olohuoneesta napattu jalkalamppu.

Raksa-aikana pohdimme/pelkäsimme, tuleekohan saunaa käytettyä, kun pitää oikein erikseen mennä. Kyllä tulee. Joulun jälkeen olemme saunoneet emme aivan joka päivä mutta melkein.

Tänään lämpiää perjantaisauna.


P.s. Saunatonttukin meillä on. Se jutteli, että nyt pitäisi hiukan hidastaa, hiljentyä ja nauttia. Tuijotella takkatulta ja höpötellä läheisten kanssa. Sillä teemalla siis vuoteen 2016, josta taitaa tulla raksarintamalla paljon rauhallisempi kuin edeltäjästään. Mutta ainakin terassi olisi tarkoitus rakentaa tuohon paljun ympärille...