tiistai 17. toukokuuta 2016

Testing testing




Tältä näyttää rapun uudet kesäkukat. Hortensia ja laventeli ovat molemmat lempikukkiani. Monen muun lisäksi ;) Paahteinen rappu ei ole paras paikka hortensialle, joten laventeli taitaa saada uutta seuraa ja hortensia siirron muualle.

Kukat näyttävät kivalle, mutta mites valokuvat?



Valokuvia mietin sen takia, että minulla on ollut kameraongelmia. Järkkäri temppuilee, enkä ole löytänyt huoltopaikkaa, joka fiksaisi sen. Toisaalta pohdin järjestelmäkamerasta luopumista, koska pokkaria olisi mukavampi kantaa mukana.

Pyörittelin aihetta lounaspöydässä, ja työkaveri tarjosi pokkariaan testiin.


Nämä kuvat napsin siis pokkarilla, joka on merkiltään Sony. Sony G lukee kamerassa, sen tarkemmin en tiedä mallista. Ihan tukevan oloinen kamera mutta kuitenkin rutkasti pienempi ja kevyempi kuin järkkäri. Minulla on Sonyn kännykkä, ja olen kännykkäni kameraan tosi tyytyväinen, joten merkki olisi siinä mielessä ihan luonteva valinta.

Ehkä näissä lemmikeissä näkyy parhaiten, että kyseessä on pokkari.


En tiedä... Järkkäri on kyllä vaikkapa näissä kukkien lähikuvissa ihan ylivoimainen, mutta toisaalta käsillä oleva kamera on paras kamera. Kuvakirjoihin/perhealbumiin pokkarilaatu riittäisi varmaan mainiosti, mutta blogissa olisi kiva vähän hifistellä kuvien kanssa ainakin toisinaan.

Järkkäreistäkin on tullut viime vuosina paljon uusia pienempiä vaihtoehtoja, joten ehkä sieltäkin löytyisi joku taskuun passaava. Jos teillä on kokemuksia hyvistä pokkareista tai minijärkkäreistä, niin mieluusti kuulisin plussia ja miinuksia. (Ja ei, ihan pelkän kännykkäkameran varaan en kyllä halua heittäytyä!)

maanantai 9. toukokuuta 2016

Prunus accolade






Täl pual jokkee kuukkii loisteliaasti, tois pual kukinta on aluillaan. Niin kaunista, ettei voi olla hymyilemättä.

Jokaisen kaupungin pitäisi istuttaa kukkivia puita jokien reunoille, kirjastojen pihoille, pyöräteiden varsille, torien laidoille.

Kukkivilla puilla on merkillinen vaikutus ihmisiin: ventovieraat alkavat puhua toisilleen kauneudesta.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Kevätkuplintaa & Suomen karvaisin lintulaji


Tuo valkoinen on minun, Star Wars lapsen. Hienoja molemmat, vaan vielä hienompi on olohuoneen luonnonvalo. Se tervehtii aamupöpperöistä tulijaa jo kukonlaulun aikaan.

Viikko sitten maassa oli viisi senttiä lunta, nyt on kesä. Tuntuu, että aika moni kulkee hymy korvissa. Maailma on täynnä sääpäivittelyä. 

Vappukielikuvia käyttäen: on aika kupliva fiilis. Ystävä sanoi, että toukokuu on kuin perjantai. Itsekin kiva kuukausi, jonka jälkeen tulee vielä jotain parempaa.  


Mies totesi viikonloppuna, että täytyy laittaa vauhtia pihasaunan sisätöiden viimeistelyyn, koska kohta ei malta olla ollenkaan sisällä. Odotan itsekin niin sitä, että töiden jälkeen on vielä paljon valoista aikaa, lämpöä ja puutarhahommia. Tietotyöläisen pää lepää, kun saa mönkiä.

Toki pihassa on jo tullut kierreltyä, mutta lähinnä kameran kanssa. Nurmikko on edelleen supersateisten viikkojen jäljiltä todella märkä, eikä erityisesti kutsu konttailemaan.



Idänsinililjat voivat hyvin (kuten aina), mutta alemman kuvan keijunkukat ovat hiukan heikonlaisessa kunnossa. Tuo paikka on niille varmaankin liian märkä ja savinen. Täytyy pohtia maanmuokkaushommia tai siirtoa.



Rungolliset pensaspionit muodostuivat yksivuotiseksi kokeiluksi - rungot on kaluttu eläinystävien toimesta. Olisi pitänyt verkottaa ne. No, aloittelevan puutarhurin pitää maksaa oppirahoja. Tulppaanit ovat onneksi tallella.

Viikko sitten, kun maa oli valkoinen, linnut kiertelivät ruokintapaikalla. Meillä on keittiön ikkunan edessä puussa tuollainen härveli, jonka voi täyttää talipalloilla. Pallot olivat loppu, joten lykkäsin kehikon täyteen omppuviipaleita. Muutama pikkulintu innostuikin niistä, mutta suurimman annoksen on popsinut orava.





Kohta oman pihan omenapuut ovat kukassa. Paras on vasta tulossa!