tiistai 6. joulukuuta 2016

Uuden vuoden kynnyksellä


Maailmassa on niin paljon luettavaa, ettei pitäisi kirjoittaa yhtään lisää vaan keskittyä lukemaan. Suunnilleen näin jutteli ystäväni. Hän ei viitannut erityisesti blogiini vaan kaikkeen sisältötulvaan.

Vaan eipä ole meikä viime aikoina erityisemmin kuormittanut universumia tekstillä. Siviilissä siis. Töissä sitäkin enemmän - ryhdyin tekemään syksyllä täyttä työvikkoa. Kun on tehnyt kahdeksan vuotta 80 prosentin viikkoa, yksi lisätyöpäivä todella tuntuu. Se yksi ekstravapaa oli aikamoinen venttiili, jolloin ehti tehdä vaikka mitä.

Nyt huomaan monta kuukautta kiitäneen pikakelauksella. Muutama viikko sitten merkkailin menoja kalenteriin ja tajusin, etteivät kalenterin sivut riitä. 2017 on ihan pian täällä.

Blogihiljaisuus on tarkoittanut minulle myös lukemishiljaisuutta. Huomaan, että yhä harvempi blogi synnyttää vahvaa riippuvuutta. Tuntuu, että aika monessa torpassa on edetty siihen seesteisempään vaiheeseen, jolloin remppapostausten tulva pitäisi kääntää arkisiksi pohdinnoiksi. Vaan harvapa sitä arkea erityisen mielenkiintoisesti kuvailee. Ehkä tässä kulkee jonkinlainen semi- ja tosibloggarin raja: tosibloggari täräyttää kaiken kaunistelematta ja tuoreeltaan eetteriin tietoisena yksityisyytensä menetyksestä, henkilökohtaisuudella koukuttaen. Vähemmän tosi joutuu toteamaan, että ilman tiukkaa substanssia julkinen elämäkertakirjoittaminen on pulmallista.

Vaan jossain tuolla uuden vuoden (ja seuraavankin?) takana siintää kuistiremppa! Ei ole meikän raksapäiväkirja valmis ennen kuin saan avata pariovet kohti puutarhaa.

Joulurauhaa kaikille :)